Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Se ihan tavallinen talvinen lauantai



Tavallinen lauantai

Onpas kivan valoisaa vielä ulkona, vaikka kello on jo yli neljä iltapäivällä!!Tänään täällä on ollut hyvinkin tavallinen talvinen lauantai, nimittäin koko päivän on sadellut lunta ja sitä onkin kertynyt jo melkoisesti. Eilen viikonlopun aloitukseksi kävin ystävättäreni kanssa katsomassa Bohemian Rhapsodyn ja se oli kyllä ihan elämys, tykkäsin elokuvasta ja musiikista. Tänään aloitin lauantaini ihan  arkisesti kotihommilla; ensimmäiseksi  pesin pari koneellista pyykkiä ja kävin vähän ostoksilla, mennen tullen kävellen melkoisessa lumipyryssä, eikä jalkakäytäviä oltu vielä kovasti aurailtu, siitä tuli mukavat 6 kilometriä kävelyä, hyvää hyötyliikuntaa. Siiten aloin tehdä ruokaa, oli jo viikolla päättänyt tehdä porkkanapihvejä ja niitä myös tein. ja lopulta päätin vielä kävellä toiselle kaupalle täydentämään vähän ruokavarastoja, niin pääsee sitten viikolla helpommalla, kun ei tarvi juuri kauppareissuja miettiä työpäivän päälle. Tämän päivän kävelyt 9.09 km:ä ja 13 447 askelta, sanoisin että ihan mukavasti;)

 
Lunta on paljon ja tänään aurinkokin yritti vähän pilkistellä
 

Olen pyöritellyt jo viime kesänä mielessäni monenlaisia retki ideoita, joita olisi mukava toteuttaa. Koska olen luonnossa liikkuja ja tykkään siitä kovasti, niin miksen yhtä hyvin voisi myös retkeillä. To do listalla on ollut jo parina kesänä melonta ja takaraivossa kutkuttaa ajatus retkeilystä ja ulkosalla yöpymisestäkin. Ensi kesänä mökkeilyn lisäksi aion toteuttaa jonkun retkeilyn, vielä en osaa sanoa minne ja millaisen, mutta onhan tässä hyvää aikaa suunnitella ja haaveilla, ennen kesää vielä. Näen jo sieluni silmin itseni saaressa, luonnonpuistossa, metsässä tai jossakin luonnon keskellä, termospullosta kuumaa kahvia kannon nokassa istuskellen ja luontoa ihastellen nauttimassa. Ensimmäinen hankinta retkeilyä varten on tänään tehty, nimittäin teräksinen termospullo, jokaisen retkeilijän must have juttu, sillä ilman kahviahan ei voi kerta kaikkiaan olla/lähteä retkelle.

 
Vesi virtaa pakkasesta huolimatta
 
 
Tutkin myös kiikareita tämän päiväisellä kauppareissullani, mutta en sellaisia hankkinut...vielä, minulla on vanhat kiikarit, jotka olen joskus saanut lahjaksi, mutta ne on  mökillä, eivätkä mitkään huiput, joten jos lintuja mielisin keväällä enemmänkin alkaa tarkkailemaan, niin olisi kiva saada vähän laadukkaammat. Rajalan sivuilla sattui osumaan juuri tänään silmiini hyvä artikkeli kiikareiden ostoa suunnitteleville. Alkaa itsestänikin jo  tuntua näin tammikuun lopulla, että keväälle ja kesällehän on suunnitelmia jo vaikka kuinka ja tiedättekös, se tuntuu oikein kivalta!! Pakkanen on taas myöskin alkanut nousemaan ja huomenna ja ensi viikolla onkin sitten lupailtu kireitä lukemia, joten voi kun huomenna vielä olisi sopivat lukemat ulkoiluun ja kuvailuun.


Tavallinen on ihan OK, usein haetaan ja halutaan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ja sehän on toisinaan ihan paikallaankin, mutta kuten sanottua, kyllä arki pitäisi olla mukavaa ja tuntua kivalta.
Eilen, alkavan viikonlopun piristykseksi ostin kotiin monenkirjavan tulppaanikimpun, joka piristää keittiön pöydällä, pieni asia,  joka tuottaa kovasti iloa. Viikonloppuihin voi ja saa  panostaa jotakin pientä kivaa, hyvää ruokaa, vähän herkkuja, jotakin kivaa tekemistä, ystäviä, mitä ikinä se meistä kullekin sitten on.



Tulppaanisesonki on alkanut!!
 
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

torstai 24. tammikuuta 2019

Hiihtää olisi kivaa, mutta leffaan olen menossa

Kohti viikonloppua

Viikko alkaa olla loppusuoralla  ja viikonloppu lähestyy. Säätilat sahaavat "eessun taassun " ja itsekin toisaalta nauttii kauniista talvesta, mutta ajatukset karkailevat myös silloin tällöin jo kevääseen ja kesäänkin;) Kyllä sitä vähän mörri tuntee näin talvikaudella aina välillä olevansa ja jähmeä myös saamaan mitään töiden jälkeen oikein toimeksikaan. Itselläni on vaikka ja mitä ajatuksia siitä, mitä pitäisi..niin tai oikeastaan mitä voisi tehdä, mutta ai kun on vaikeaa päästä toteuttamisen asteelle...haluaisin oppia /opetella neulomaan tumput tai sukat, ohjeita on jo kaivettu esiin ja ihan varmasti (ehkä) pystyisinkin siihen, ja langat ja puikot, jopa silmukoiden luomistakin yhtenä iltana jo tein, mutta sitten homma taas kosahti ja taas odottelen uutta innostuspiikkiäni, milloinkohan se pistää minua, kenties jo tänä iltana??


Isompi projekti on jonkinasteinen vaatekaappien sisällön karsintaoperaatio, sillä tila vaan yksinkertaisesti loppuu, joten jottain tarttis vissiin tehdä?? Olen kova tyttö suunnittelemaan ja sitten kun  inspiraatio todenteolla ottaa vallan, saankin vallan paljon aikaan, mutta voin hyvin myös vetää niin sanotusti lonkkaa...kukapas ei? Ei vaan,  onhan niitä aivan uskomattomia tornadoja, jotka päivästä toiseen saavat aikaan ihan valtavasti, eivätkä malta olla jouten, no ehkäpä molempia tyyppejä tarvitaan, säilyy balanssi! Selailin myös talteen ottamiani jumppaohjeita ja reseptejä, erittelin myös vaatteiden joukosta liikuntavaatteeni, mutta eivät ole päälle asti vielä, huom, vielä päätyneet, ehkäpä sekin päivä koittaa;) Huomaatteko, tarkoitusperäni ovat kyllä ihan yleviä?


Taidan nyt viikonlopulla  siirtyä tuohon tornado moodiin ja saada pohtimiani juttuja eteenpäinkin. Mutta huomenna aion vähän hemmotella itseäni, aloitan viikonlopun ystävättäreni kanssa menemällä leffaan, koska olen viimeksi käynyt leffassa??...Mamma Mian katsomassa viime syksynä ystävieni kanssa, en minä siis usein leffassa käy, kiva päästä myös jutustelemaan kuulumiset. Toivottavasti sää on viikonlopulla kiva ulkoilua silmällä pitäen, sillä ulos on päästävä ja olisihan kiva ennättää pistäytymään vaikkapa kirpparillakin ja ehkä vähän ostoksillakin, jotain hyvää ruokaa viikonlopuksi.


Pitäisikö ne sukset nyt sitten hankkia??
 
 
Uskomatonta, että ensi viikolla ollaan jo helmikuulla, kevättä kohti, linnutkin sen jo tietää, sellaista on tinttien laulu. Helmikuussahan helistää?? Kaiketi se sitten tarkoittaa sitä sydäntalvea ja niitä kovia pakkasia, mutta nehän olivat jo, vai onko tulossa lisää, ehkäpä? Minuun iskee aina tähän aikaan ja lumisina talvina hiihtovimma, kyllä,  näen itseni hiihtelmässä hankia hilj...lleen, ei kun siis sivakoimassa voimani tunnossa ylämäkiä ja laskevan selkä köyryssä lumen pöllytessä mäkiä, niin tiedän tosi naurettavaa, mutta niin se vaan on. En tajua juurikaan mitään edes nykyajan suksista, karvat pohjassa ja käyvät keliin kuin keliin, eikä tarvi voiteluita, vapaatyyli, luistelu vai mikä, en minä vaan tiedä, mutta hiihtää olisi kiva, sen sentään tiedän. Kai minä sitten joskus eläkkeellä olen se  eläkeläinen,  joka hiihtää kauppaan kesät talvet?
 

 
 Mukavaa loppu viikkoa ja jos hiihdät, niin luistavia kelejä!!



tiistai 22. tammikuuta 2019

Talven tuntua ja työyhteisö

Ja kylläpäs oli vilakka aamu ihan täällä pääkaupunkiseudullakin sai tuta talvista keliä...kun aamulla katsahdin mittariin, niin kyllä kieltämättä mietitytti, kun eipä ole vielä ennen tätä aamua täällä ollut näin kylmää. Mittari oli painunut yli parinkymmenen pakkasasteen ja minulla on jonkin verran työmatka kävelyä, josta toki pidän, mutta näillä pakkasilla ei edes kunnon vaatetus auta jos bussiakin pysäkillä odottelee useamman minuutin ja päälle sitten kävelee vielä jonkun matkaa!!Kieltämättä olin aikas jäässä töihin päästyäni.


Töistä kotiin lähtiessäni, oli niin kaunista ja pakkanen sentään jo vähän lauhtunut aamun lukemista, oli ihan mukavaa kävellä, mutta kyllä sitä mielellään bussiinkin hyppäsi;) Kuten olen postaillutkin jo aiemmin, että tässä uudessa työssäni tulee eteen nyt ihan uusia työtehtäviä, mikä on mielenkiintoista, mahdollisesi haastavaakin, mutta myös tosi virkistävää. Vaikka eteen tulee asioita joista en juurikaan tiedä mitään, niin niihin on kiva tutustua ja päästä oppimaan ihan uusia juttuja.


Tiedän kyllä, että näin alussa uudessa työssä joudun kyselemään paljon ja tämä onkin itselleni aika uusi juttu, monien muiden rinnalla, sillä olin pitkään edellisessä työssäni ja työpaikassani, osasin työni ja talontavat ja olin  monessa mukana, nyt tilanteeni on toisin, olen noviisi, en tiedä, kyselen, opin, mahdollisesti mokaankin, ennekuin opin, mutta huojentavaa on, että apua, tukea ja neuvoja saan tarvittaessa. Uudet työtoverini ovat kokeneita ja olleet positioissaan pitkään, onneni olikin päästä näin kokeneeseen porukkaan ja toki tuntuu kivalta, että minuun luotetaan ja annetaan tehtäviä joissa saa oikeasti hypätä "junan kyytiin" heti. Istun palavereissa, joissa keskustellaan asioista joihin olen aiemmin tutustunut vain  muiden infotessa muille niistä, mutta nyt olen mukana kertomassa mahdollisista mielipiteistäni ja ideoistani, jos minulla sellaisia asioihin on;)


Työyhteisöön kuuluminen taas on kiva juttu, uusiin ihmisiin tutustuminen samoin ja pikku hiljaa uusiin omiin työtehtäviin perehtyminen ja niiden oppiminen. On mielenkiintoista olla mukana suunnittelemassa, miettimässä ja toteuttamassa vaikka vain pieneltäkin osaltaan jotakin ihan uusia juttuja. Tällaisia pakkaspäivän mietteitä täältä päin tänään. Kuinkas siellä, onko ollut kunnon pakkaskelit?


Mukavaa pakkaspäivän iltaa!!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Superpäiviä

 Millainen on hyvä päivä tai millaiseksi sen miellämme, mitä kuuluu hyvään päivään ja miten sellaisen itselleen saa tai voi tehdä? Siinäpä mietittävää, aamulla on iso merkitys päivän onnistumiselle, eikö vaan? Jos herää levänneenä ja riittävän pitkien yöunien jälkeen ovat lähtökohdat hyvälle päivälle jo olemassa, eikös vaan? Rauhassa nautittu aamiainen ja siitä päivä käyntiin, mutta miten? Jokaisella meistä on omia ns.rutiineja,  joita toistamme tietoisesti tai tiedostamattamme lähes päivittäin, riippuen hieman toki viikonpäivästä ja vuodenajastakin mitä niihin kenelläkin kuuluu.

 
Hyvän päivän ainekset voisivat koostua vaikkapa mielekkäästä tekemisestä, yksin tai yhdessä ihmisten kanssa joiden seurassa viihtyy ja keksitte aina jotakin kaikkia osapuolia tyydyttävää yhteistä tekemistä. Innostus ja läsnäolo ovat tärkeitä elementtejä yhdessä puuhailussa. Mitä enemmän ikää tulee olen ainakin itse huomannut, että kaipaan ympärilleni samoista asioista ainakin osittain kiinnostuneita ihmisiä, toki minulla ja lähipiirilläni on myös paljon eroavaisuuksia, mikä mielestäni on vain rikkaus, mutta vaikka en itse olisikaan aina ihan samoista asioita heidän kanssaan kiinnostunut konkreettisesti, niin olen ainakin innokas oppimaan ja keskustelemaan heidän kanssaan niistä ja ennakkoluulottomasti osallistumaankin.


Ikä varmasti tuo myös sen, että pohtii ja tiedostaa paljon asioita ja punnitsee ja vertaileekin eri vaihtoehtoja. Monet  viettävät kaiken liikenevän aikansa yhdessä perheen, ystävien, harrastusporukoiden, sukulaisten tai jonkun muun tiiviin ja kiinteästi yhdessä viivhtyvän porukan kanssa. Aina ei kuitenkaan välttämättä näinkään ole. Jos kiinnostuksen kohteet ja innostumisen taso ovat aivan eri leveleillä asioiden suhteen, saattaa käydä niin, ettei yhteistä tekemistä juurikaan ole.


Osapuolet saattavat kokea, ettei toista kiinnosta tai se mitä toinen pitää mielekkäänä, innostavana ja itselleen tärkeänä, ei toisesta ole lainkaan sitä mitä hän haluaisi tehdä. Toinen voi jopa kokea, että häntä "painostetaan" tai yllytetään mukaan aina johonkin mikä ei ole hänen mukavuusaluettaan, mutta eikö voisi edes kokeilla ja olla avoimin mielin mukana ja toki vastaavasti silloin itsekin tulee olla valmis, osallistumaan asioihin,  joista toinen pitää ja kokee ne taas itselleen mielekkäiksi ja joista innostuu ja saa mielihyvää.


Jotkut kaipaavat omaa aikaa, rauhaa ja itsekseen olemista, toiset taas eivät,  tai sitten sopivassa suhteessa molempia. Jos lähipiiristä ei saa milloinkaan tai hyvin harvoin seuraa omiin puuhiinsa , saattaa se turhauttaa ja ärsyttääkin, sillä yhteinen tekeminen hitsaa yhteen ja sen puute vie kauemmas. Itsekseen tekemisestä ja menemisestä tulee nopeasti myös tapa ja tavoilleen tuppaa olemaan uskollinen. Toisaalta ei ketään voi pakottaa innostumaankaan ja silloin jossain kohtaa ikään kuin luovuttaa, kun riittävän usein kokee ettei saa vastakaikua,  menettää halunsa enää edes kysyä, koska osaa jo aavistaa vastauksen ja reaktiot.



Jokainen voi ja saa luoda itselleen juuri sellaisia päiviä kuin kukin haluaa, aina ei voi tai täydy "uhrautua" muiden mieliksi, terveellä tavalla itsekkyys ei ole pahasta. Hyvää oloa voi opetella ja pyrkiä siihen ihan joka päivä välillä onnistuu, välillä kompuroi tai jopa kaatuu, mutta sellaista elämä on. Millainen olisi sinun Superpäiväsi ja kuinka usein koet sellaisia saavuttavasi?




Tuntuu, että viime aikoina on tullut paljon mietittyä mielekkäitä asioita tai siis sellaisia joiden olemassa olo omassa elämässä olisi/on tärkeää ja joihin haluaa panostaa ja joita tavoitella.Voisiko tänään olla sinun, minun  ja ihan jokaisen superpäivä? Ihan varmasti voisi ja siihen voi ihan itse kuulkaas vaikuttaa!!


Mukavaa superpäivää ihan jokaiselle meistä!!
 
 

lauantai 19. tammikuuta 2019

Milloin olet onnellinen?

Onnellisuus

Milloin sinä olet kokenut olevasi onnellinen, mitä onni on ? Minä koin tänään ulkoillessani onnellisuutta, pysähdyin oikein miettimään sanaa onnellisuus ja sitä tunnetilaa ja mikä tekee onnellisen olon. Onnellisuutta voi tuottaa niin monet erilaiset asiat, onni on monimuotoista ja se voi olla olotila, hetkellinen tuntemus tai kokonaisvaltainen tunneryöppy.


Onnea voi kokea, aistia sekä tuottaa. Useimmat meistä tai toivottavasti ihan jokainen,  on edes joskus kokenut olevansa onnellinen. Olisihan se mukavaa jos kokisi olevansa ihan onnellinen useimmiten. Jokainen on oman onnensa seppä, niinhän sitä sanotaan ja onhan tuossa vanhassa sanonnassa ihan totuuden siemen mukana, sillä kyllä se niin taitaa olla, että viimekädessä kukin määrää itse omasta onnellisuudestaan, ei voi olettaa että meidän onnellisuutemme voisi jotenkin olla muiden varassa. Onnekas se jos vielä plussana saa kokea muidenkin taholta onnea. Onnea  varmasti jokainen mielellään myös jakaisi.


Toivotammehan me onnea syntymäpäiväsankareillekin, suorituksista ja saavutuksistakin onnitellaan, uuteen kotiin toivotetaan onnea, kuten lapsen syntymästä, naimisiin menosta, kihloista ja monissa monissa muissa yhteyksissä. Mistä se onni sitten oikeastaan syntyy ja voiko onnea tavoitella tai rakentaa? ja toisaalta voihan sitä olla myös onneton ja taatusti jokainen on senkin tunnetilan joskus elämässään kokenut. Onnellisuus on ihan varmasti tunnetila, onnellinen ihminen on positiivinen, luo ympärilleen hyvää fiilistä ja huokuu elämänmyönteisyyttä.


Onnellisuus on jonkun mukaan sitä, että elämä on hyvä, omien tekojen lisäksi onneen vaikuttaa myös se miten muut sinua kohtelevat, osata olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on ja kaikki varmasti ovat kuulleet myös sen, ettei raha tuo onnellisuutta. Me pidämme monia asioita ihan liian itsestään selvyyksinä ja unohdamme sen tosiasian, että onnikin voi olla katoavaista ja voin vakuuttaa, että jos niin käy,  sitä tuskin voi olla huomaamatta.



Minun onnellisuuteeni vaikutin osittain ihan itse tänään; olin vakaasti päättänyt ulkoilla tänä viikonloppuna ja lähdin toteuttamaan päätöstäni, hyppäsin bussiin ja huristelin kohti kohdetta josta olin päättänyt lähteä kävelylle, ilma oli aika pilvinen, mutta luotin siihen, että aurinkokin tulisi esiin ja pakkasen oli ennustettu laskevan aamun lukemista päivän mittaan. Puhkuin suorastaan intoa, kun hyppäsin pois bussista ja kaivoin kameran repusta valmiina kuvailemaan...Talvinen luonto on kaunis ja kuvauskohteita löytyy vaivatta. Etenin pitkin rantaa, välillä upeaa taivasta  ja meren jäätä ihaillen ja kuvia napsien. Oli minulla takaraivossa tietysti suunnitelmakin...reittini lopussa on kiva kahvila joka joulutauon jälkeen on jälleen avoinna.


Päästyäni perille ja istuuduttuani kahvilan pöytään kahvikupposeni ja täytetyn croisanttini kanssa alkoi aurinko ulkona paistaa pilvien lomasta ja minä olin onnellinen siinä istuessani, aurinko lämmitti mukavasti ja kahvilan takassa loimusi tuli. Täydellinen onnellinen hetki, kahvilan täytti iloinen puheensorina ja kukin ulkoilija nautti kahvilan antimista ja pikku lepohetkestään ulkoilun lomassa, olipa avannossakin joku jo aamutuimaan käynyt uiskentelemassa ja hakenut sieltä itselleen onnen ja hyvänolon tunnetta.



Minä jatkoin paluumatkalleni mukavan kahvihetkeni jälkeen ja ihmisiä alkoikin olla ulkoilemassa jo melkoisesti, aurinko ja laskeneet pakkaslukemat houkuttelivat ihmiset nauttimaan  kauniista talvisesta päivästä ulos.

Onni oli tänään ihana ulkoilu talvisessa luonnossa!!



perjantai 18. tammikuuta 2019

Hyväksytkö itsesi ja kroppasi, etkä hairahdu hömppään!!

Oletko sinut itsesi kanssa?

Papua pikana, helppo kotitreeni lihaksille, kunto nousuun, jumppa rapakuntoisille ja helppo ja tehokas kotikuntopiiri ja body positive! Ihan joka kerta vuoden alussa ja mitä lähemmäksi lomakaudet alkavat hiipiä, niin takuuvarmasti jok`ikisessä naistenlehdessä on joku ihmedieetti, jumppa tai elämäntapamuutos juttu, jotta jokainen voi aloittaa uuden elämän ja iän ikuisen laihduttamisen ja saavuttaa kesään mennessä upen rantabodyn. Kyse ei kuitenkaan taida olla siitä, ettemmekö tiedostaisi hyvien ja terveellisten elämäntapojen olevan tärkeitä tai, että huomattava ylipaino voi olla terveysriski, tai siitä, että kuvittelisimme isojen ihmisten aiheuttaneen ongelmansa aivan itse ja laiskuuttaan, kyllä aikuinen ihminen ymmärtää, että ihminen voi olla ihan onnellinen omassa kropassaan, vaikka se ei välttämättä muistuttaisikaan niitä naistenlehtien kuvausmallien kehoja. Älä lankea hömppään, vaan usko itseesi ja siihen mikä itsestäsi tuntuu hyvältä ja saavutat luultavasti mielenrauhan omaa kroppaasi kohtaan varmemmin.


Ei yhtään sen helpompaa ole kyllä laihoillakaan, jos olet hoikka ja painosi on alle suositusten pituuteesi nähden, epäillään hyvin helposti, että kärsitkö syömishäiriöstä, bulimiasta tai  onko laihduttaminen mennyt överiksi, ei ole helppoa olla kroppansa tyytyväinen ja vaikka itse olisikin, niin voi olla että muut eivät voi ymmärtää sitä ja katsovat asiakseen keksiä mitä kummallisimpia selityksiä sille miksi joku on sellainen kuin on ja vieläpä saatetaan ihan asianosaisellekin kauhistella, että ai kun sä oot laiha, kylkiluut ihan törröttää, ootko sä jotenkin sairas?


Eikä yhtään sen terveellisempää välttämättä ole sekään, että vuodesta toiseen jojoilee painonsa kanssa ja voi huonosti, kun ei sitten ehkä päässytkään tavoitteisiinsa ja pettyy/masentuu siitä, että taas epäonnistui. Jonkinlainen trendisana tuo bodypositive taitaa tätä nykyä olla, se vilahtelee yhtä useasti lehdissä, mainoksissa ja ties missä, aivan kuten toinenkin trendisana,  jota mainostoimistot heittävät vähän joka paikkaa on ketterä, siihen törmää nykyään mitä omituisemmissa yhteyksissä ja kuulostaa erikoisissa yhteyksissä tosi hassulta. Mutta suuri yleisöhän nielee melkein mitä tahansa,  kunhan se vaan on kunnolla paketoitu ja markkinoitu, vai mitä mieltä olette? Ketterästä laihdutuksesta tai toisaalta,  ketterästi lihaa luiden ympärille?!?

 
Voiko/saako siitä puhua?

Mielestäni on hyvä, että painosta voi ja saa puhua, tosin aina riippuu toki ihmisestä ja siitä miten itsensä kukin kokee ja miten sinut itsensä kanssa on. Henkilöt,  jotka ovat omassa kropassaan tyytyväisiä olipa se sitten millainen tahansa, usein heille on ihan luontevaa keskustella ja kertovat oman tarinansa ihan mielellään, voivat ja näyttävät omassa kropassaan ihan onnellisilta ja terveiltä tai sitten eivät todellakaan halua kuulla sanallakaan puhuttavan painosta/taan, vaan kokevat sen välittömästi loukkaavana, arvosteluna, jopa suorastaan haukkumisena ja yksityisasiana, mitä se tietysti jokaiselle onkin. Olen jonkun verran seurannut keskustelua siitä miten ihmisten pitäisi aina miettiä ennen kuin arvostelevat, katsovan hieman liian pitkään tai hihittelevät vaikkapa kuntosalilla tai uimahallissa ja tuijottelevat sanotaanko nyt sitten isokokoista ihmistä.


Voi olla , että joku miettii tätäkin postausta lukiessaan, että mitäköhän tuokin kuvittelee tietävänsä bodypositivesta, todellisesta ylipaino-ongelmasta tai liika laihuudesta tai toisaalta siitä miksi jokainen voi ja saa olla sinut kroppaansa, huolimatta siitä miltä se oma kroppa nyt sitten sattuukaan näyttämään.

Älä tuomitse, sillä et voi tietää...

Totta on sekin, että koskaan ei voi tietää mitä kunkin ihmisen taustalta löytyy ja mikä on johtanut isoon ulkomuotoon tai suoranaiseen laihuuteen, mutta aina syy ei todellakaan ole, epäterveellisessä elämäntavassa, sairaudessa, laiskuudessa, geeneissä, liikkumattomuudessa, syömättömyydessä tai missään edellä mainituissa tekijöissä. Mutta aika harva myöskään on saavuttanut pysyviä muutoksia vain naistenlehtien vinkeillä ja muuttunut mallivartaloiseksi ja ketteräksi, vaikka lehdissä niin kovasti sellaista annetaankin ymmärtää vain jumppaamalla vartti päivässä kyseisten ohjeiden avulla ja juomalla pari smoothieta päivän mittaan tai syömällä ruokaympyrän mukaisesti usean aterian, kolmen tunnin välein... niinpä niin. Joskus varmasti tarvitaan paljon ymmärrystä, kenties terapiaa, omia oivalluksia tai se elämäntapa muutos,  jotta saavutetaan se oma bodypositive ajatusmalli.



Mukavaa viikonlopun alkua...ulkoilukelit pitäisi olla viikonlopulla oivalliset ja rapsakka pakkanen kaupan päälle, jotta ulkoilemaan nyt sitten vaan ketterästi!!

torstai 17. tammikuuta 2019

Kadehditko muita ja miksi?

Sanotaan, että kateus vie kalatkin järvestä, myönnätkö joskus kadehtineesi?? Pysähdyin tänään pohtimaan kateutta ja sitä, että miksi kadehdimme, vai kadehdimmeko? Jos mietitään kateutta ja mikä sitä aiheuttaa, niin onko kateuden kohde aina materiaa...tuskinpa,  voi kadehtia niin monia eri asioita, toisen poikkeuksellista taitoa, kauneutta, onnea (kauheaa, jos sellaista tapahtuu, mutta aivan varmasti niinkin tapahtuu) varallisuutta, tai ihan vaan ylipäätään toisen menestystä, elämän hyvin sujumista, vaurastumista tai lähestulkoon mitä tahansa mistä itse ei mielestään ole päässyt nauttimaan tai osalliseksi.



Sanotaanhan sitä niinkin, että joku on syntynyt kultalusikka suussaan ja kaikki me ollaan kuultu sanont; että hänhän nyt on varsinainen Hannu Hanhi, eikös vaan? Kateus ei ole kovin haluttu taipumus/ominaisuus ja jos joku vilpittömästi myöntää kadehtivansa toista, ei sitäkään oikein hyvällä katsota. Tuntuu jotenkin kovin absurdilta, että jo aivan pieninä lapset melko nopeasti oppivat jo  kadehtimaan, vaikkapa toisen lapsen leluja, teininä vaatteita tai ulkonäköä, aikuisina, menestystä työelämässä, urakehitystä, onnea rakkaudessa, lapsia, terveyttä,,,iik tämäkin tuntuu pahalta...ja sitä onnea, mutta uskokaa tai älkää myös toisen valokuvia kadehditaan myös, kyllä!! Luin tänään nimeltä mainitsemattomasta julkaisusta tunnetun bloggaajan  Instagram kuvista, että ne ovat suositussa lomakohteessa ohjatulla/opastetulla kuvausretkellä otettuja ja tarkan ohjeistuksen tuloksena  saatuja!!!


Siis mitä??? Onko joku todella keksinyt, että ihmiset matkustavat suosittuihin kohteisiin "vain" saadakseen ikuistettua itsensä jonkun tietyn maiseman, raunion  tai luonnonoikun kohdalla ja he räätälöivät tällaisia kuvausretkiä, ohjeistavat kuvausasennot, asujen vaihdot yms, jotta maksava turisti saa haluamansa kuvat julkaistavikseen omissa somekanavissaan, siis todellako??No liikeideanahan tämä on tietysti varmasti melko oiva, turistithan haluavat niitä kuvia ja ovat valmiita jopa menemään äärimmäisyyksiin asti saadakseen juuri parhaan mahdollisen otoksen...mitä tästä kaikesta oikein pitäisi ajatella?? Oletko itse nähnyt jonkun Instassa huikeita lomakuvia paratiisirannoilta tai sieltä missä pippuri kasvaa?? Luultavasti olet,  no... tunsitko kateudenpiston sydänalassasi, haaveilitko itsesi kyseiseen kuvaan?? Nyt käsi sydämellä;)


Eikö ole kumma juttu, kuinka jopa mitättömistä asioista syntyy kateutta, puhuttamattakaan sitten niistä isoista, jos joku voittaa Eurojackpotissa, Lotossa tai missä tahansa isoooooon potin!!

 
Hyvää illan jatkoa, eikä kadehdita, vaan iloitaan jos jollakulla kaikki tähdet on hyvässä asennossa!!

