Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kipupisteemme ja valintamme niin, mitäs niistä sitten?

Valintojen, mielipiteiden ja päätösten tekeminen ei aina olekaan niin helppoa...

Ei ole tänä viikonloppuna ollut ulos menemistä tai sanotaanko paremminkin,  ettei ole oikein huvittanut, koska sää on ollut ihan surkea ja turha vedota siihen, että ei ole huonoa säätä, vaan on vain asenne-ja/tai pukeutumiskysymys, ei vakuuta nyt yhtään tässä kohtaa minua, vaikka välillä ihan itsekin ajattelen juuri niin;)
Jo jonkin aikaa elämää eläneenä sitä välillä ihan pysähty miettimään mitä erilaisempia asioita omassa ja muiden elämässä ja kuinka sitä asioihin suhtautuu itse ja miten muut. Katsoin viikonlopun aikana kaksi erilaista ohjelmaa, toinen oli avustustyöntekijöistä kriisialueilla ja toinen kulttuurieroista ja saattaa olla, että tämä postaus sai ajatuksen ehkäpä ainakin osittain noista kahdesta ohjelmasta, mutta ei kuitenkaan pelkästään niistä. Se miten itse kokee itsensä ja miten muut sinut näkevät on mielenkiintoista ja sitä(kin) kannattaa joskus miettiä, myös sitä miten lähipiiri, puoliso, läheiset, ystävät työkaverit, naapurit, harrastusporukan kaverit ja monet muut näkevät minut, millainen tyyppi olen heidän mielestään? Oletko koskaan miettinyt tällaisia, vai onko sinulle yhdentekevää mitä muut sinusta ajattelelevat ja olet rohkeasti oman tiesi kulkija, vaikka sitten kaiken arvostelun, kritiikin  uhallakin.


Usein omantiensä kulkijat saavat osakseen jompaa kumpaa, joko sitä kritiikkiä tai ihailua. Nuorena halutaan usein sitä hyväksyntää ja halutaan olla samanlaisia kuin muutkin. eikä ole halua erottua liiemmin porukasta tai tässäkin voi olla täysin vastakohta haluaa nimenomaan provosoida, tuoda omaa identiteettiään korostetusti valtavirrasta poiketen esiin. Persoonallisuus on jotakin mitä meissä jokaisessa on enemmän tai vähemmän, kun mietit tuttujasi on helppo nimetä se joka on tosi persoonallinen tai se joka on ns.joo joo tyyppi, ei koskaan sano muiden mielipiteestä poikkeavasti, haasta tai esitä omaa mielipidettään, vaikka saattaakin omassa mielessään olla aivan eri mieltä asioista kuin muut. Eikä halua erottua muista muutenkaan millään tavalla.


Joskus on vaikeata ymmärtää muiden ajatusten juoksua, varsinkin jos se poikkeaa omasta huomattavasti.On myös äärimmäisen helppoa olla omasta mielestään oikeassa ja ajatella toisen olevan väärässä tai ainakin miettiä että miten jollakulla voikin olla tuollainen mielipide tästä tai tuosta. Sanotaan myös, että vastakohdat täydentävät toisiaan tai, että erilaisuus on rikkautta, kyllä ja ei, konflikteja syntyy herkästi jos molemmat osapuolet ovat hyvin tiukasti omissa mielipiteissään kiinni ja kokevat ne toisen ajatukset vääriksi tai epäedullisiksi tai jotenkin vain epäsopiviksi, eikä oikein ole kykyä asettua miettimään miten toinen /set asian näkevät ja kokevat eri tavoin kuin minä.


Mielipiteisiimme vaikuttavat monen monituiset asiat, ei ole välttämättä oikeaa ja väärää mielipidettä, on vain erilaisia katsantokantoja. Kai se vaan on niin, että kun jonkin verran on kilometrejä takana, niin pohtii monia asioita omassa elämässään ja muidenkin; valintoja. miksi itse tai joku muu teki kuten teki, mitä siitä seurasi, oliko valinta hyvä huono vai jotakin siltä väliltä, entäpä jos, olisikin toiminut niin tai näin ja mitä sitten olisi tapahtunut?...niin,  sitähän ei voi tietää kuin kokeilemalla...
Oletko sinä kokeillut vai pelannut varman päälle, oletko tehnyt oman pääsi mukaan vai tallaillut polkuja muiden mielipiteitä, toiveita. odotuksia, neuvoja tai ehdotuksia kuunnellen?


Kaikilla meillä taitaa olla ne omat kipupisteemme, joissa on ollut epävarma, eikä se ikä aina tee asioista yhtään sen helpompia, eivätkä kaikki pohdi syntyjä syviä, vaan antavat elämän tulla sellaisena kuin se on tullakseen, eivätkä sitä sen kummemmin analysoi ja ihmettele. Isojen asioiden edessä moni meistä on avuton, mitä minun tulisi tehdä, osaanko valita oikein, entä jos erehdyn...Entäpä mitä muut ajattelevat...tuntuu, että monille se mitä muut nimenomaan ajattelevat on monissa päätöksissä se kynnyskysymys, mutta miksi ihmeess? Minä itse jotenkin ajattelen vähän niin, että kunhan ketään ei loukata, jokainen on vapaa ihan itse päättämään asioistaan ja valinnoistaan, toki kuitenkin tiettyissä viitekehyksissä.



Tee rohkeasti  mikä itsestäsi tuntuu oikealta ja hyvältä, 
eikös vaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos