Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

torstai 30. toukokuuta 2019

Helatorstai, arkivapaalla

Tiedän ettei varmaan pitäisi nyt yhtään olla koneen äärellä, jotta saisin tuon viheliäisen niska-hartia-käsisäryn pois, mutta kun ei millään malta ja tänä aamuna mietin, mutta vain hetkisen, että jäänkö kotiin vai lähdenkö ulkoilemaan ja kuvaamaan, mutta tulin siihen tulokseen, että paremmin minä taatusti koko päivän voin, kun lähden ulos luontoon liikkumaan, kuin että jäisin sisälle kotiin makoilemaan ja niin hyppäsin bussiin ja lähdin luonnonhelmaan ja onneksi tuli taaskin vaan lähdettyä. Melko viileän yön jälkeen, aamu koitti todella upeana ja aurinkoisena, illalla alkanut tuuli tosin jatkui ja meren rannalla tuuli tietysti myös, mutta ei kovin kylmästi kuitenkaan.


Toiveissani oli, että näkisin kentis jo vesilintujen poikasia, mutta ainoatakaan poikasta en kyllä nähnyt, sensijaan muutaman munankuoren, josta "asukas" oli jo ehtinyt kuoriutua, toinen oli kookas kuori ja ilmiselvästi varmasti aamulla siitä joku oli kuoriutunut, koska kuoren vieressäoli vielä ihan kosteaa, joten kuoriutumisesta ei voinut olla kulunut kovinkaan kauaa, mutta ketään ei lähistöllä kuitenkaan näkynyt, joten arvoitukseksi jäi isohkon vaaleansinisen kuoren arvoitus.Toisen pienemmän munan tunnistin räkättirastaan munan kuoreksi.
Rantakalliolla pesi tiirapariskunta ja lahdenpoukamassa edelläni kulkevat saivat tuta pesää ja puolisoaan vartioivan tiiran äkäisyyden, sillä se hyökkäili ja äänteli liian lähelle pesivää kumppaniaan menneet liikkujat. Minä pääsin suhteellisen helposti pesäkallion ohittamaan, enkä selvästikkään ollut heille uhka, muutaman kaarroksen pappatiira katsoi kuitenkin aiheelliseksi hieman etäämmältä minua tarkkaillen liidellä.
Sen sijaan varis jolla mitä ilmeisemmin oli myös pesän vartiointi meneillään liihotteli yllättävän läheltäkin minua ja varoitusääniä päästellen seurasi minua jonkin matkaa puusta puuhun vierelläni liihotellen.



Kuka täältä on mahtanut lähteä maailmalle??


Tässä maisemassa silmäni lepäsi Helatorstain aamuna




Tiirapappa vartiopaikallaan



Täällä haudotaan


Oli kyllä jälleen kerran ihan ehdottomasti aivan oikea päätös lähteä ulos, kipua ei liikkuessani kädessä juurikaan tuntunut, ei liion kameraa kannatellessani, joten reissu sujui oikein kivasti ja luonto on kertakaikkiaan niin kaunis juuri nyt, että jokainen hetki sitä ihalillen on joka sekunnin arvoinen. Sain kuvattua iki-ihanant tumman liilat sireenit, jotka osuivat ulkoilureitilleni, istuin välipalaa nauttien meren rannassa ja jatkoin taas hetkisen kuluttua matkaani.On oikeastaan aika palkitsevaa liikkua useana vuotena samoilla alueilla, muistaa lähes kaiken reittinsä varrelta ja aina huomaa myös jotakin uutta ja on mielenkiintoista tehdä vertailuja eri vuosina linnuista ja kasveista ja niiden esiintymisistä ja kasvukausista. Tänä vuonna on aivan erityisen runsaat keto-orvokki kukinnat, ne ovat huippu kauniita mättäitä siellä täällä. Kuusen kukinta ja siitepölyn määrät ovat myös tänä vuonna huipussaan, luin jostakin, että yhtä runsasta kuusen kukintaa on noin parin -kolmenkymmenen vuoden välein!!? Ei siis kovin usein.


Keto-orvokki pelto


Tummaliila sireeni on myös yksi monista suosikeistani



Keltainen toukokuu on pian jo ohitse!!



Parjattu voikukkakin on kaunis, eikö vaan?


Kotiin palattuani söin aamiaista ja valmiina oli jo muitakin suunnitelmia päivän varalle ja eikun menoksi...nimittäin pyhäpäivästä huolimatta lähikirppiksemme oli aivan normaalisti avoinna ja päätin mennä etsiskelemään sieltä kaikkea kivaa. Poikkesin myös puutarhamyymälässä katsomassa josko olisin sieltä löytänyt orvokkeja ja siellä olikin kivoja pikkuorvokkeja, jotka mielestäni kukkivat ihanansti ja paremmin kuin isot, ajattelin kuitenkin ensin tehdä kirpparikierrokseni ja palata sen jälkeen kukkaostoksilleni, vaan kuinkas sitten kävikään? Kirpparilla oli mukavan rauhallista, moni varmasti ajatteli sen olevan suljettuna tänään ja sen vuoksi kovin moni ei ollut eksynyt paikalle, sain kierrellä ja katsella kaikessa rauhassa ja minä joka kirppiksemme muuton jälkeen olin vasta paikanpäällä toista kertaaa, vasta totuttelen uuteen järjestykseen ja paikkaan.


Niin kesäistä


Ai että miten hyvä kirpparikierros tänään(kin) osui kohdalleni, löysin vaikka ja mitä mieluisaa...joten kukkaostoksille minun on tehtävä ihan toinen reissu, sillä en millään olisi jalkaisin pystynyt kantamaan kirppariostoksiani ja kukkia! Mökille on hyvää vauhtia kertymässä paljon taas seuraavaksi kerraksi tavaraa vietäväksi. Löysin ihanan ison ostoskorin, joka vaan niin mielestäni kuuluu mökille ja todella hyvään hintaan. Lisäksi löysin itselleni pari kivaa hametta ja yhden puseron, kauniit siniset viinilasit, tuoppeja erilaisia, jotka ikäänkuin kuuluvat myös mökille, valkoisen keramiikkaisen tähtivadin, jollaisia minulla on jouluksi pieniä valkoisia myös, Kahvimukit, jotka niinikään ovat mökille olleet hakusessa löytyivät myös, viinipullon viilentimen ja sydänkranssin, joka löytää paikkansa mökin makkarista. Paljon parempaa kirpparikierrosta en olisi voinut kyllä toivoa...paitsi, että mökin olohuone kaipaa uutta lampunvarjostinta, ja sitä ei vielä ole löytynyt, jatkan etsintöjä, uskon senkin tulevan vastaan enemmin tai myöhemmin.


Täällä on vietetty tällaista Helatorstaita, entäs siellä??
























1 kommentti:

  1. Samoissa puuhissa, linnunpoikasia toivoin näkeväni eilen, ei näkynyt. Tämä kipu aina jossain paikkaa taitaa kuulua nyt jo vähän niinkö kalustoon. Kun toinen paikka elpyy, niin sitten kolotus keksii jo seuraavan paikan. Komeita kukkakuvia!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos