Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Mistä puhtia iltoihin?

Lokoilua vai täyttä höyryä?

Useimmat meistä  ovat päivän ajan ihan tehokkaita, aikaansaavia ja aktiivisia, mutta illan tullen iskee helposti joku kummallinen löhövaihde päälle. Enkä tietenkään nyt tarkoita, että pitäisikään aina jaksaa aamuvarhaisesta iltamyöhään paahtaa täysi höyry päällä, vaan lähinnä sitä,  miten jotenkin varsinkin talvikaudella lamaantuu aktiivisen päivän jälkeen ihan totaalisesti, eikä meinaa viitsiä edes pieniä askareitaan hoitaa, kuulostaako tutulta? Omasta mielestäni olen ihan aikaansaava ja reipas, mutta viime aikoina on itseäni alkanut jopa vähän ärsyttää se, etten töiden jälkeen iltaisin oikein saa itseeni puhtia, vaan valitsen mukavaa ja  vähän sellaista "hyödytöntä" vai pitäisikö sanoa; ei niin hyödyllistä tekemistä, kuten telkan tuijottelua, bloggailua, blogien lukua (jotka kyllä itse miellän hyödyllisiksi!!) ja siinä sivussa tulee sitten myös naposteltua, ei hyvä lainkaan.



Onneksi ihan itse tiedostan tämän joutilaisuuden iltaisin, eikä siinä tietenkään sinänsä mitään pahaakaan ole, mutta kun itseäni nyt tämä kuitenkin vähän tuntuu häiritsevän?! Minä olen jopa vähän pähkäillyt itsekseni tätä asiaa...on helppo patistaa  myös muita ja esittää omia mielipiteitään mitä lähipiirin minun mielestäni tulisi milloinkin joutoajallaan tehdä, olen varmasti aika ärsyttäväkin, kun saatan toisinaan ihan ääneen mainita asioista, senkin tiedostan, että se ei varmastikaan tunnu kivalta,  mutta silti teen toisinaan niin. Ja voin vakuuttaa, etten itsekään pitäisi siitä,  jos minulle alettaisiin huomautella vaikkapa, että voisin käydä useammin iltaisin  kävelyllä, valmistaa huomiselle valmiiksi ruokaa, silittää tai vaikkapa imuroida, tiedättehän mitä tuollaisista huomautuksista työpäivän päälle olisi mieltä;)


Muita on helppo ohjeistaa, arvostella ja patistaa, heidän oman etunsa nimissä toimimaan tietyllä tavalla ja jos niin ei tapahdu, alkaa muistuttelemaan, kertomaan kauhuskenaarioita mitä voi tapahtua, jos ei paranna tapojaan, ei kovin hedelmällisiä keskustelunaiheita, eihän? Mietin, että olisinko tyytyväisempi valintoihini miten iltojani käytän, jos vaikkapa tekisin käsitöitä, lukisin kirjaa tai jumppaisin?? Voi olla tai sitten en...ehkä juuri tämän takia olenkin päättänyt sisällyttää iltoihini hieman myös ns.hyödyllistä puuhastelua, mitä ikinä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.


Tänään minä olen töiden jälkeen käynyt kauppareissulla, valmistanut ruokaa ja niin,  nyt minä löhöilen ja kirjoitan blogia ja toisella silmällä katselen tv:tä, aion vielä valmistaa aamuksi eväät valmiiksi töihin mukaan otettavaksi. Voisihan sitä ottaa tavaksi kotijumppaamisen, olen tehnyt sitä aiemminkin, miksipä en aloittaisi taas? Olen miettinyt myös ties kuinka monennen kerran, harjoittelevani neulomista tai virkkaamista, poropeukalokin voi kuulemma oppia, netistä kun löytyy havainnolliset ohjeet, joiden avulla pitäisi onnistua...ehkä? Tuleekohan minusta nyt sitten tosi reipas iltapuuhastelija jatkossa??


Miten sinä vietät iltasi, vieläkö virtaa riittää ja olet reipas ja aikaansaava? Tietysti kunkin oma elämäntilannekin vaikuttaa siihen miten paljon ns.omaa aikaa on. On ihan eri asia elää pikkulapsi perheen arkea, kuin perheessä missä ei enää ole pieniä lapsia, vaan oman aikansa voi käyttää kuten itse parhaakseen näkee.

 
Mukavaa iltaa puhdilla tai ilman;)

2 kommenttia:

  1. Onneksi ei enää tässä vaiheessa elämää tarvitse lapsia hoitaa. Kodinhoito tapahtuu viikonloppuisin. Pe käymme ostamassa viikon ruuat. Kahden ihmisen taloudessa on vielä se hyvä puoli, että usein meillä myös mies tarttuu paistinpannuun ja tekee jotain nopeaa ruokaa töiden jälkeen. No, minä useammin, vaan kerran pari se mieskin! Lisäksi usein syömme ma-ti asti viikonlopun tuunattuja lämmitysruokia. Sohvalla lepäilen, tv voi olla auki, läppäri sylissä, saatan torkahtaa siihen sohvalle ruuan päälle. Ei ole kiire mihinkään, enkä erityisemmin haaveile kovin aktiivisesta elämästä enää illalla. On sentään klo 6 ollut herätys ja ikää pian se 55 vuotta. Sängyssä usein luen hetken ja unille klo 22-23 maissa. Näin on hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin on juuri hyvin, ei aina tarvitse minunkaan mielestäni touhuta, pitää osata myös ihan vaan olla välillä!

      Poista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos