Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Mitä minä valokuvaan ja miksi, sekä muita aatoksiani

Voihan ankeus ja harmaus, ei tähän tiistai aamuun oikein muutakaan voi tuumata, eilinen valkeus on melkein tiessään ja kova tuuli on eilisestä illasta alkaen viuhunut nurkissa, mutta emme jää nyt ollenkaan tuollaisiin harmaisiin aatoksiin, vaan tänään puhutaan kuvaamisesta ja vähän muustakin siinä sivussa.
 





Vaikka blogini on alunalkaen lähtenyt liikkeelle nimenomaan valokuvaus harrastukseni kautta, niin olen kuitenkin alusta alkaen kirjoitellut myös muistakin minua kiinnostavista aiheista ja asioista, jotka ovat tavalla tai toisella minulle tärkeitä ja/tai merkityksellisiä. Valokuvaus on itselleni tosi tärkeä ja rakas harrastus ja jos minulla olisi mahdollisuus voisi se olla ehkäpä enemmänkin. Voisin opiskella sitä tai tehdä sitä ainakin jossakin määrin vaikkapa työkseni. Kuvata voi nykyään hyvin monenlaisella kalustolla ja se on kaikkien ulottuvilla, jos omistaa puhelimen  voi myös kuvata. Jos asiasta kiinnostuu enemmän on edessä usein kameran hankinta. Jokainen joka kuvaa tietää myös, että se on harrastus mihin on helppo hurahtaa, aina löytyy uutta ja mielekästä kuvattavaa ja kaikkina vuodenaikoina.



Aika pian kuvausharrastuksen ja kokemuksen karttuessa muotoutuu kuvattavaksi joku tietty aihepiiri tai useampia aihepiirejä. Itse kuvaan eniten luontoa, joka monimuotoisuudessaan tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia. Kuvaamisessa ja ulkoilussa yhdistyvät kaksi itselleni tärkeää asiaa; harrastus ja luonto. On olemassa kursseja, opaskirjoja ja erilaisia kuvankäsittelyohjelmia joiden avulla kuka tahansa saa aikaan hienoja ja omaperäisiä kuvia. Mitä pidempään on kuvannut niin alkaa myös muodostua tietynlainen oma kuvaustyyli, ja kuvista pystyy jopa tunnistamaan niiden kuvaajan.


Ajattelen myös niin, että kuvaaminen liikuttaa minua,ihan siis konkreettisesti;) tiedän ja tiedostan, että liikunta muodossa tai toisessa lisää ihmisen hyvinvointia, jaksamista ja sen terveyshyödyt on perusteltuja ja moneen kertaan todistettuja. En harrasta aktiivisesti liikuntaa, joten tämän kuvausharrastuksen myötä saan liikuntaa ikään kuin vähän sivutuotteena, kilometrejä tulee ihan huomaamatta kuvausreissuilla ja se on ehdottomasti plussaa!


En kuulu myöskään mihinkään kamerakerhoon tai käy kuvaamassa porukassa, vaan pääpiirteittäin yksin. Kävellessä ajatukset jäsentyvät, asioihin saa myös perspektiiviä, luonnossa liikkuminen motivoi ja rentouttaa. Ystäväni ovat toisinaan kyllä mukanani kun kuvaan, koska jos tapaan heitä ulkoilun merkeissä on kamera minulla takuuvarmasti myös mukana;)


ja kun tämän tämän päivän postaukseni aloitin taas(kin) noilla sääjutuilla ja jopa vähän negatiivis sävytteisesti, niin kaiketi pieni "tunneähky"sitten sopii lopetukseksikin tähän postaukseeni? Nyt mennään työvelvoitteetonta viikkoa nro 5 jo tai vasta,  ihan miten vain asian sitten haluaakin nähdä. Moni pitkäaikaistyötön varmaan ajattelee tässä kohtaa, että voi hyvää päivää , miksi kummassa kitistä viidestä viikosta, mutta omalla kohdallani on toistaiseksi ollut ehkä ihan vain pari päivää kun on lievä alakulo ja harmitus meinannut saada jonkinmoisen niskalenkin jopa minusta, mutta toistaiseksi olen selvinnyt ihan reilusti kuitenkin voittajana,  lieneekö tänään nyt sitten syy ankeassa säässä vaiko missä, mutta työnhaun suhteen on kyllä aika huono fiilis.

 
Kuten olen kertonutkin aloitan tavallisesti aamuni selaamalla eri työnhakukanavien uudet ilmoitukset ja juuri tänään, kuten myös liki koko viime viikon aikana ei osunut yhtä ainoatakaan sellaista ilmoitusta silmiini, jota olisin edes harkinnut hakevani, ja sekös nyppii, kyllä!!Olen avoin omasta mielestäni myös uusiin haasteisiin, valmis oppimaan ja opettelemaan uuttakin, ehdottomasti haluan töitä ja olen myös aktiivisesti niitä hakenut ja yrittänyt löytää, mutta toistaiseksi ei siis ole onnistanut. On kaiketi ihan normaalia, että välillä epätoivo iskee ja ajattelee, että tähänkö tämä nyt jäi, en löydä mitään ja olen lopputyöikäni kotona vailla työpaikkaa, enkö kelpaa enää?



Tällaisten aatosten kanssa en kuitenkaan jää pidemmäksi aikaa seurustelemaan, vaan alan tosi nopeasti kääntämään ajatukseni ihan toisaalle ja jatkan positiivisella asenteellani eteenpäin.


Hyvää tiistaita ankeahkosta säästä huolimatta itse kullekin!
 
 

2 kommenttia:

  1. Sinulla onkin aivan ihania kuvia aina ja näkee että kuvaaminen on tosiaan rakas harrastus❤ Minusta on ihana että ihmiset saavat tehdä asioita joista nauttivat:) Varmasti ajoittain on raskasta kun ei töitä ole, mutta toivotaan niin kovasti että niitä sopivia töitä tulisi❤ Leppoisaa lokakuun loppua!

    VastaaPoista
  2. Tuollaiset tunnetilat ja ajatukset varmasti kuuluvat tuohon prosessiin. Muistan, kuinka turhauttavaa välillä olikaan, kun oikeasti halusi töihin, mutta sopivia ei löytynyt. Lopulta kun löytyi, ei päässyt edes haastatteluun, kun ei ollut työkokemusta! Tsemppiä <3 Ihania kuvia olet jälleen ottanut <3

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos