Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Saako nauttia, vai pitääkö potea huonoa omaatuntoa?

Eipä taida tästäkään päivästä nyt tulla valokuvauspäivää, kovin on huonoa päivää siihen hommaan kuvaamisen kannalta lupailtu, mutta jos niin pitkälle kuin ensi lauantaihin loisi jo katseensa, niin eilisessä säätiedotuksessa lupailtiin sinne aurinkoista. Tosin se ennuste ehtii vaihtua viikon varrella vielä useaan otteeseen! Uusi viikko on sitten  pyörähtänyt taas käyntiin, pikkujoulujuhlat ja isänpäivät on juhlittu ja mitäpä sitten? Itselläni on ainakin huomiseksi suunniteltuna työkaveritapaaminen, kivaa!!
Toinen näistä työkavereista on opintovapaalla ja tällä hetkellä aloittanut harjoittelupaikassaan, on mielenkiintoista kuulla miten siellä menee ja miltä opintovapaa muutenkin tuntuu. Toinen on tehnyt vähän lyhyenpää työviikkoa, mutta on sittemmin palannut normi viikkoon, on myös kiva kuulla, että miltä se hänestä tuntuu. Uskon myös, että heitä kiinnostavat vähintäänkin yhtä paljon minun kuulumiseni;)


Kuten jo kerroinkin, niin perjantaina pääsen työpaikka haastattelun kakkoskierrokselle, mikä onkin sitten omasta mielestäni mielekkäämpi minulle, kuin se ensimmäinen, joka toteutettiin videohaastatteluna. En edes jännitä f2f haastatteluun menoa...ainakaan vielä;) Jotenkin tuntuu vaan luontevammalta päästä juttelemaan ihan konkreettisesti kasvotusten haastattelijoiden kanssa. Vaikkakin olen aika "ylpeä" itsestäni tuon videohaastattelun onnistumisesta, koska sen lähettämisen jälkeen, ei todellakaan ollut kovin luottavainen olo, vaan lähinnä tuntui ihan suoraan sanottuna siltä, että tämä oli nyt sitten tässä, en uskonut pääseväni jatkoon, mutta suureksi ilokseni niin kuitenkin kävi!


Ja tänäänhän alkoikin sitten jo 7.s työvelvoitteeton viikkoni, miten aika kuluukaan?? Tuntuu lähes epätodelliselta, että tämä kuluu näin nopeasti. Marraskuu etenee jo kohti puoltaväliään ja toinen ei niin kivoista kuukausistakin siis hupenee, mikä ei minua haittaa yhtään...sen verran tämä pimeys, alakuloisuus, kosteus ja harmaus rassaa, että en kyllä jää loka-marraskuita kovasti kaipailemaan. Vaikka voisi luulla saavansa paljon aikaiseksi kotona ollessaan päivisin, niin täytyy sen verran tässä nyt kuitenkin avautua, että on ollut sellaisiakin päiviä, kun olen itsekseni miettinyt, että eipä tullut sitten tänään saaduksi aikaan yhtään mitään...heh, tosin on minulle useampikin henkilö kyllä sanonut, että muista nauttia nyt kun siihen on mahdollisuus...


Nauttia? Siis niin, kyllä toki, mutta eikö työssäkäyvä sitten nauti? Ymmärränhän minä,  mitä sanoja on tarkoittanut, sitä, että aikaa on nyt työvelvoitteettomana kaikkeen mitä ei ehdi, jaksa tai vaan saa aikaiseksi kun on aktiivisesti töissä. Useinhan jopa vähän kateellisina arvostellaan syystä tai toisesta kotona olevia, tyyliin että kyllähän sinun kelpaa, kun ei tarvitse aamulla herätä ja nyt kun sinulla on vaan pelkkää aikaa.
Herää kysymys, että pitäisikö siitä jotenkin sitten kantaa huonoa omaatuntoa, että on itsestään riippumattomista syistä päivisin kotona?? Olen itsekin kertonut täällä blogissa tuntemuksistani ollessani arkipäivisin liikkeellä jossakin, että miten se jotenkin ikään kuin tuntuu väärältä, sillä minunhan "kuuluisi" olla töissä.


Keskustelin tästä asiasta työkaverini kanssa ja hän kertoi, että itsellään oli joskus käynyt ihan samoin. Hän itseasiassa kertoi asiasta minulle ensin, johon naurahtaen totesin asian omallakin kohdallani pitävän paikkansa, ja että olin tuntenut juuri samoin. Olemme mitä ilmeisemmin opetettu siihen, että työikäisen, terveen ihmisen kuuluu olla työelämässä ja ellei sitten ole, niin siinä on jotakin outoa. Toisaalta nämä mietteet ovat ihan tuulesta temmattuja ja lähinnä totuuksia vain jokaisen omassa päässä, onneksi;)


Hyvää alkavaa viikkoa!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos