Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

torstai 29. elokuuta 2019

Viipyilevä kesä

Eikö ole ihanaa tämä viipyilevä kesä?...inkkarikesä tai miksi ikinä sitä kukakin nyt haluaakaan kutsua. Aamulla on sumuista ja melko lämmintäkin, päivällä aurinko lämmittää ja iltapäivästä on jopa kesäisen lämmintä ja illalla taas ihana viipyilevän kesäinen lämpö hellii, mutta ei ole kuitenkaan tukalaa. Olen ainakin yrittänyt ottaa näistä päivistä kaiken ilon irti, onpa sitten huonommilla keleillä mitä muistella;) Toivon kuitenkin, että vielä ainakin tulevalle viikonlopulle ennustusten mukaisesti riittäisi tällaista säätä.



Minä suuntaan viikonlopuksi mökkeilemään ja viettämään venetsialaisia ystävättäreni kanssa. Kiva tapa juhlistaa vähän kesäkauden loppumista ja syksyn alkua, sytyttää lyhtyjä, kynttilöitä ja värikkäitä valoja hämärtyvään iltaan, istua ulkosalla, grillailla ja saunoa. Sunnuntaina on jo syyskuu, ihan hassua, kun säät ovat vielä näin kesäiset, mutta sieltä se syksy vaan tulee. Me emme suinkaan aijo lopettaa mökkeilyä, vaan on tosi kiva mennä mökille ja puuhastella jo vähän syysjuttuja. Aion laajentaa vähän vanhaa perennapenkkiä, sillä olen ostanut uusia kasveja mökille vietäväksi, vähän myöhemmin syksyllä  istutan vielä syyskukkasipuleita kevääksi kukkaloistoa varten;)



Metsään on tarkoitus ehtiä  viikonlopun aikana myös, katsomaan jos vaikka löytyisi sieniä ja ainahan voi kerätä askartelumateriaaleja, vaikkapa kanervia ja tehdä kransseja, ellei sieniä löydy ja jo pelkkä metsässä samoilu on sinänsä ihanaa. Nyt on ollut myös niin lämmintä jo viikon, että tiedä vaikka uskaltautuisi järveen uimaan...ehkä? Voi olla, että minulta jää kyllä menemättä! Toivon saavani myös kuvattua, olisi kiva  jos saisin vangittua usvaa tai sumua kuviin viikonlopun aikana ja tietysti otettua muitakin kivoja kuvia...katsotaan kuinka käy.




Syyskesäistä loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua!!

maanantai 26. elokuuta 2019

Jospas minäkin ...

Elokuun viimeinen viikko on sitten pyörähtänyt käyntiin ja inkkarikesäistä viikkoa lupailtu, täällä on tänään ollut pilviharsoista, mutta erittäin lämmintä. Kesän ja lomien jälkeen kun on taas päästy arjen makuun alkaa moni miettimään työn ja vapaaajan /palautumisen keinoja ja sitä miten omaan arkeensa saisi mahdutettua jotakin liikunnallista, miten saisi nukuttua riittävästi, miten kenties vähentää someaktiivisuuttaan ja vielä syötyäkin säännöllisesti ja terveellisesti, siinäpä haasteita ja myös mahdollisuuksia, ihan miten asian haluaa vain nähdä. Meistä monet kyllä tiedostavat varmasti omat "kompastuskivensä" ja asioiden tolan ja sen, että olisi otettava joissakin asioissa se ns.ryhtiliike, mutta kun toisaalta olemme mukavuudenhaluisia ja toisinaan myös vähän saamattomia. Kalenterista pitäisi oppia karsimaan turhia ja lisäämään sinne sellaisia itselleen merkityksellisiä ja tärkeitä asioita.




Jokinen voisi päättää tehdä tämän alkavan syksyn aikana vaikkapa viisi asiaa jotka parantavat omaa  hyvinvointia ja tuottavat mielihyvää, ei pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa, eihän? Itse kyllä innostun mielestäni uusista jutuista suhteellisen nopeasti, mutta olen myös aika sosiaalinen, niin tykkäisin ehkä enemmän liikkua porukassa, vaikka kyllä se sujuu yksinkin ja silloinhan voi tehdä suorituksiaan ihan omaan tahtiinsa. Olen nyt ladannut itselleni sellaisen aplikaation  missä voi määritellä itselleen erilaisia tavoitteita 3 kk:n ajalle ja kirjata omia saavutuksiaan ylös, saada myös ideoita, sekä liikunta, hyvinvointi, ravitsemus ja unirytmi vinkkejä.




Olen sitä mieltä, että kaikenlaisen muutoksen pitää lähteä ihan itsestä, eikä tehdä utopistisia tavoitteita, joihin kompastuu jo ihan alkumetreillä, vaan arvioida omia vahvuuksiaan, aikaansa ja motivaatiotaan realistisesti, silloin on ainakin teoriassa ehkä paremmat mahdollisuudet myös onnistua. Jos tuntee jonkun joka on onnistunut jossakin elämäntapa muutoksessa, voi olla ihan hyödyllistä jututtaa sellaista ihmisiä ja tiedostaa myös ne vaikeat päivät  ja se realiteettikin, että ihan joka päivä ei maistu se salaatti, liikunta aktiviteetti, ei ehdi nukkua tavoite aikaa, elämää kun eletään myös muutoksen keskellä ja se kannattaa huomioida jo tavoitteita asettaessaan. Kannattaa myös miettiä miksi muutosta haluaa ja kun sen on tavoittanut, entäs sitten, mitä jatkossa?




Usein halu elämäntapa muutokseen syntyy siitä, että ei ole johonkin asiaan elämässään tyytyväinen tai toivoisi  jonkun asian muuttuvan parempaan suuntaan syystä tai toisesta. Jos muutoksen kokee vaikeaksi toteuttaa yksin, voihan haastaa ystävän, puolison tai jonkun muun asiasta innostuvan mukaan toteuttamaan muutosta myös, voisi olla ihan kiva vertailla saavutuksia, notkahduksia tai saada/antaa tsemppiä toinen toisilleen.


Muutos voi olla myös mahdollisuus

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Loppukesäinen aurinkopäivä

Näistä loppukesän aurinkoisen lämpimistä päivistä kannattaa ottaa kyllä kaikki ilo irti ja tankata aurinkoenergiaa syksyn ja talven varalle. Ihan huippu kivaa, että juuri viikonlopulle sattui näin upeat kelit, vaikka voihan sitä töiden jälkeenkin tietysti ulkoilla ja nauttia, jos sää sattuu suosimaan. Tänään oli suunniteltuna pistäytyä Puotilan kartanolla ja siirtolapuutarhalla, sekä hakea vähän syksyisiin istutuksiin kukkia ja kenties ostaa mökille vähän perennoja ja syyssipuleita, tällaisista jutuista oli tämä aurinkoinen sunnuntaini tehty, millainen sinun viikonloppusi on ollut? Toivottavasti mukava.





Puotilan kartanolla tuli tietysti käytyä  kahvilassa juomassa teetä ja herkuteltua britakakulla ja sitten ihastelemassa niin ihanaa siirtolapuutarha aluetta, että voisi melkein sanoa saaneensa "kauneusähkyn", näin loppukesästä perennat ja kesäkukat antoivat kyllä ihan sitä kauneintaan ja perhosia oli myös paljon. Kukkaloisto oli kyllä sangen monilajikkeinen ja värikäs ja sanalla sanoen aivan ihana ja runsas. Minä ja ystävättäreni olemme molemmat aivan hurahtaneita myös kukkiin ja tämä paikka on kyllä taatusti jokaisen kukista pitävän unelmien täyttymys, niin paljon  erilaisia kukkia ja värejä ja tietysti vielä huippu kaunis ja kesäisen lämmin päivä! Myös oivallinen inspiraation lähde, jos vaikkapa suunnittelee perennapenkin tekemistä, kuten minä mökille, tai no oikeastaan vanhan penkin laajennusta.


Puotilan kartano


Kun olimme saaneet kauneuden nälkämme tyydytettyä päätimme käydä Plantagenin puutarhapäivillä.
Minun ajatukseni oli katsella perennoja, kenties ostaa syysistutuksiin jotakin ja mahdollisesti hankkia myös kukkasipuleita. Perennoja oli puoleen hintaan, olisin halunnut punahattuja, mutta löytyi enää valkoisena, otin sitten sellaisen, lisäksi punavärimintun, ritarinkannuksen,ryhmäruusun, vadelman, kanervia ja hopealankaistutuksen, siinä samassa oli joku pikkulehtinen vihreä sen kaverina, nimeä en tiedä, kestävät kuulemma pakkastakin. Olisin voinut ostaa vielä paljon muutakin, mutta otin järjen käteeni ja ajattelin, että kyllä nämä nyt riittävät näin alkuun. Kukkasipuleitakin katselimme, mutta ne jäivät vielä ostamatta, vaikka sieluni silmin jo näinkin keväisen kukkapenkin täynnä kerrottuja isokukkaisia tulppaaneja mökillä;) Aijon ehdottomasti osaa vielä sipileita myöhemmin syksyllä.


Tämä oli olevinaan britakakkua, olimme kyllä ystävättäreni kanssa sitä mieltä, että ei nyt ihan kuitenkaan, vaikka ihan hyvältä tämäkin  kyllä teen kaverina maistui.




Tykkään kovasti vanhoista perinteisistä perennoista, kuten särkyneestä sydämestä, kultapallosta, akileijoista ja vaikkapa palavasta rakkaudesta, noita kaikkia meilläkin on ollut aikoinaan mökillä, toisia on edelleenkin ja osa on vuosien saatossa hävinnyt ja oma ajatukseni onkin saada pikkuhiljaa aikaiseksi sellainen kukkapenkki, jossa kukkaloistoa riittäisi keväästä myöhään syksylle. Ihailen aina vanhojen omakotitalojen pihojen runsaita kukkaistutuksia ja sellaisia haluan myös mökillemme.







Niin ihana viikonloppu helli kyllä tänä viikonloppuna, että ei paremmasta väliä...olisipa ensi viikkokin nyt sitten ennustusten mukainen inkkarikeäinen ja sitä seuraava viikonloppukin vielä.



Jollakulla näyttää tulevan ihan kelpo viinisato;)




lauantai 24. elokuuta 2019

Mitä sinä saat luonnosta?

Eilisten runsaiden sateiden jälkeen tänään saikin sitten herätä aurinkoiseen lauantaiaamuun, mikä merkitsi itselleni ihan selkeää ulos ja luontoon lähtemistä, kuten niin usein viikonloppuaamuisin jos sää vain sallii. Ihmisiä oli heti aamusta liikkeellä, kuka koiran kanssa, kuka pyöräillen, lenkkeillen tai meloen ja olipa ihmisiä lähtenyt myös uimaan, vesi oli kuulemma lämmintä?! Eri asia sitten mikä kenellekin on uimaveden lämpötilaksi sopivan lämmintä, veikkaan että minua ei mereen olisi enää uimaan saanut. Niinpä minä keskityin enemmän luonnon tarkkailuun. Olen valokuvaus sivustoilla katsellut hienoja perhoskuvia, joissa on useita perhosia samassa kuvassa ja tänään pääsin sitten itsekin ihastelemaan tällaista näkyä. Merenrannassa kasvavan puun rungolla oli useampia ohdakeperhosia, syynä siihen oletan olleen se, että veden läheisyydessä oli itikoita ruuaksi ja rungolle paitoi mukavasti aamuaurinko.






Tänään oli muutenkin hyvä kuvauspäivä sikäli, että olen toivonut saavani kuvia  vielä näin syyskesällä myös sudenkorennosta ja sekin osui linssiin tänään. Mietin usein kuvailemassa olessani sitä, että miten paljon luonnossa liikkuminen minulle itselleni antaa...parhaiten sitä voi kai kuvata sanomalla, että  valtavan paljon, tykkään ihan valtavasti liikkua luonnossa ja havainnoida sitä. Näin tänään palokärjenkin, mutten ehtinyt ottaa siitä kuvaa, sillä se oli tosi arka ja vähäinenkin liikahdukseni pelotti sen lentoon, näin myös merimetson, joka oli juuri saanut kalan, mutta sekin oli varsin nopea liikkeinen ja lensi saaliineen hetkessä kauas merelle päin. Kaikki kohtaamiset olivat kuitenkin itselleni merkittäviä, vaikka kaikista en kuvaa ehtinytkään saada.


Siellä se merimetso nyt lentää saaliineen 




Näin syyskesällä, elokuun loppupuolella, luonnossa näkee jo alkavia syksyn merkkejä. Selvintä lienee, että illat ovat alkaneet pimentyä jo, kastetta on usein iltaisin ja aamuisin ja joissakin kasveissa näkyy jo ruskaakin! Kauneinta luonnossa onkin syyskesällä värit, tästä eteenpäin ne vaan lisääntyvät ja hämähäkkien verkot ovat myös kauniita, kun niissä on sateen tai kasteen jälkeen vielä kosteutta.
Tänä vuonna on valtavasti pihlajanmarjoja, muistan sanonnan, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa, eli uskomuksen mukaan tulisi vähäluminen talvi...nähtäväksi jää.




Kukaan ei ole voinut viime päivinä välttyä uutisilta, jotka koskevat Amazonin metsäpaloja. Palojen takia Ranska ja Irlanti ovatkin jo väläyttäneet, etteivät ne vahvistaisi kauppasopimusta etelä-Amerikan maiden kanssa, Brasilian tilanteen takia. Suomessa on puhuttu ministeritasolla brasilialaisen lihan boikotoinnista. Brasilian presidenttiä on kritisoitua siitä, että hän rohkaiseen maanviljelijöitä ja metsureita tuhoamaan sademetsää, paloja sytytetään BBC:n mukaan usein myös luvattomasti, kun sademetsää raivataan pelloksi tai karjan laidunalueiksi.



Luonnon saastuminen ja ilmastonmuutos ovat  tosiasioita, jotka huolestuttavat meistä useimpia, eikä lainkaan turhaan. Merissä on valtavia muovijätelauttoja, joiden vaikutukset kohdistuvat merieläimiin, kaloihin, lintuihin ja ravintoketjun päässä,  myös meihin - ihmisiin.


Leppä syysasussaan


Syksyn viboja voi jo aistia luonnossa



Pihlajissa on jo syksyisiä värejä-kaunista!



Mukavaa ja aurinkoista viikonlopun jatkoa!!