Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

maanantai 20. elokuuta 2018

Miksi kannattaa poistua mukavuusalueeltaan?

Terkkuja Tampereelta, olin viettämässä viikonloppua siellä ystävien luona. Kaupungissa oli useampikin tapahtuma; oli Blockpartyt ja puisto Fiesta, mutta me emme osallistuneet näistä kumpaankaan, mutta kävimme leffassa,  katsomassa uuden Mamma Miian  josta tykkäsin kovasti, olimme katsomassa aikoinaan myös ensimmäisen, joka oli myös huippu kiva, jos ei olisi nähnyt ykköstä olisi tämä kakkonen saattanut jäädä vähän vaisuksi, koska tämä oli kyllä tehty siten, että katsojien oletettiin nähneen myös ensimmäisen, muuten tarina varmaan jäiisi paikoitellen vähän hämärän peittoon.


Minua oli pyydetty pakkaamaan viikonloppu vierailulleni liikunnallista retkeä varten mukaan liikuntavaatteet, muuta en etukäteen saanut tietää. Mietin että mitäköhän liikunnalliset ystäväni ovat meille aktiviteetiksi keksineet? Sain arvuutella mitä se voisi olla, ennen kuin asia minulle paljastettiin. Arvuuttelin melonnasta seinä/kalliokiipeilyyn, mutta kaikki arvaukseni menivät metsään, joten lopulta sain tietää,  että olimme lähdössä pyöräilemään. Tykkään olla ulkona luonnossa, joten aktiviteetti kuulosti mieluisalta.


En ollut tänä kesänä pyöräillyt yhtään ja kun sitten sain kuulla retken pituuden, niin mietin kyllä, tovin, että miten mahdan suoriutua ihan kylmiltään siitä. Matkan pituudeksi kun tuli kaikenkaikkiaan 42 kilometriä! Lisäksi tiesin, että olisin liikuntaporukan vieralijana, jossa on todella kovakuntoisia maratoonareita mukana pyöräilemässä. Mietin jopa sitä, että jos lähtiessä vettä sataa ihan kaatamalla olenko valmis lähtemään siltikin?


Sunnuntai aamu näytti pilviseltä ja tuuliselta ja näytti siltä, että sade voisi kyllä alkaa, ennenkuin ehtisimme lähteä pyöräilemään. Juuri kun olimme valmiit lähtöön tipahteli ensimmäiset pisarat. Hyppäsimme kuitenkin toiveikkaina autoon ja ajoimme lähtöpaikalle ja kas;  taivas alkoi repeillä ja aurinko pilkistellä, joten satulaan vaan ja matkaan! Fiilikseni oli innokkaan utelias, mitä tuleman pitää? Matkan aloitus sujui ihan normaalisti pyöräillen, pyörätietä ja tasamaata ja ryhmä toivotteli minut; vierailijan,  tervetulleeksi ja sanoivat, että pyöräillään ihan rauhassa,  porukan vetäjä jäi perän pitäjäksi.



Pyöräilyreitti kulki läpi upeiden maaseutu maisemien,  aurinko paistoi ja ilma oli lämmin...reitin varrella oli muutamia pitkiä  mutta suhteellisen loivia nousuja, ja pari vaativaa nousua, mutta nekin kruunasi Siuron upeat maisemat. Kohdallemme osui myös höyryveturi,  joka oli ilmeisesti ajossa radalla näytösluotoisesti ja savua tuprutteli piipusta, seki  oli kiva nähdä,  lisäksi pysähdyimme tulomatkalla Siuron koskella ja kävimme kahvilla. Paluumatka tuntui varmasti pysähdyksen vuoksi menomatkaa lyhyemmältä.




Kaartaessamme lähtöpaikalle pyöräilyretkemme lopuksi  olin aikas ylpeä itsestäni,  mä pärjäsin ja suoriuduin, vaikka vielä pyöräilyn lisäksi teimme luontopolulla parin kilometrin palauttavan kävelyn ennen paluumatkaa, matkan puolessa välissä. Olin ehkä kuitenkin poistunut jonkun verran omalta mukavuusalueeltani, vaikka retki oli minulle mieluisa, tykkäsin siitä kovasti ja ryhmähenki, ihmisten suhtautuminen "vierailijaan" ja kannustus olivat vielä plussaa:)
Kun hyppää rohkeasti mukaan johonkin, voi kokea jotakin tosi mukavaa, suosittelen siis hyppämään!!





Tampere vierailuun mahdutettiin myös kenties loppukesän viimeisimpiä grillailuita ja ulkona syömistä, sekä aamukahvit Pyynikin näkötornilla, munkin kera, tietysti.







Hyvää alkanutta syyskesäistä viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos