Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Yöpakkasta ja luonto alkaa valmistautumaan talveen

Vau miten kaunis lauantaiaamu ja yöllä oltiin käyty pakkasella, kävin pikku kävelyllä heti aamusta ja otin muutamia syyskuun lopun kuvia ensimmäisen pakkasyön jälkeen. viime viikonlopulla nähtiin tuomi joka kukki toista kertaa! Ja tänään törmäsin johonkin toiseen kukkivaan pensaaseen, aika jännää, että tänä vuonna monet kasvit ovat kukkineet tuplakukinnan upean kesän seurauksena. Aika uskomatonta, että ensi viikolla ollaan jo lokakuulla, miten nopeasti tämä syksy onkaan edennyt!?
Tänään oli hyvä sää tehdä vähän myös terassihommia, tyhjentää ruukut kesäkukkien jäännöksistä, siistiä terassia, viedä terassimatot ja istuintyynyt jo varastoon, mukavampaa kivassa syyssäässä, kuin viime tingassa tuulessa ja vesisateessa.

 
Päätin poiketa pitkästä aikaa tänään myös kirpputorilla. Olen varmaan joskus täällä blogissakin maininnut, että pidän erilaisista lyhdyistä ja aina syksyisin kun illat pimenevät ja joulunaikaan ne ovat mielessäni, tänään tein kivan löydön, vanhan näköiseksi käsitellyn turkoosin lyhdyn, joka lähti tietysti meille, sekä kivan merihenkisen tarjottimen, joka päätyy varmaan mökille, voi olla , että pidän siinä myös pöytäkynttilöitä, ja kesällä siihen on kiva laittaa vaikkapa päiväkahvit tai simpukankuoria ja kiviä ihan vain koristeeksi, no eiköhän sille käyttötarkoitus ja paikka löydy ennen pitkää.
 


En tiedä onko teistä kukaan huomannut tai vaikkapa itse osallistunut Rajala kameraliikkeen kursseille, sain viime viikolla mainoksen syksyn kurssitarjonnasta ja aika hyvältä vaikuttivat eri kurssien sisällöt; Oli pimeän kuvaamisen kursseja ja mm.ilmainen valokuvakirjan teon opastus kurssi, sekä ilta/yö kurssi, missä opeteltaisiin tähtikuvausta, kannattaa varmasti tutustua Rajalan kurssitarjontaan, ellei aiemmin ole tullut niitä huomanneeksi. Ja ainakin tuossa tähtikuvaus kurssilla oli mahdollisuus lainata kurssin aikana siihen soveltuvaa kalustoa  ja kuvauspaikalle oli mahdollisuus päästä kyydilläkin, ellei olisi omaa autoa käytössä. Olisi kyllä joskus hienoa päästä opettelemaan tuota pimeäkuvausta, viime viikollakin oli niin komea kuutamo, että hienoahan se olisi oppia kuvaamaan myös pimeässä hyviä kuvia.



Mitenkäs siellä on vietetty tätä syyskuun viimeistä lauantaipäivää, täällä pääkaupunkiseudulla oli melko kiva sää, yksi ihan pieni iltapäiväkuuro tuli, joka oli kuitenkin ihan nopeasti ohi, kesti varmaan pari minuuttia ja sitten taas paistoi, mutta onhan ilma jo selkeästi syksyinen, mietin että mökille olisi kyllä kiva laittaa muutamia kukkasipuleita, kun sinne on mentävä kohta kuitenkin käymään, niin jos vaikka syysalesta saisi edullisesti sipuleita usein niitä on myöhemmin syksyllä alennetuin hinnoin puutarhamyymälöissä ja ihan marketeissakin, silloin kannattaa ottaa vaikka isompi satsi, ja istutella kevääksi kukkaloistoa.


Hyvää lauantai iltaa!!

perjantai 28. syyskuuta 2018

Kun on aika...

Mukavaa viikonlopun alkua vaan kaikille! Tänään oli  viimeinen työpäiväni ja se toki mietitytti jo vähän etukäteen, että tuleeko siitä vaikea...ei tullut ja pärjäsimme iltapäivän kahvihetkestäkin ihan kunnialla. Se sujui mukavissa merkeissä, yllättävänkin rennoissa ja kivoissa tunnelmissa, toki myös haikeissa ja se oli taas yhden rupeaman loppu, meidän kolmen oli aika sanoa työyhteisöllemme heipat ja lähteä uteliaina kohti  uusia seikkailuja. Päällimmäiseksi tunteeksi itselläni jäi lämmin tunnelma ja kiitollisuus.


Niin monin tavoin osoitettiin välittämistä, huomaavaisuutta ja myötäelämistä; lämpimin sanoin, kiitoksin ja tsemppitoivotuksin, oli liikuttavaa huomata miten ihanassa työyhteisössä on saanutkaan viettää yli vuosikymmenen. Nyt olo on kevyt ja mieli ihan hyvä, hyvin tässä jatkossakin varmasti tulee käymään. Oma energiansa kannattaa nyt kohdistaa kaikkeen mielekkääseen, tehdä mukavia ja itselleen mieluisia asioita. Sain jopa neuvoksi, että joutilaisuudestaan kannattaa oppia myös nauttimaan, onhan se harvinaista herkkua viettää arkeaan ainakin nyt jonkun aikaa ilman työn aiheuttamaa rytmiä.


Ensi viikolla sitten vähän erilaista arkea...hmmm...katsotaan mitä se tuo tullessaan, jännittävää. Luultavasti herään aikaisin kuten tapoihini kuuluu...mutta nyt on aika aloitella viikonlopun viettoa ja perjantai iltaa. Huomiselle voisikin keksiä erilaista puuhaa, en ole aikoihin käynyt kirpparilla, syysostoksetkin vähän houkuttelisivat, ja syksyn tallentaminen kameran muistikortille, kiva pitkä kävelylenkki, terassin  siivoilua riittää toki vielä, ennen kuin alkaa tulla liian viileää sen homman hoitamiseen.


Tänään vain tällainen tynkäpostaus, mutta pieni päivitys kuitenkin tästä viimeisestä työpäivästäni ja fiiliksistäni sen suhteen.

Mukavaa syyskuun lopun viikonloppua!!

torstai 27. syyskuuta 2018

Muutosten tuulet puhaltelevat

Tänään on alkanut nyt sitten todenteolla tuntua jo siltä, että olen lähdössä työpaikastani, kaikki työkaverimme eivät valitettavasti ole huomenna läksiäisissämme  ja he ovat sitten käyneet jo tänään moikkaamassa, joten viimeistään tänään itselläni on todentunut konkreettisesti se lähdön fiilis. Ihana työkaverini muisti minua aamupalalla ja kauniilla ruusulla, toinen antoi lähtiäislahjaksi kirjan. Huomenna vietämme siis yhteisen kahvihetken ja sen jälkeen me lähtijät suljemme oven ja lähdemme avoimin mielin kohti tulevaisuutta, joka toivottavasti tuo meille kaikille kolmelle jotain mukavaa, innostavaa ja mielenkiintoista jatkossa.


Huomenna minulla on vielä yhdet lounastreffit ja sitten se kahvihetki, olo on vähän "sekava"...olisi kiva, jos tilaisuus olisi rento ja hilpeäkin, vaikka kieltämättä siihen toki sisältyy paljon haikeuttakin, työkavereita tulee ikävä ja työyhteisöä tulee varmasti kaivattua. Useamman kanssa tulee oltua yhteyksissä jatkossakin ja olen jo luvannut kertoakin heille sitten kun on jotakin kivaa kerrottavaa, eli että on löytänyt sen uuden työpaikan. Minä olen jo vähän suunnitellutkin ensi viikolle ohjelmaa itselleni. Jos sääolosuhteet ovat suotuisia pyrin ulkoilemaan ja aamurutiinit mitä ilmeisemmin alkavat jatkossa uusien avointen työpaikkojen tsekkaamisella ja mikäli sopivia avoimia paikkoja löytyy, hakemusten kirjoittelulla. Aion myös tutustua kurssitarjontaan,  jos vaikka löytyisi joku mielenkiintoinen jolle kannattaisi hakeutua.


Jonkun päättymisen sanotaan aina myös olevan jonkun uuden alku ja niinhän se tietysti onkin.Tapasin tänään ja eilen jo muutamia työkavereita, jotka eivät siis ole huomenna paikalla, joten sain jo vähän esimakua siitä, miltä minusta kenties huomenna sitten tuntuu mennä viimeistä kertaa työpaikalleni ja kohdata ne tilanteet kun sanotaan heipat ja kenties nähdään viimeisen kerran...selviydyin tänään ihan kunnialla, mutta tiedän jo ennalta, että joidenkin kohdalla saattaa olla vaikeampaa. En ole omasta mielestäni mikään yliherkkä tai Super tunteellinen, mutta kun ikää on tullut lisää, olen huomannut, että yllättävätkin asiat saattavat kummasti herkistää, mutta eihän tunteiden näyttäminen pahasta koskaan ole, joten ei sellaista kannata turhaan murehtia etukäteen ja eikös pienet lähtöitkut ikään kuin kuulukin asiaan?


Meille kaikille kolmelle lähtijälle muutoksen tuulet ovat jo alkaneet puhaltaa ja minusta tuntuu, että loppu viimein meille kaikille käy ihan hyvin.

 
 

tiistai 25. syyskuuta 2018

Lounastreffejä ja huomaavaisuutta

Kivaa tiistaita vaan ihan joka iikalle;) täällä on päästy nautiskelemaan jo viime viikolla lounaskutsuista ja sama meno jatkuu näemmä tälläkin viikolla, kun ihanat työkaverit haluavat käydä kanssani lounastauolla syömässä. Olen varmaan jo täällä blogissakin kertonut miten kovasti on menneinä viikkoina lämmittänyt ihmisten huomaavaisuus, tarkoitan sellaista kivaa välittämistä ja juttelemaan tulemista, ihan aidosti kysymään miltä susta tuntuu, oletko hakenut uusia työpaikkoja, oletko miettinyt mitä teet kun ensi viikolla et enää tulekaan töihin ja miten paljon olenkaan saanut ihania kannustuksia, ja kaiken hyvän toivotuksia työnhakuun ja ennen kaikkea minua on lämmittänyt se, että he joiden kanssa olen työskennellyt pitkään uskovat siihen , että minä työllistyn ja saan omalla asenteelleni ja positiivisuudellani varmasti ennen pitkää kyllä töitä. Kyllähän se tuntuu kivalta, että minuun uskotaan ja olen heidän mielestään hyvä tyyppi ja asenteeni on kohdillaan, kukapa ei kehuista pitäisi?

 
 

Onhan sillä iso merkitys kun  työyhteisöstä osa saa kuulla, että työt loppuvat, se vaikuttaa ainakin hetkellisesti tietysti koko työyhteisöön, luo epävarmuutta ja hämminkiä, kukin tulee varmasti miettineeksi, että onko tämä alku jollekin isommalle muutokselle, onko odotettavissa lisää työpaikkojen häviämisä ja työttömiksi jääviä? Sitä kukaan tuskin osaa tässä kohtaa vielä sanoa...eihän tänä päivänä kovinkaan moni voi luottaa siihen, että saisi nykyisestä työstään jäädä joskus eläkkeelle, Nykypäivänä vuokratyöpaikat ovat arkipäivää, kuten myös määrä- ja osa-aikaisuus, ei enää juuri ole parinkymmenen vuoden työuria samalla työnantajalla ja vaikka uusia työpaikkoja viime vuoteen verrattuna on tullut paljon lisää, tulee myös uutisia irtisanomisista , viimeksi tänään Osuuspankin uutisista olemme saaneet lukea.



 Kun itse sain tietää asiasta tai kuten osasin ounastella, että näin luultavasti tulee käymään, niin osasin omasta mielestäni suhtautua asiaan yllättävänkin rauhallisesti , olin ennakoinut ja varautunut uutiseen ja aavistelin jo paljon ennen ilmoitusta näin tapahtuvan. Se miten tällaiseen uutiseen itse kukin suhtautuu riippuu monista osatekijöistä ja kunkin omasta persoonasta. Kokeeko tulleensa väärinkohdelluksi, huonoksi työntekijäksi tai olettaako asian johtuvan omasta persoonasta työpanoksesta tai jostakin muusta henkilökohtaisesta asiasta. Myös sillä miten asia työntekijöille ilmoitetaan on iso merkitys ja miten ketäkin työyhteisössä kohdellaan. Monilla työnloppuminen on iso kriisin paikka ja luo tulevaisuuteen ison "mörön", huoli tulevaisuudesta painaa kiviröykkiön tavoin harteita ja asia vaivaa öisin ja on mielessä ensimmäiseksi aamulla.


Nykyään on useilla yrityksillä tällaisten tilanteiden varalle erinäisiä toimintatapoja, miten vaille työtä jääviä parhaiten autetaan uuteen alkuun ja miten heistä huolehditaan. Meistä useimmat kuuluvat liittoihin tai kassoihin, joiten täysin "puille paljaille" harva enää tänä päivänä jää, lisäksi voi olla erinäisiä työnantajien tarjoamia tukipalveluja joksikin aikaa, kuten itseni kohdallakin onneksi on, näin ei kuitenkaan kaikilla aloilla tai työpaikoilla ole. Kun ei ole kyse irtisanomisesta tai lomautuksesta, niin silloin kyseiset tukitoimet astuvat voimaan ja niiden turvin voi ottaa edes jonkin aikaa vähän stressittömämmin ja kohdistaa oman energiansa uuden työhakuun tai miettimällä mitä tästä eteenpäin ja millaisia mahdollisuuksia minulla on.


Tällaisia ajatuksia täällä mielessä tänään ja huippu hyvällä fiiliksellä käyty tänään hyviä keskusteluja työkavereiden kanssa ja siis nautittu maittava lounas, ei hullumpi tiistai siis laisinkaan. Minkäslaista tiistaita siellä on vietetty?

maanantai 24. syyskuuta 2018

Tältä tuntuu juuri tänään

Minulla pyörähti viimeinen työviikko sitten käyntiin ja syyskuu vetelee viimeisiään, tänään olikin selkeästi jo, viileämpi aamu, kuin kertaakaan vielä ennen tätä, tänä syksynä. Olo on jotenkin outo työpaikalla, tiedostan hyvin, että ensi maanantaina minun ei tarvitse herätä kellon soittoon, ei kiirehtiä pysäkille ja metroon, en ole ensimmäisenä toimistolla kollegani kanssa, emme keittele yhdessä ensimmäisiä aamukahveja siellä, en tapaa muitakaan kollegojani, ja vaihda viikonlopun kuulumisia, minulla ei ole tämän viikon perjantain jälkeen enää tuttua työpaikkaani, ja se on kieltämättä outoa ja absurdiakin! Työyhteisön menetys harmittaa, tiedostan toki, että osa ihmisistä jää elämääni  ja osan tapaan viimeistä kertaa perjantaina yhteisen kahvihetkemme merkeissä ja se on haikeaa.

Olet tottunut olemaan koko aikuisikäsi osa työyhteisöä ja käymään töissä, mutta ensi viikosta lähtien näin ei enää ole, ei ainakaan ihan heti, mutta toivottavasti jonkin ajan kuluttua taas olisi. Työpaikan vaihtaminen, uuden löytyminen ja uuden työyhteisön, työn ja ihmisten opettelu vie aina oman aikansa ja pääsy uuden yhteisön jäseneksi.Toisaalta jos niin onnen kantamoinen osuu kohdalle, että töitä löytyy, niin onhan se myös aika jänskää;) no eipäs nyt mennä kuitenkaan asioiden edelle. Ensin pitää varmasti tehdä aikamoisen monta hakemusta ja odottaa piinaavia viikkoja ja päiviä ja toivoa edes pääsevänsä haastatteluun ja sitten taas jännittää vähän myös sitä ja , pohtia pääseekö toiselle kierrokselle ja tuleeko valituksi. Sellaiset asiat kuuluvatjatkossa seuraavien viikkojeni agendalle.


 

Työnhaku käy ihan "työstä", sillä kuhunkin paikkaan pitää räätälöidä ihan omanlaisensa hakemus ja tutkia hyvinkin tarkasti hakemansa yrityksen taustat ja varautua vastaamaan haastattelijan tiukkoihin kysymyksiin, olla jäätymättä itse haastattelutilanteessa. Mutta eihän sitä voi kuin uskoa itseensä ja olla varma ja luottavainen, että työllistyy. Minulle annettiin kyllä myös hyvä ohje, siihen kun jään kotiin, että osaisin myös "nauttia" ajasta jolloin en ole työssä, sillä onhan se myös melko epätavallista...ja toden totta,  aion yrittää myös osata ottaa asiasta vaarin.


Olen jo miettinyt realistisesti, että mikään ei välttämättä tapahdu ihan hetkessä, joten saattaa olla, että aikaa menee ennen kuin uusi paikka löytyy, joten olenkin jo miettinyt mitä hyödyllistä voisin k.o aikana tehdä, ehkäpä prepata eri tietokoneohjelmia, niitä jotka eivät ole vahvimpiani, sekä mahdollisesti käydä jonkun kurssin.Tällaiselta minusta tänään tuntuu, katsotaan miten tämä viikko tästä etenee?


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Kuuletko kutsun?

Ulos minun mieleni tekee, sillä vaikka syyskuinen sunnuntai ei ainakaan heti aamusta tarjoile ehkä ihan sitä parastaan, niin ei myöskään pahintaan, sillä ei sada, ei edes tuule kovin, joten ei kuin matkaan. Luonto on niin tärkeä minulle, että en tiedä miten tulisin toimeen ilman, että pääsisin sinne kävelemään kameroineni, vaikka ilma täällä tosiaankin on pilvinen, niin ei se minua haittaa, tarve ulkoiluun on voimakas ja aijon lähteä taltioimaan syyskuun tunnelmia ja nuuhkimaan ilman pikkuhiljaa valmistautumista kohti tulevaa talvea.Eikös muutos säätiloissa ole juuri tänä viikonloppuna tapahtumassa, voi miten olemmekaan tänä vuonna saaneet nauttia pitkään jopa liki parinkymmenen asteen lämpötiloista vielä näin syyskuun loppupuolelle asti!


Meille suomalaisille, kuten toki monille muillekin luonto on niin tärkeä elementti, että sitä osaa kyllä arvostaa ja kunnioittaa. Luonnon merkitystä ihmisen hyvinvointiin on tutkittukin ja sen vaikutus on kiistaton .Luonnossa liikkuminen, sn äärelle rauhoittuminen, sen katseleminen ja kuunteleminen rauhoittaa ja poistaa stressiä. Se kuuluu meille ihan jokaiselle ja siitä pystyy nauttimaan jokaisen vuodenaikana ja täysin ilmaiseksi. Minua ei yllätä yhtään se, että ihminen joka asuu vaikkapa suurkaupungissa, missä luonto ei konkreettisesti ole läsnä, niin ihminen joka pääsee luonnon helmaan sellaisesta ympäristöstä ihastuu siihen ikihyvikseen.

 
 

On kuitenkin hyvin huolestuttavaa miten luontoarvoja ja luontoa ei ymmärretä kaikkialla vaalia. Alkuperäiskansojen ja monien eläin, sekä kasvilajien elinympäristöä tuhotaan säälimättä, eikä ymmärretä tekevämme samalla lopullista ja jonkin ainutlaatuisen tuhoa, jotakin sellaista, mikä ei enää milloinkaan palaa ennalleen .Luonnonrikkaudet eivät ole ehtymättömiä ja ilmastonmuutos on tosiasia, itsekunkin olisi joskus hyvä pysähtyä miettimään omiakin luontoarvojaan. Kauanko meillä vielä on puhdasta luontoa jäljellä, entä seuraavilla sukupolvilla?




Maailmassa on ihan huikean hienoja ja ainutlaatuisia paikkoja, kasveja ja eläimiä ja yhä vielä niitä onneksi löydetään myös lisää. Varmaan kukaan ei ole välttynyt kuulemasta tai lukemasta esim.merien saastumisista tai niissä lojuvasta muovijätelautoista, metsiin viedään jääkaappeja, akkuja ja syövyttäviä nesteitä, niitä upotetaan jopa vesistöihin, Meistä ihan jokaisen pitäisi aidosti olla huolestuneita siitä mitä omilla toimillamme saamme oikein aikaan!! Omaa käyttäytymistään voi ja pitää korjata,  jos toimii luontoa kohtaan välinpitämättömästi, jos haluamme jatkossakin nauttia luonnon monimuotoisuudesta.


                                  Kuuletko sinä luonnon kutsun, puhutteleeko luonto sinua?


lauantai 22. syyskuuta 2018

Myrskyn silmässä

Etelään oli lupailtu yön aikana kovaa syysmyrskyä ja myöhemmin sen yltämistä koko Suomeen, vaan lauantai aamun sarastuttua ei ollut kovasta myrskystä minkäänlaista tietoa, yöllä näytti kyllä sataneen. Päätettiin kuitenkin  lähteä katsomaan säätä uhmatenkin meren rantaan myrskyä.Välillä aurinko paistoi, välillä tuli pieni kuuro vettä ja tuuli melkoisesti ja taas paistoi, tyypillinen syyssää, jatkoimme kohti myrskyn silmää...



 

 
 
Askeleet siis kohti Kaivaria ja mattolaituria, puiston halki ja kallioille merelle tähystelemään, tyrskyääkö meri, näkyykö vaahtopäitä? Kauempana merellä näytti olevan kyllä vähän vaahtopäitä ja kyllä kallion laella kieltämättä tuuli ja uskokaa tai älkää; tuomi oli täydessä kukassa syyskuun 22. päivänä, kyllä!!Kaivopuiston tähtitornilta oli kyllä huikeat näköalat, ruskakin alkaa jo näkymään luonnossa. Mutta se myrsky, sitä ei näkynyt, ehkäpä hyvä niin, oli mukavampi ehkä kuitenkin kävellä tuulessa, kuin missään syysmyrskyssä.





Meillä on vieras ja päätimme näyttää hänelle myös Helsingin vanhan kauppahallin ja kyllähän sitä kehtaa ulkomaalaiselle esitellä, lohisoppaa, poroa, lohta ja tyrnituotteita ja paljon muuta erikoista ja jopa ehkä eksoottistakin oli tarjolla ja paljon vielä turistejakin Helsingin hallia ihastelemassa.Kauppatorilla myyntipöydät notkuivat syysherkkuja, kotimaisia omppuja, mansikoitakin vielä?, sieniä, juureksia, vihanneksia, marjoja ja kukkia,









Itse tykkään kovasti Kappelista ja päätimme pistäytyä siellä päiväkahveilla, se osoittautuikin hyväksi ideaksi, sillä siellä istuskellessamme tuli taas kuuro vettä. Jatkoimme Espan puiston kautta kohti ydinkeskustaa ja Kampin Narinkkatorilla olikin kansainväliset markkinat ja eikun pistäytymään vielä sielläkin.





 
 


Myrskyn silmään emme kaupunkikierroksellamme eksyneet, mutta muuten sightseeing oli kiva syyslauantain viettotapa. Helsingin arkkitehtuuri on kyllä kaunista, usein ei vain tule kiinnittäneeksi edes upeisiin vanhoihin rakennuksiin huomiota, mutta tällä kävelykierroksellamme silmään pisti useampikin ihana yksityiskohta. Syyskuu on ollut niin lämmin vielä, ertä monin paikoin puistoissa ja muissa istutuspaikoissa kukat kukkivat vielä tosi kauniisti.

 
 

 
 
Mauri  ei sitten näyttänyt ainakaan pahimpia puoliaan tänään meille, ei myrskyn silmää, vaan oikeastaan aika hyvän syyspäivän.
 



 
Ihanaa viikonlopun jatkoa!!