Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

perjantai 31. elokuuta 2018

Mietteitä viikon varrelta

Tänään aamuni alkoi vähän hassusti, nimittäin istuin täysin tyytyväisenä metrossa, kunnes aloin ihmetellä mielestäni pitkää asemien väliä ja kun tsekkasin mikä olisikaan seuraava, huomasin menneeni työpaikka asemani ohi:) no 2 asemaa siinä meni ohi, mutta vaihdoin vain toiselle puolelle asemaa ja saman tien tuli metro johon hyppäsin ja olin töissä vain pari minuuttia normaalia myöhemmin, mutta että näinkin näköjään voi käydä! Menin vähän normaalia myöhemmin nukkumaan ja en sitten meinannut saada unta, joten yöunet jäivät aika vähiin, että sen piikkiin tuon pistän.


Viikko on mennyt kyllä jotenkin  ihan pikavauhtia...huomaa , etten ole edes ehtinyt tutkia blogin kuvien lisäys ongelmaakaan ja se kyllä harmittaa, nimittäin, olis kyllä kiva jos sen saisin nyt selvitettyä, jospa nyt viikonlopun aikana yrittäisin kunnostautua sen asian kanssa. Minulla on ensi viikon alusta tasan kuukausi vielä töitä, olen tällä viikolla perehdyttänyt kolleegaa töihini, koska hän hoitaa vuodenvaihteeseen asti nykyisiä töitäni.


Omasta työnhaustani voin kertoa senverran,  että seuraan tietysti avoimia paikkoja koko ajan ja olen tehnyt hakemuksia ja nyt näyttää siltä, että  mielenkiintoinen paikka olisi löytynyt, nyt ei tarvita enää muuta,  kuin että se on minun ....siinäpä työsarkaa!!




Tänä vuonna on valtavasti omppuja ja minäkin innostun aina syksyisin leipomaan omppupiirakkaa ja mikäpä sen kanssa paremmalta maistuisikaan kuin vanilija kermavaahto tai vanilijajätski Nam! Oletteko tehneet omenoista jo tänä syksynä herkkuja?Jos meillä olisi omenapuita, niin tekisin varmasti hilloa sillä tykkään omenahillosta., naistenlehdissä ja netissä on aina näin syksyisin toinen toistaan ihanampia ohjeita.
Viikonloppu edessä ja suhteellisen kivaa keliäkin on lupailtu, niin ulkoiltavahan sitä on ja meillä on vieras , jolle olisi mukava esitellä Helsinkiä, jos sää suosisi.




Hyvää elokuun viimeistä iltaa ja syyskuun alkua!

tiistai 28. elokuuta 2018

Työnhaun uudet tuulet

Näin viikon alkupuolella ajattelin pistää blogiin vähän asiaa työnhausta...tai no,  oikeastaan päästellä vähän höyryjä niinsanotusti! Ei sillä, että olisi se "alkuviikonnahistus", kuten monilla viikonlopun jälkeen saattaa olla, eli ettei oikein meinaa saada itseään työmoodiin ja ei huvittaisi yhtään nousta aamuisin, mutta ei, siitä tässä ei nyt ole kuitenkaan kyse, sillä minulla on ollut ihan Ok viikon aloitus:).Vaan enemmänkin ehkä siitä, että kun olosuhteiden vuoksi seuraan tarkasti avoimia työpaikkailmoituksia, teen hakemuksia, päivitän tietämystäni eri työnhakukanavista, hakuprosesseista ja , ja ja...nimittäin kunnon vakinaisessa tutussa ja turvallisessa työpaikassa, eihän sitä juurikaan tule seurattua työnhakua tänäpäivänä, joka vähän jopa yllätti, että miten monimuotoista se nykyään näyttääkään olevan?

 Uutta työtä etsivän avainsanoja ovat; verkostoituminen, näkyvyys eri työnhakukanavissa, sosiaalisessa mediassa, CV, videohaastattelut ja videoitu oma esittely...siis että mitä? Lisäksi pitää tuntea termistöä ja hyvin monet yritykset haluavat hakemuksen englannin kielellä, kuten myös CV:n, kuva olis kiva yllätys, voisi todeta myös CV:n osalta.

Jos ei ole joutunut hetkeen hakemaan uutta työtä, luultavasti yllättyy miten tälläkin saralla on menty eteenpäin...pitää osata ns.myydä itsensä yritykselle, erottua joukosta, mutta riittävän fiksusti, jotta ei yliammu liian räväkälläkään hakemuksella, vaan hakemuksesi tulee sopia haettavan yrityksn imagoon, kuten toki myös haettavaan positioon. Miten sitten edetä työnhaussaan? Mielestäni kannattaa työttömäksi joutuessaan aivan ensimmäiseksi miettiä omaa suhtautumistaan asiaan, tässäkin uskon vakaasti siihen, että asenne ratkaisee siihen miten työnhakusi edistyy.

Mieti mitä realistisia mahdollisuuksia sinulla on,  onko löydyttävä kokopäivätyö, voisitko harkita vuorotyötä, osa-aikaista, keikkaa tai kenties opiskelua, alatko hakea vain exaktisti koulutustasi tai työkokemustasi vastaavia paikkoja, vai voisitko kenties tehdä jotakin aivan muuta,  nyt jos koskaan, sinulla on oiva tilaisuus miettiä mitä ihan oikeasti haluat tehdä?

Työnhakuilmoituksissa on  listattu ne edellytykset joita paikan hakijalla tulisi olla, muista kuitenkin, että vaikka et täyttäisi jokaista niistä, voit silti hakea paikkaa ja ilmoittaa olevasi halukas kouluttautumaan/ opettelemaan k.o taidon ja korostamalla muita paikkaan soveltuvia taitojasi.

Saatekirje ja CV kannattaa laatia huolella ja tietysti rehellisesti, bluffista jää kiinni ja älä unohda pyytää suosittelijoita CV:hesi, uusi sinua harkitseva työnantaja kuulee sinusta mielellään vaikkapa edelliseltä esimieheltäsi, muista kuitenkin pyytää suosittejalta lupa.

Jos sinulla on persoonallisia tai muuten vain hyviä vinkkejä työnhakuun, olisi kiva kuulla vinkkisi!
Minulla on muuten edelleenkin ongelmia kuvien lisäämisen kanssa blogiini....salapoliisityö sen selvittämiseksi on edelleenkin työn alla.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Miksi minä valokuvaan

Eilen aamulla näytti öisen sateen jälkeen harmaalta ja pilviseltä, mutta enää aamulla ei kuitenkaan satanut ja päätin lähteä kuvaamaan, sillä tuntuu että,  syksy on ottanut luonnossa jo melkoisen harppauksen eteenpäin.Torstaina kävin auringonkukkapellolla kuvailemassa ja tulikin ihanan loppukesäisiä kuvia, niin tai alkusyksyisiä piristyskuvia, keltainen on piristysruiske jos vähän tuo kesän pois lipuminen harmittaa. Itse poimin auringonkukkia terassin pöydälle tuomaan piristystä.


Elokuu on jo kallistunut kohti loppupuolta ja aamut on kosteita ja luonto on aloittanut valmistautumisen kohti syksyä ja kyllähän syksyn jo aistii, luonnossa tuoksuu jo erilaiselle kuin hellepäivinä. Yksi syy siihen, että valokuvaan on se, että luonto on minulle tosi tärkeä, tykkään havainnoida, katsella, kuunnella ja aistia sitä, tykkään myös ulkoilla ja saada ikuistettua tunnelmia, eläimiä, lintuja, kasveja, kukkia ja ylipäätään kaikkea luontoonn liittyvää. Kuvaamisessa myös oppii havainnoimaan ympäristöään ja yksityiskohtia, jotka muuten usein jäävät vaille huomiotamme.



Kuvaamisen "sivutuotteena" saa raitista ilmaa, liikuntaa ja hyvää fiilistä, kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis:)hyötyliikuntaa ihan parhaimmasta päästä ympäri vuoden.Tykkään myös siitä, että kuvien kautta taltioi omaa elämäänsä, koska myös teetän osan kuvista paperisina, varsinkin matkakuvia ja toki paljon muitakin, kuluneista vuosista ja reissuista jää jotakin ihan konkreettisiakin muistoja.Toki valokuvaaminen on myös harrastus, mutta myös jotenkin osa minua, jos esimerkiksi olen jossakin kivassa paikassa tai näen jotakin mielenkiintoista, eikä minulla satu olemaan kameraa mukanani, niin kyllä se harmittaa ja turhauttaa.

Osa kuvaamistani kuvista päätyy tietysti myös tänne blogiini, on kiva kun kuviaan voi jotenkin myös ihan konkreettisestikin hyödyntää. Mitä te muuten teette kuvillenne, onko ne vain muistikorteilla, bittiavaruuksissa, albumeissa vai missä ja miten??

Olen ilmeisesti "sössinyt"jotenkin tämän blogini nyt, en nimittäin pääse lisäämään kuvia normaalisti, lisäksi kirjoitus tökkii, enkä, ole edes varma onko tämä kenties jo mennyt julkaistavaksi vaiko ei, yritän selvittää asiaa ja saada blogin ruotuun:) toivottavasti onnistun... vai veteleekö tämä tablettini viimeisiään??!

Kivaa viikonlopun jatkoa !!



torstai 23. elokuuta 2018

Pienestäkin voi saada hyvän fiiliksen

Huomasin muutama päivä sitten, että tutulle pellolle oli ilmestynyt muutaman vuoden tauon jälkeen taas auringonkukkia ja hunajakukkia, päätin jo silloin että ne on käytävä kuvaamassa. Eilen illalla pakkasin kameran laukkuun ja päätin, että tänään töiden jälkeen menen auringonkukkapellolle. Hyppäsin kotimatkalla bussista pois puolimatkassa ja kävelin pellonlaitaan, ihan kun maalla olisin ollut...iloisen keltaiset auringonkukat loistivat koko pellon voimin ja toisessa reunassa kauniin liilat hunajakukat houkuttelivat ampiaisia.




Näky oli aika huikea, aloin kuvaamaan ja samalla bongasin hunajakukkien joukosta vähän ruiskaunokkeja, kosmoskukkia ja muutamia muitakin. Pellolta voi poimia pienen pientä korvausta vastaan itselleenkin kukkia, niin tein minäkin, nyt terassin pöydällä on kauniita auringonkukkia ilostuttamassa. Hyvän,fiiliksen voi saada yllättävänkin pienistä asioista, kuten minä tänään näistä, ihanista kukista. Tänään oli aamulla lämmintä, mutta tosi tuulista ja jotenkin ensimmäisen kerran syksyistä.




Välillä olisi ihan hyvä pysähtyä miettimään, mistä voisi saada itselleen hyvää fiilistä...tähän voisi olla tarvetta varsinkin silloin,  jos huomaa, ettei ole viime aikoina tuntenut hyviä positiivisia viboja. Jopa ihan mitättömiltäkin tuntuvista asioista voi yllättäen saada loistavan olon...mietihän vaikkapa kulunutta viikkoassi, milloin tuntui ertityisen hyvältä? Oliko se vaikkapa soitto ystävältä, ystävällinen sana, pieni ele, liikunnasta saatu hyvänolon tunne tai vaikkapa kauniissa loppukesän tai alkavan syksyn luonnossa liikumisesta saatu fiilis?



Jokainen voi varmasti löytää jonkun syyn iloita ja tuntea olevansa onnellinen, usein sellaiset asiat voivat tuntua merkityksettömiltä, itsestäänselvyyksiltä, mutta joskus pieni, voikin olla yllättävänkin suurta. Hyvää on myös kiva jakaa, eli kun itsellä on hyvä fiilis, on helppo olla ystävällinen ja mukava muillekin.


Focus on the good!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Näin voi torjua syysankeutta

Kyllä nyt on jo syksyä ilmassa, tänä aamuna lämpömittari oli  vain himpun verran yli seitemää astetta,  ilmassa aistii syksyn tuoksuja ja pääskyjä ei enää liitele taivaalla ja illat pimenevät. Pitäisi siivota kesäkukkien ja kasvien jäänteet pois ja hankkia syysistutukset ruukkuihin, minulla on vielä ulkosalla tomaatteja ja chilejä, tomaatteja otan päivittäin sisälle ja chilit saa kohta myös syödä. Kesäkukista ei ole oikeastaan mitään juurikaan jäljellä, pari amppelikukkaa sinnittelee vielä terassilla ja krassit kukkivat vielä. Syksy jakaa mielipiteet,  joku tykkää,  joku toinen taas ei...moni miettii alkaako pian jo syys sateet ja valtaako mielen alakulo ja iskeekö kesän pohjaton kaipaus.


Kesävaatteet saa myös laittaa jo pois, helteitä ei enää tule, vaikka päivisin vielä lämmintä onkin ollut. Pikkuhiljaa ihmiset siirtyvät viettämään aikaansa ulkosalta sisätiloihin. Moni tykkää aktiivisen ulkona oleilun vastapainoksi aloittaa kotoilun;  sytyttää kynttilöitä pimeneviin iltahetkiin ja puuhastella sisätiloissa. Luonnossa tuoksuu jo syys;  omput, meri ja mennyt kesä tai sadekuuron jälkeinen raikkaus, illalla peltojen ylle kerääntyy mystinen usva.Syksy jakaa mielipiteet,  joku tykkää,  joku toinen taas ei...moni miettii, alkaako pian jo syys-sateet ja valtaako mielen alakulo ja iskeekö kesän pohjaton kaipaus.

 

Miksi murehtia, kun voi nauttiakkin?  Syksy voi olla kaunis, kuiva ja kuulaskin, jonka voi vielä kruunata huikaisevan kaunis ruskakin ja ne ensimmäiset yöpakkaset. Pukeudu lämpimästi ja lähde ulkoilemaan metsään, meren rannalle tai luontopolulle, poimi auringonkukkia maljakkoon tai  sieniä. Ulkoilla voi toki sateellakin...kumpparit jalkaan ja sadetakki päälle. Hauduta hyvä pata viikonlopuksi ja tee omenoista kaura-omppupaistosta uuniin, lue viltin alla kirjaa tai kokoa ystävät muistelemaan kesää hyvän ruuan ympärille.


Ota siis koppi syksystä ja päätä tänä syksynä nauttia siitä, keksi kurjien sadepäivien varalle jo nyt mielekästä puuhasteltavaa. Mieti jo etukäteen mitä voi tehdä sisällä sadesäällä. Työväen -ja kansanopistot ovat aloittaneet taas toimintansa, jos unohdit ilmoittautua, tarkista vieläkö löytyy paikkoja,  joku uusi harrastus voisi olla kiva piristys syksyynkin.



Tsemppiä alkavaan syksyyn, nautitaan siitä (kin)



maanantai 20. elokuuta 2018

Miksi kannattaa poistua mukavuusalueeltaan?

Terkkuja Tampereelta, olin viettämässä viikonloppua siellä ystävien luona. Kaupungissa oli useampikin tapahtuma; oli Blockpartyt ja puisto Fiesta, mutta me emme osallistuneet näistä kumpaankaan, mutta kävimme leffassa,  katsomassa uuden Mamma Miian  josta tykkäsin kovasti, olimme katsomassa aikoinaan myös ensimmäisen, joka oli myös huippu kiva, jos ei olisi nähnyt ykköstä olisi tämä kakkonen saattanut jäädä vähän vaisuksi, koska tämä oli kyllä tehty siten, että katsojien oletettiin nähneen myös ensimmäisen, muuten tarina varmaan jäiisi paikoitellen vähän hämärän peittoon.


Minua oli pyydetty pakkaamaan viikonloppu vierailulleni liikunnallista retkeä varten mukaan liikuntavaatteet, muuta en etukäteen saanut tietää. Mietin että mitäköhän liikunnalliset ystäväni ovat meille aktiviteetiksi keksineet? Sain arvuutella mitä se voisi olla, ennen kuin asia minulle paljastettiin. Arvuuttelin melonnasta seinä/kalliokiipeilyyn, mutta kaikki arvaukseni menivät metsään, joten lopulta sain tietää,  että olimme lähdössä pyöräilemään. Tykkään olla ulkona luonnossa, joten aktiviteetti kuulosti mieluisalta.


En ollut tänä kesänä pyöräillyt yhtään ja kun sitten sain kuulla retken pituuden, niin mietin kyllä, tovin, että miten mahdan suoriutua ihan kylmiltään siitä. Matkan pituudeksi kun tuli kaikenkaikkiaan 42 kilometriä! Lisäksi tiesin, että olisin liikuntaporukan vieralijana, jossa on todella kovakuntoisia maratoonareita mukana pyöräilemässä. Mietin jopa sitä, että jos lähtiessä vettä sataa ihan kaatamalla olenko valmis lähtemään siltikin?


Sunnuntai aamu näytti pilviseltä ja tuuliselta ja näytti siltä, että sade voisi kyllä alkaa, ennenkuin ehtisimme lähteä pyöräilemään. Juuri kun olimme valmiit lähtöön tipahteli ensimmäiset pisarat. Hyppäsimme kuitenkin toiveikkaina autoon ja ajoimme lähtöpaikalle ja kas;  taivas alkoi repeillä ja aurinko pilkistellä, joten satulaan vaan ja matkaan! Fiilikseni oli innokkaan utelias, mitä tuleman pitää? Matkan aloitus sujui ihan normaalisti pyöräillen, pyörätietä ja tasamaata ja ryhmä toivotteli minut; vierailijan,  tervetulleeksi ja sanoivat, että pyöräillään ihan rauhassa,  porukan vetäjä jäi perän pitäjäksi.



Pyöräilyreitti kulki läpi upeiden maaseutu maisemien,  aurinko paistoi ja ilma oli lämmin...reitin varrella oli muutamia pitkiä  mutta suhteellisen loivia nousuja, ja pari vaativaa nousua, mutta nekin kruunasi Siuron upeat maisemat. Kohdallemme osui myös höyryveturi,  joka oli ilmeisesti ajossa radalla näytösluotoisesti ja savua tuprutteli piipusta, seki  oli kiva nähdä,  lisäksi pysähdyimme tulomatkalla Siuron koskella ja kävimme kahvilla. Paluumatka tuntui varmasti pysähdyksen vuoksi menomatkaa lyhyemmältä.




Kaartaessamme lähtöpaikalle pyöräilyretkemme lopuksi  olin aikas ylpeä itsestäni,  mä pärjäsin ja suoriuduin, vaikka vielä pyöräilyn lisäksi teimme luontopolulla parin kilometrin palauttavan kävelyn ennen paluumatkaa, matkan puolessa välissä. Olin ehkä kuitenkin poistunut jonkun verran omalta mukavuusalueeltani, vaikka retki oli minulle mieluisa, tykkäsin siitä kovasti ja ryhmähenki, ihmisten suhtautuminen "vierailijaan" ja kannustus olivat vielä plussaa:)
Kun hyppää rohkeasti mukaan johonkin, voi kokea jotakin tosi mukavaa, suosittelen siis hyppämään!!





Tampere vierailuun mahdutettiin myös kenties loppukesän viimeisimpiä grillailuita ja ulkona syömistä, sekä aamukahvit Pyynikin näkötornilla, munkin kera, tietysti.







Hyvää alkanutta syyskesäistä viikkoa!

torstai 16. elokuuta 2018

Katse kohti tulevaisuutta

On ihmisiä jotka hallitsevat hetkessä elämisen ja niitä, jotka sitten taas tekevät suunnitelmia pitkällekin tulevaisuuteen ja sitten varmaan heitä, jotka ovat sekoitus näistä kahdesta, itse taidan kuulua juurikin tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Minulla on nyt hyvä hetki miettiä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Kuten teille kerroinkin juuri ennen kesälomalle jäämistäni, niin se työ jota nyt teen, tai olen tehnyt 12 vuotta, loppuu kohdaltani.

  

Nyt on siis aika miettiä tulevaisuuttaan ainakin työn puolesta. Joillekkin työ on tärkein asia elämässä...minulle se on yksi asia elämässäni muiden joukossa. Työ ei määrittele minua, en ole koskaan haaveillut ns.uraputkesta tai pyrkinyt kynsin hampain saavuttamaan statusta pätemällä työelämässä ja istumalla toimistossa iltojani, viikonloppujani tai jättänyt pitämättä lomiani, en koe että "sota" kaipaisi niin  vaativasti yhtä naista.


Enkä ollenkaan nyt tarkoita sitä, etteikö työ olisi tärkeä ja ettenkö yhtään arvostaisi rehtejä, ahkeria ja tunnollisia suoraselkäisiä urakeskeisiä ihmisiäkin, en todellakaan siis yritä sanoa mitään tuollaista, vaan sitä, että elämässä jokaisella on toivottavasti terve suhde tasapainottaa oma aikansa ja työ hyvässä balanssissa. Riippuu toki myös työstä paljon ja siitä, että onko itse yrittäjä vai käykö vieraalla töissä. On paljon töitä, joita ei voi noin vain jättää kun sulkee toimiston oven, jos työtään tekee intohimoisesti ja se on mielekästä on helppo joustaa ja nauttia työnteosta.



Työyhteisöllä on iso merkitys työssä viihtyvyyteen tai siellä viihtymättömyyteen ja siihen voi kukin vaikuttaa omalla käytöksellään, kun ajankohtaiseksi tulee työpaikan vaihdos tai yrityksessä joudutaan irtisanomaan, lomauttamaan tai käymään Yt:t vaikuttaa se välittömästi, eikä vain heihin joita asia koskee, vaan koko työyhteisöön ja ilmapiiriin työpaikalla.



Se miten kukin kokee työpaikan vaihdoksen tai vaille työtä jäämisen on hyvin yksilöllistä. Tilanteet ovat kovin erilaisia, mutta huoli, ahdistus, murhe, epäonnistumisen,  riittämättömyyden ja turhutumisen, jopa vihan tunteet ovat yleisiä, kun työt loppuvat,  yleensä myös työpaikan omaehtoiseen vaihdokseenkin on joku pohjimmainen syy.


Olipa tilanne mikä tahansa ei kannata katkeroitua, lamaantua tai jäädä toimettomaksi, vaan selvittää faktat, mahdollisuudet, oikeudet ja ryhtyä miettimään mitä tästä eteenpäin...miten kohottaa katse kohti tulevaisuutta ja mitä siltä tulevaisuudeltaan ihan oikeasti haluaa. Niin kliseinen kuin lause: Muutos on aina myös mahdollisuus on kuitenkin totisinta totta. Jos käyttää aikaa hieman selvittämällä miten tilanteesta selviää ja mitä mahdollisuuksia on, on jo päässyt asiassa eteenpäin.Ryhtyykö hakemaan uutta työpaikkaa, etsiikö koulutusmahdollisuuksia, voisiko opiskelu olla mahdollista, vaihtaisinko kokonaan toisenlaisiin töihin, entäpä osa-aikatyö...selvittämällä eri mahdollisuuksia voikin yllättyä mitä kaikkea onkaan tarjolla.


Järkevää on tietysti selvittää myös tilanteesta riippuen työttömyysetuudet,  yrityksen tarjoamat "tukitoimet" ,, ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, päivittää CV:nsä ja profiilinsa eri työnhakukanaviin ja rummuttaa viidakkorumpua kuuluvasti ja verkostoitua,  sekä perehtyä hetki työnhakuun tänä päivänä, joka sekin on muuttunut paljon siitä mitä se joskus on ollut:)


Mutta kuten tiedetään, asioilla on aina tapana järjestyä, eikä tietenkään liian sinisilmäinenkään pidä olla, totuus on se, että työpaikoista on kova kilpailu ja töitä uuden työpaikan löytymisen eteen saa tehdä, jo haastatteluun pääsy on usein juhlan paikka. Jos olet ollut tällaisessa tilanteessa itse joskus, olisi kiva kuulla miten sen koit ja miten itse löysit uuden suunnan ja katsoit tulevaisuuteen?


Torstai toivoa täynnä