Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Yhden lokakuisen päivän ajatuksia

 
Tänään alkoi 3.s viikkoni työvelvoitteettomana ja nyt jostakin syystä tänään olen miettinyt tilannettani erityisen paljon, lieneekö syy sitten siinä, ettei minulla ole tänään ollut mitään erityisempää tekemistä tai sovittuja menoja? Aavistin vielä töissä ollessani, että pari viikkoa menee kotosalla suht "kivuttomasti", mutta itseni tuntien tiesin myös sen, että jossakin kohtaa alan vähän ikävystyä ja kenties turhautuakin toimettomuuteen...enkä nyt tarkoita sellaista toimettomuutta etten pystyisi keksimään itselleni tekemistä, siitä ei ole kyse, mutta se, ettei ole säännöllistä töihin lähtö ja paluurytmiä. Arkipäivisin ihmisten ilmoilla liikkuessani mietin, että mitäköhän muut minusta mahtavat ajatella,  sitäkö että miksi en ole töissä arkipäivänä? Joo tiedän toki, että ihan hassua miettiä tuollaisia, mutta totta se vaan on, että tuollainen ajatus päähäni tuli eräänäkin päivänä kaupungilla asioilla ollessani.
 
 
 
Tänään selaillessani avoimia työpaikkailmoituksia mietin myös, että millaisia nuo ilmoitukset oikeastaan ovatkaan ja mitä työnantajat haluavat ja millaisia ihmisiä yritykset työntekijöikseen halajavat? Sekä sitä, että millaisia hakemuksia rekrytoijat hakemuspinkoista valitsevat sitten jatkoon?
Lähes jokainen rekrytoinnin ammattilainen korostaa työnhaku vaiheessa sitä, että hakijan pitää osata myydä itsensä yritykselle, kääntää hakemuksessaan heikkoutensa kehityskohteikseen ja osata eritellä omaa osaamistaan rehellisesti, mutta intohimoisesti ja huokua itsevarmuutta ja intoa juuri hakemaansa työtehtävään.Kaikkea työpaikkailmoituksen kriteereitä ei toki tarvitse osata, mutta oleellisimmat vaatimukset toki, sekä ilmoittaa halukkuutensa oppia ja kehittyä juurikin kyseisessä tehtävässä, entä ellei sitten kaikkien kriteerien ja huippuun hiotun CV:n ja saatekirjeen jälkeenkään kuitenkaan nappaa?? Mikä avuksi?




Jokainen varmasti miettii ja pyörittelee mielessään työnhakunsa kuluessa kysymyksiä siitä, miksi ei heti kenties uutta työtä löydykään ja miksi sitä sitten ei vain tunnu ahkerasta hakemisesta huolimatta
löytyä? Liian vähän/liian paljon  kokemusta, sukupuoli, ikä, koulutustausta, työhistoria, työsuhteiden kesto, persoona ja monia, monia muita syitä voi olla sen taustalla, ettei kyseistä paikkaa saa/löydy. Olen miettinyt paljon mm. saatekirjettä ja CV:tä, ja sitä, että miten nekin ovat muuttuneet vuosien varrella. Pakeista työnhaussa ei pitäisi, eikä kannata heti lamaantua, eikä edes loukkaantua ja alkaa miettiä ettei olisi riittävän hyvä tai kyvykäs, vaan pohtia ennemminkin sitä, että miten hioa uusiin hakemuksiinsa timanttisen kovat työnhakukilpailussa menestyvät saatekirjeet ja CV:t


 
Työnhaku on varmaan kaikille yhtä haastavaa ja hankalaakin paikka paikoin ja saattaa se olla melko stressaavaakin, selailla joka ikinen päivä aamulla ensitöikseen uudet avoimet työpaikat ja pohtia löytyykö niiden joukosta itselle joku kiinnostava ja sopiva. Minulla oli viime viikko aika hektinen, enkä laittanut ainoatakaan hakemusta menemään, tutkin kyllä avoimia paikkoja viikon varrella, mutta itselleni sopivia en löytänyt. Oman vireystilansa ja mielialansa hyvänä pitäminen on ensiarvoisen tärkeää ihan jokaisessa elämäntilanteessa ja varsinkin niissä ei niin mieluisissa. Pitämällä itsestään huolta ja rytmittämällä omaa arkeaan mieluisallaan tavalla on jo tehnyt itsensä hyväksi paljon.
 
 
Iloa viikkoosi!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos