Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Superpäiviä

 Millainen on hyvä päivä tai millaiseksi sen miellämme, mitä kuuluu hyvään päivään ja miten sellaisen itselleen saa tai voi tehdä? Siinäpä mietittävää, aamulla on iso merkitys päivän onnistumiselle, eikö vaan? Jos herää levänneenä ja riittävän pitkien yöunien jälkeen ovat lähtökohdat hyvälle päivälle jo olemassa, eikös vaan? Rauhassa nautittu aamiainen ja siitä päivä käyntiin, mutta miten? Jokaisella meistä on omia ns.rutiineja,  joita toistamme tietoisesti tai tiedostamattamme lähes päivittäin, riippuen hieman toki viikonpäivästä ja vuodenajastakin mitä niihin kenelläkin kuuluu.

 
Hyvän päivän ainekset voisivat koostua vaikkapa mielekkäästä tekemisestä, yksin tai yhdessä ihmisten kanssa joiden seurassa viihtyy ja keksitte aina jotakin kaikkia osapuolia tyydyttävää yhteistä tekemistä. Innostus ja läsnäolo ovat tärkeitä elementtejä yhdessä puuhailussa. Mitä enemmän ikää tulee olen ainakin itse huomannut, että kaipaan ympärilleni samoista asioista ainakin osittain kiinnostuneita ihmisiä, toki minulla ja lähipiirilläni on myös paljon eroavaisuuksia, mikä mielestäni on vain rikkaus, mutta vaikka en itse olisikaan aina ihan samoista asioita heidän kanssaan kiinnostunut konkreettisesti, niin olen ainakin innokas oppimaan ja keskustelemaan heidän kanssaan niistä ja ennakkoluulottomasti osallistumaankin.


Ikä varmasti tuo myös sen, että pohtii ja tiedostaa paljon asioita ja punnitsee ja vertaileekin eri vaihtoehtoja. Monet  viettävät kaiken liikenevän aikansa yhdessä perheen, ystävien, harrastusporukoiden, sukulaisten tai jonkun muun tiiviin ja kiinteästi yhdessä viivhtyvän porukan kanssa. Aina ei kuitenkaan välttämättä näinkään ole. Jos kiinnostuksen kohteet ja innostumisen taso ovat aivan eri leveleillä asioiden suhteen, saattaa käydä niin, ettei yhteistä tekemistä juurikaan ole.


Osapuolet saattavat kokea, ettei toista kiinnosta tai se mitä toinen pitää mielekkäänä, innostavana ja itselleen tärkeänä, ei toisesta ole lainkaan sitä mitä hän haluaisi tehdä. Toinen voi jopa kokea, että häntä "painostetaan" tai yllytetään mukaan aina johonkin mikä ei ole hänen mukavuusaluettaan, mutta eikö voisi edes kokeilla ja olla avoimin mielin mukana ja toki vastaavasti silloin itsekin tulee olla valmis, osallistumaan asioihin,  joista toinen pitää ja kokee ne taas itselleen mielekkäiksi ja joista innostuu ja saa mielihyvää.


Jotkut kaipaavat omaa aikaa, rauhaa ja itsekseen olemista, toiset taas eivät,  tai sitten sopivassa suhteessa molempia. Jos lähipiiristä ei saa milloinkaan tai hyvin harvoin seuraa omiin puuhiinsa , saattaa se turhauttaa ja ärsyttääkin, sillä yhteinen tekeminen hitsaa yhteen ja sen puute vie kauemmas. Itsekseen tekemisestä ja menemisestä tulee nopeasti myös tapa ja tavoilleen tuppaa olemaan uskollinen. Toisaalta ei ketään voi pakottaa innostumaankaan ja silloin jossain kohtaa ikään kuin luovuttaa, kun riittävän usein kokee ettei saa vastakaikua,  menettää halunsa enää edes kysyä, koska osaa jo aavistaa vastauksen ja reaktiot.



Jokainen voi ja saa luoda itselleen juuri sellaisia päiviä kuin kukin haluaa, aina ei voi tai täydy "uhrautua" muiden mieliksi, terveellä tavalla itsekkyys ei ole pahasta. Hyvää oloa voi opetella ja pyrkiä siihen ihan joka päivä välillä onnistuu, välillä kompuroi tai jopa kaatuu, mutta sellaista elämä on. Millainen olisi sinun Superpäiväsi ja kuinka usein koet sellaisia saavuttavasi?




Tuntuu, että viime aikoina on tullut paljon mietittyä mielekkäitä asioita tai siis sellaisia joiden olemassa olo omassa elämässä olisi/on tärkeää ja joihin haluaa panostaa ja joita tavoitella.Voisiko tänään olla sinun, minun  ja ihan jokaisen superpäivä? Ihan varmasti voisi ja siihen voi ihan itse kuulkaas vaikuttaa!!


Mukavaa superpäivää ihan jokaiselle meistä!!
 
 

4 kommenttia:

  1. Hmm...vapaa-aikaa on aika vähän. Arki on kiireistä ja sisältää lukemattomia kohtaamisia. Siksi erityisesti nautin kotona rauhallisesti vietetystä ajasta. En halua minnekkään ruuhkiin! Tulen sisäisesti kärttyisäksi ja väsyneeksi, jos liikaa pakotan itseäni tapahtumiin! Inhoan myös laittautumista vapaa-ajalla. On kiva kun ei tarvitse laittaa hiuksia ja meikata viikonloppuisin! En yleensä sitä kärttyisyyttä näytä, mutta se on vastenmielistä kumminkin. Tänä viikonloppuna annoin periksi ja lähdin mukaan. Ajattelin vain, että kohta pääsee kotiin ja hymyilin! Kai se on sitä vastavuoroisuutta, ehkä joskus taas jotain sellaista, mistä minä nautin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm...vastavuoroisuus on juurikin sitä, että molemmin puolin lähdetään mukaan , vaikka juttu ei välttämättä olisikaan itselle se ihan nappi valinta, eikös sanontakin kuulu, että ei ystävyyttä jos ei kahden puolen kannateta;)Toivottavasti seuraavalla kerralla jotakin josta sinäkin nautit.

      Poista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos