Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Tältä tuntuu juuri tänään

Minulla pyörähti viimeinen työviikko sitten käyntiin ja syyskuu vetelee viimeisiään, tänään olikin selkeästi jo, viileämpi aamu, kuin kertaakaan vielä ennen tätä, tänä syksynä. Olo on jotenkin outo työpaikalla, tiedostan hyvin, että ensi maanantaina minun ei tarvitse herätä kellon soittoon, ei kiirehtiä pysäkille ja metroon, en ole ensimmäisenä toimistolla kollegani kanssa, emme keittele yhdessä ensimmäisiä aamukahveja siellä, en tapaa muitakaan kollegojani, ja vaihda viikonlopun kuulumisia, minulla ei ole tämän viikon perjantain jälkeen enää tuttua työpaikkaani, ja se on kieltämättä outoa ja absurdiakin! Työyhteisön menetys harmittaa, tiedostan toki, että osa ihmisistä jää elämääni  ja osan tapaan viimeistä kertaa perjantaina yhteisen kahvihetkemme merkeissä ja se on haikeaa.

Olet tottunut olemaan koko aikuisikäsi osa työyhteisöä ja käymään töissä, mutta ensi viikosta lähtien näin ei enää ole, ei ainakaan ihan heti, mutta toivottavasti jonkin ajan kuluttua taas olisi. Työpaikan vaihtaminen, uuden löytyminen ja uuden työyhteisön, työn ja ihmisten opettelu vie aina oman aikansa ja pääsy uuden yhteisön jäseneksi.Toisaalta jos niin onnen kantamoinen osuu kohdalle, että töitä löytyy, niin onhan se myös aika jänskää;) no eipäs nyt mennä kuitenkaan asioiden edelle. Ensin pitää varmasti tehdä aikamoisen monta hakemusta ja odottaa piinaavia viikkoja ja päiviä ja toivoa edes pääsevänsä haastatteluun ja sitten taas jännittää vähän myös sitä ja , pohtia pääseekö toiselle kierrokselle ja tuleeko valituksi. Sellaiset asiat kuuluvatjatkossa seuraavien viikkojeni agendalle.


 

Työnhaku käy ihan "työstä", sillä kuhunkin paikkaan pitää räätälöidä ihan omanlaisensa hakemus ja tutkia hyvinkin tarkasti hakemansa yrityksen taustat ja varautua vastaamaan haastattelijan tiukkoihin kysymyksiin, olla jäätymättä itse haastattelutilanteessa. Mutta eihän sitä voi kuin uskoa itseensä ja olla varma ja luottavainen, että työllistyy. Minulle annettiin kyllä myös hyvä ohje, siihen kun jään kotiin, että osaisin myös "nauttia" ajasta jolloin en ole työssä, sillä onhan se myös melko epätavallista...ja toden totta,  aion yrittää myös osata ottaa asiasta vaarin.


Olen jo miettinyt realistisesti, että mikään ei välttämättä tapahdu ihan hetkessä, joten saattaa olla, että aikaa menee ennen kuin uusi paikka löytyy, joten olenkin jo miettinyt mitä hyödyllistä voisin k.o aikana tehdä, ehkäpä prepata eri tietokoneohjelmia, niitä jotka eivät ole vahvimpiani, sekä mahdollisesti käydä jonkun kurssin.Tällaiselta minusta tänään tuntuu, katsotaan miten tämä viikko tästä etenee?


2 kommenttia:

  1. Oho, se on edessä suuri muutos! Hyvä neuvo se, että ottaa irti iloa siitä ajasta kun ei ole töissä! Työkaveri aloittaa opiskelun ja on ottanut sitä varten palkatonta ensi kesään asti. Kertoi, että ei välttämättä tule enää takaisin. Hurjan rohkeaa! Kun ikä alkaa olla lähempänä 60 vuotta kuin 50 vuotta, niin se on todella rohkeaa. Ikärasismia on työmarkkinoilla. Toisaalta, rohkeus usein palkitaan.

    VastaaPoista
  2. On se kieltämättä tosi rohkeaa ja älyttömän hienoa, että uskaltaa, eipä sitten myöhemmin tarvitse katua, ettei tullut tehtyä!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos