Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Onko kyllin hyvä riittävästi?

Kukaan ei voi osata kaikkea, minulla on ainakin paljon asioita, joita en todellakaan hanskaa, mutta yritän ja teen asioita siitä huolimatta. Eilen otin itselleni melkoisen haasteen, sillä pitåisi saada aikaan videohaastatteluun vastaukset, melkein arvasin jo työnhakuni alussa, että tällaisen tilanteen eteen saatan vielä joutua, mutta tottumattomalle kameralle puhujalle, se on kyllä yllättävän vaikeaa, olla luonnollinen tuossa tilanteessa. Aloitin valmistautumisen koitokseen, ensin käymällä huolellisesti läpi ne asiat joita kyseiseen työtehtävään toivottiin hakijalta löytyvän. Sen jälkeen kirjoitin vastaukseni paperille ja luin vähän ohjeita netin syövereistä tällaisesta tilanteesta selviämiseen.


Usein jokainen on itselleen se  pahin mahdollinen kriitikko ja siltä ainakin minusta eilen tuntui, kun tuskailin videoinnin vaikeutta. Voi olla, että olisi vain pitänyt tyytyä muutaman kokeilu kerran jälkeen sitten lopputulokseen, vaikka se ei ehkä olisikaan ollut ihan oppikirjan malliesimerkin kaltainen suoritus, mutta ei...tein useita pätkiä ja koskaan en ollut täysin tyytyväinen ja loppua kohden meni mielestäni aina vain huonommaksi, päätin jossakin vaiheessa, että pidän tauon ja koska toinen vastaus piti tehdä englanniksi, aloin sitten työstämään välillä sitä.


Tänään olen päättänyt kuitenkin saada homman niin sanotusti purkkiin, meni sitten syteen tai saveen. Sillä en halua lähettää vastauksiani viime tingassakaan, onneksi vielä on hyvin aikaa.Tiedostan kuitenkin myös sen, että tätä ei kannattaisi nyt "tyriä", koska videohaastattelun perusteella varmasti karsitaan hakijoista osa pois. Toisaalta kannattaa ajatella asiaa positiivisen kannalta ja todeta, että kyllin hyvä on riittävästi, teen kliseisesti parhaani ja sen on joko riitettävä tai sitten se vaan yksinkertaisesti ei riitä, enempää ei voi asian hyväksi kuitenkaan tehdä.


Usein puhutaan siitä, miten tärkeää on opetella poistumaan omalta mukavuusalueeltaan ja kuitenkin ihmiset useimmiten juuri pyrkivät myös välttelemään niitä tilanteita. Kun joku asia on itselle tuiki tuntematonta aluetta,  ei haluta ottaa sitä riskiä, että mokaisi, vaikka se tekisikin toisinaan ihan hyvää ja todeta että tämä ei nyt mennyt ihan putkeen, mutta ensi kerralla olen jo vähän parempi ja hoidan homman ns.kotiin.


Kukaan ei varmasti ole voinut myöskään välttyä kuulemasta lausahdusta, että harjoitus tekee mestarin, niin tai näin, niin onhan siinä vähän perääkin...itse olen nyt sitä mieltä tuon videohaastatteluni suhteen, että pyrin tekemään sen tänään yhdellä otolla, eli teen sekä suomenkielisen, että englanninkielisen vastaukseni kerta videoinnilla ja tyydyn sitten yksinkertaisesti vaan lopputulokseeni. Tässähän ei nyt ole kuitenkaan tarkoitus varmaankaan yltää mihinkään videoeditoinnin huippusuoritukseen, toivoakseni;)


Oletteko itse olleet joskus videohaastattelussa, miten koitte sen, oliko helppoa vai jännittikö ja tuntuiko vaikealta? Jännitys on muuten erittäin yleistä, moni näyttelijä ja artistikin kokevat ennen ensi-iltaansa tai lavalle nousemistaan kovaa jännitystä ja heistäkin  tuntuu lähes mahdottomalta mennä tekemään suoritustaan ja kuitenkin he menevät näyttämölle ja lavalle ja tekevät sen, joten ei kun härkää sarvista ja menoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos