tag:blogger.com,1999:blog-158591216430698276.post4060598584702604932..comments2023-10-29T15:53:24.187+02:00Comments on My pics: Saako aina sitä mitä tilasi?Carola Lehtonenhttp://www.blogger.com/profile/00433845110728812283noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-158591216430698276.post-56518678232174242362019-03-13T18:59:41.468+02:002019-03-13T18:59:41.468+02:00Luultavasti lähes jokainen on elämässään tehnyt jo...Luultavasti lähes jokainen on elämässään tehnyt jotakin mistä ei ole järin ylpeä, mutta ikä tuo usein lisää harkintakykyä...kai? Monilla keski-ikäisillä on sitkeässä ja syvällä ne joskus opitut käyttäytymismallit ja toimitaan miten jonkun odotusten mukaan tulisi tietyissä tilanteissa toimia, miksi ihmeessä? Voi jo päättää ihan itse ja tehdä omat valintansa. Kuten sanoit, niitä näkymättömiä sääntöjä voi ja saa jo rikkoa! Totta, eihän ketään voi pakottaa tekemään, osallistumaan tai innostumaan yhtään mistään, se on vaan sääli jos yhteistä tekemistä ei löydy, eikös sen pitäisi ikään kuin olla kuitenkin se oletus, että kun yhdessä ollaan, niin yhdessä sitten myös tehdään kaikenlaista?Carola Lehtonenhttps://www.blogger.com/profile/00433845110728812283noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-158591216430698276.post-50585616864635185712019-03-13T11:52:00.791+02:002019-03-13T11:52:00.791+02:00Ihmisillä on tapana muuttua ajan kanssa. Itse olin...Ihmisillä on tapana muuttua ajan kanssa. Itse olin nuorempana huomattavasti arempi, hiljaisempi ja elänyt aika simppeliä elämää. Olen aina ollut kuitenkin sosiaalinen ja suosittu. Kavereita ja seurustelukumppaneita on ollut riittämiin. Muistan joskus 18-vuotiaana kun olin 2-3 vkoa seurustelematta, niin se oli suorastaa aivan kummallista! Olin ensimmäisen kerran yksinäinen. Se oli aivan hirveää. Jäikö siitä sitten mieleen, että ei enää ikinä yksin?! Onneksi muutokset ihmisissä tapahtuvat yleensä hitaasti, niihin joko sopeutuu tai sitten ei. Olen sitä mieltä, että omalla kohdallani voisin elää juuri nyt elämäni ihanimpia aikoja...niin ei kuitenkaan ole. Lapset elävät omaa aikuisten elämää, itse vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa ja taloudellisesti tilanne on vakaa. Miksei nyt voisi vaan nauttia olostaan ja olla jonkin verran itsekäs. Töissä on tietty käytävä, mutta muuten. Miksi pitää aina tehdä niin kun omat vanhemmat ovat tehneet? Eikö näitä näkymättömiä sääntöjä voi jo rikkoa? Ollaan tähän asti noudatettu tätä mallia ja se ei ole ollut hyvä. No, minä hylkäsinkin ne osittain tietyssä vaiheessa ja olen saanut siitä kuulla. Vääriä valintoja on tullut tehtyä ja isojakin virheitä. Niiden märehtiminen ei auta. On otettu opiksi ja samoja ei enää tehdä. Nuorempana halusin tehdä asioita perheen kesken. Puolison mielestä oltiin jotenkin henkisesti velkaa omille vanhemmille ja kaikki lomat piti viettää heidän kanssaan. Siitäkin huolimatta, että se tuotiin hyvin selkeästi tiedoksi, että seuramme ei ole kaivattua. Se oli hyvä, että naapurit näkivät tulomme, mutta takaovesta olisi voinut saman tien poistua. Nyt kun se oma perhe on levinnyt maailmalle, teen asioita paljon yksin, kaverien tai sisaren kanssa. Olisi mukava tehdä niitä myötä puolison kanssa, mutta toista ei voi pakottaa.Tillariinahttps://www.blogger.com/profile/07200725562513545380noreply@blogger.com