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Mistä puhtia iltoihin?

Lokoilua vai täyttä höyryä?

Useimmat meistä  ovat päivän ajan ihan tehokkaita, aikaansaavia ja aktiivisia, mutta illan tullen iskee helposti joku kummallinen löhövaihde päälle. Enkä tietenkään nyt tarkoita, että pitäisikään aina jaksaa aamuvarhaisesta iltamyöhään paahtaa täysi höyry päällä, vaan lähinnä sitä,  miten jotenkin varsinkin talvikaudella lamaantuu aktiivisen päivän jälkeen ihan totaalisesti, eikä meinaa viitsiä edes pieniä askareitaan hoitaa, kuulostaako tutulta? Omasta mielestäni olen ihan aikaansaava ja reipas, mutta viime aikoina on itseäni alkanut jopa vähän ärsyttää se, etten töiden jälkeen iltaisin oikein saa itseeni puhtia, vaan valitsen mukavaa ja  vähän sellaista "hyödytöntä" vai pitäisikö sanoa; ei niin hyödyllistä tekemistä, kuten telkan tuijottelua, bloggailua, blogien lukua (jotka kyllä itse miellän hyödyllisiksi!!) ja siinä sivussa tulee sitten myös naposteltua, ei hyvä lainkaan.



Onneksi ihan itse tiedostan tämän joutilaisuuden iltaisin, eikä siinä tietenkään sinänsä mitään pahaakaan ole, mutta kun itseäni nyt tämä kuitenkin vähän tuntuu häiritsevän?! Minä olen jopa vähän pähkäillyt itsekseni tätä asiaa...on helppo patistaa  myös muita ja esittää omia mielipiteitään mitä lähipiirin minun mielestäni tulisi milloinkin joutoajallaan tehdä, olen varmasti aika ärsyttäväkin, kun saatan toisinaan ihan ääneen mainita asioista, senkin tiedostan, että se ei varmastikaan tunnu kivalta,  mutta silti teen toisinaan niin. Ja voin vakuuttaa, etten itsekään pitäisi siitä,  jos minulle alettaisiin huomautella vaikkapa, että voisin käydä useammin iltaisin  kävelyllä, valmistaa huomiselle valmiiksi ruokaa, silittää tai vaikkapa imuroida, tiedättehän mitä tuollaisista huomautuksista työpäivän päälle olisi mieltä;)


Muita on helppo ohjeistaa, arvostella ja patistaa, heidän oman etunsa nimissä toimimaan tietyllä tavalla ja jos niin ei tapahdu, alkaa muistuttelemaan, kertomaan kauhuskenaarioita mitä voi tapahtua, jos ei paranna tapojaan, ei kovin hedelmällisiä keskustelunaiheita, eihän? Mietin, että olisinko tyytyväisempi valintoihini miten iltojani käytän, jos vaikkapa tekisin käsitöitä, lukisin kirjaa tai jumppaisin?? Voi olla tai sitten en...ehkä juuri tämän takia olenkin päättänyt sisällyttää iltoihini hieman myös ns.hyödyllistä puuhastelua, mitä ikinä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.


Tänään minä olen töiden jälkeen käynyt kauppareissulla, valmistanut ruokaa ja niin,  nyt minä löhöilen ja kirjoitan blogia ja toisella silmällä katselen tv:tä, aion vielä valmistaa aamuksi eväät valmiiksi töihin mukaan otettavaksi. Voisihan sitä ottaa tavaksi kotijumppaamisen, olen tehnyt sitä aiemminkin, miksipä en aloittaisi taas? Olen miettinyt myös ties kuinka monennen kerran, harjoittelevani neulomista tai virkkaamista, poropeukalokin voi kuulemma oppia, netistä kun löytyy havainnolliset ohjeet, joiden avulla pitäisi onnistua...ehkä? Tuleekohan minusta nyt sitten tosi reipas iltapuuhastelija jatkossa??


Miten sinä vietät iltasi, vieläkö virtaa riittää ja olet reipas ja aikaansaava? Tietysti kunkin oma elämäntilannekin vaikuttaa siihen miten paljon ns.omaa aikaa on. On ihan eri asia elää pikkulapsi perheen arkea, kuin perheessä missä ei enää ole pieniä lapsia, vaan oman aikansa voi käyttää kuten itse parhaakseen näkee.

 
Mukavaa iltaa puhdilla tai ilman;)