Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Puhetta terveydestä ja hyvistä valinnoista

Ei liene kenellekään mikään uutinen, että terveys ja liikunta ovat nykyään lähes jokaisen mielessä,eikä tietenkään suotta.Terveellinen ruoka ja säännöllinen liikunta lisäävät meidän hyvinvointiamme, jaksamistamme ja edesauttavat kokonaisvaltaista hyvää oloamme. Lähes jokainen tiedostaa myös ne riskit, jotka vaanivat, jos laiminlyö totaalisesti nämä kaksi tärkeää asiaa, mutta silti mekin kärsimme kansantaudeista.Toisaalta ruuan yhteydessä puhutaan lähes aina myös liika kiloista tai syömättömyydestä ja toisaalta kehonpositivisuus tuntuu olevan myös asia joka puhuttaa.

 
Itselläni oli tänään työterveyshuollon ikäkausi tarkastus ja keskustelin terveydenhoitajan kanssa juuri näistä aiheista ja kyllä moni asia tuttuudestaan huolimatta myös kovin helposti unohtuu, tai sen sulkee mielestään tai ei vaan jaksa paneutua kiireisessä arjessa aina hyviin, säännöllisiin
ruokailurytmeihin, valita terveellisiä vaihtoehtoja tai liikkua edes jonkin verran viikossa, tai nukkua riittävästi, monia kiusaa unettomuus tai yöllinen heräily. Keski-iässä alkaa usein myös kertyä kiloja huomaamatta, pikkuhiljaa ja voi olla, että sohva houkuttaa enemmän kuin lenkkipolku.Toisaalta osa ihmisistä taas harrastaa liikuntaa monessa muodossa useana päivänä viikossa monipuolisesti.


Kärsimme monista krempoista,  melkeinpä jokaisella on jotakin vaivaa enemmän tai vähemmän varsinkin jos työ on yksipuolista istumista ja koneella työskentelyä. Taukojen tärkeyttä ja jumppaamista ei pitäisi unohtaa työpäivänkään aikana, vaan pitäisi venytellä ja taukojumpata, tehdä töitä välillä seisten, liikkua, käyttää mahdollisuuksien mukaan portaita. Ruokailurytmi ja hyviin laadukkaisiin tuotteisiin satsaaminen kannattaa, monipuolisuus ja riittävä ruuan määrä on myös tärkeää, moni kärsii liian lyhyistä yöunista, kokee stressiä ja työpaineita, työhyvinvointi onkin erittäin tärkeää, jos töitä on liikaa ja vapaa aikaa liian vähän ja päivät venyvät, on syytä ryhtyä toimiin ja keskustella asiasta esimiehensä kanssa, ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä ja edessä burnout!


Liikunta on pop, sen tietää jokainen aikaansa vähääkään seuraava, kaikista tuuteista toitotetaan mitä erilaisimpia lajivaihtoehtoja ja PT on jokaisella joka vähääkään välittää omasta hyvinvoinnistaan. Mutta täytyy muistaa, että meistä ihan jokainen saa ja voi olla juuri sellainen kuin on ja vaikka kuinka tekisi kaikkensa noudattaakseen kaikkia hyvän elämän ohjeita, ei siltikään aina onnistu välttämään ikäviäkään asioita, mutta niiden tuloa voi omilla valinnoillaan kuitenkin estää.


Kehonpositiivisuudesta puhutaan myös paljon ja ei yhtään turhaan, eihän se niin ole , että vain "missinmitoissa" olevat olisivat onnellisia ja terveitä ja, että se olisi ainoa oikea koko tai ulkonäkö jollaisia meidän tulisi olla!!Yhteiskuntamme tuppaa vain olemaan sellainen, että kuvitellaan , että isokokoiset ihmiset, sairaat tai itsestään huolehtimattomat ovat tyhmiä ja laiskoja, ketään ei tulisi missään tapauksessa kuitenkaan tuomita, arvostella tai arvioida ennen kuin tietää ihmisen tarinan. Tämä on aihe, mikä kuumentaa tunteita, niin puolesta kuin vastaankin, ihmiset jotka ihannoivat määrätynlaista kehoa, eivät voi ymmärtää, ettei määrätynlainen kehonkuva vastaa meidän kaikkien ihannetta, eikä tarvitsekkaan, Liikuntapaikoilla ja tunneilla voi olla ja saa olla erilaisia ihmisiä ja olisi ihan hyvä, että siellä olisi myös erilaisia ohjaajiakin. Liikkumisen ilo kuuluu ihan jokaiselle kokoon ja näköön katsomatta.

                     
Olen sellainen kultaisen keskitien kannattaja, hyvät ja terveelliset ravintovalinnat ja kohtuullinen määrä terveyttä edistävää liikuntaa on  mielestäni hyvä tavoite. Miten sinä liikut tai aterioit tai ylipäätään pidät huolta itsestäsi, vai pidätkö, onko kremppoja tai muuten vain parannettavaa?
 

2 kommenttia:

  1. Tiettyyn pisteeseen asti ajattelen terveellisesti. Tykkään syödä salaatteja ja lämpimiä vihanneksia sen liharuuan sivussa. En kuitenkaan pelkkää kasvisravintoa koskaan. Liikun valokuvauksen oheistuotteena, usein luonnossa 1-2 kertaa/vko jonkin verran. Kun en suostu maksamaan pysäköinnistä, ajan auton yleensä varsin kauas keskustasta. Se tietää kävelyä. Kävelen päivittäin portaita moneen kertaan, sillä työpaikan hissi on 50-luvulta ja täysin epäluotettava. Olen lievästi ylipainoinen 54-vuotias nainen. Kipuja ja särkyjä on. En tahdo elää kovin vanhaksi. En halua ikinä asua laitoksessa. Käytän voita ja kermaa ruuanlaitossa, otan viikossa 0-3 alkoholiannosta. Syön joka päivä suklaata muutaman palan. Rakastan jäätelöä ja sitäkin menee useita kertoja viikossa, kesällä jopa useita kertoja päivässä. Kärsin ajoittain työstressistä. Tavallaan olen myös työpaikkakiusattu. Nukun jostain syystä tosi paljon, kolme kertaa viikossa päikkärit ja yöllä 7-8 tuntia unta. Silti väsyttää!!Olin työterveydessä myöhästyneessä ikäkausi tarkastuksessa vuosi sitten. Ei mitään hyötyä. Itseni ikäiset pullukat työterveyshoitajat yrittävät parhaansa ja n. 37-vuotias työterveyslääkärimies ei tajua mitään! Olen synnyttänyt 5 lasta, ei mun tavoite ole nyt, eikä ikinä ollut olla "timmi". Mä aion kokoajan itseasiassa elää vielä nautinnollisemmin tulevaisuudessa. En kiellä itseltäni mitään. :)

    VastaaPoista
  2. Hieno homma kun vastasit postaukseeni, se sai hymyn huulilleni...Me keski-ikäiset tiedämme kyllä miten tulisi elää ja syödä, mutta osaammme myös nauttia elämästä ja tajuamme ettei meidän ole mikään pakko näyttää parikymppisiltä enää. Ainoa juttu , joka oli ikävä lukea oli se että kerroit olevasi jotenkin työpaikkakiusattu, se on kyllä juttu johon kenenkään ei pitäisi joutua, koita saada asia jotenkin hoidettua, ei sinun moista kuulu , eikä tarvitse missään tapauksessa sietää!! Minullakaan ei ole ns. Hikiliikunta harrastusta tällähetkellä, vaikka toki tiedostan että 3 kertaa viikossa pitäisi sellaista olla.Minullakin tulee työmatkojen yhteydessä hyötyliikuntaa ja kuvaamassa käyn ja silloin tulee päivätavoite 10 000 askelta ja usein paljon ylikin.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos