Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kesäsade, pionien ihastelua ja lapsuuden loputon kesä

Jo eilen hikisen kostean iltapäivän/illan jatkoksi kertyi pilvet taivaalle ja alkoi olla sateen enteitä ilmassa, sen verran tuli, että juuri ja juuri maa oli kastunut. Aamulla tiputteli hieman ja työmatkan aikana sai bussipysäkille kävellessä avata varjon ja loppumatkasta myös, tovin aamulla hiljakseen satoi, mutta siihen se sitten kyllä tällä erää taas jäi. Kuitenkin jo tuo pieni ripsottelukin sai sen ihanan raikkaan sateen jälkeisen tuoksun aikaan. Eikä yhtään harmittanut edes aamulla, kun näytti sateiselta...melkein jopa iloitsi, koska vettä kaivataan luontoon.


Täällä on nyt selvästi pioneiden aika, katselin jo eilen naapurudtossa huikeann isoa valkoista pionipuskaa, joka on nyt alkanut kukkimaan...valtavan isoja ja niin kauniita kukkia on tulossa paljon. Yritin äkkiä aamulla saada napattua muutaman kännykkäkuvan niistä ihanuuksista, mutta ovat vähän korkean aidan suojissa, eikä toisten pihaan toki tohdi mennä! Jos talon väkeä sattuisi olemaan pihassa, niin kysyisin luvan kuvata heidän upeat pioninsa.


Muistan lapsuudestani, että meillä oli mökillä kukkapenkin reunassa oikein tumman liila pioni. Olen suunitellut, että joskus vielä teen mökille kunnon perennapenkin, tykkään kovasti vanhoista perinteisistä perennoista. Usein vanhojen omakoti tai maalaistalojen pihapiiristä löytyy juurkin sellainen unelmieni perennapenkki. Vaikka olen aina asunut kaupungissa, tykkään maaseutu idyllistä;  ladoista, aitoista, pelloista, järven rannoista, lavatansseista...heh siitä on kyllä aikaa, kun viimeksi on lavalla tullut käytyä:) johtunee siitä, että olen viettänyt viikonloppuni ja kaikki lomat lapsuudessani mökillä, keskellä maaseutua.



Oli ne loputtoman pitkät kuumat kesät, kun aurinko paistoi aina, jätski haettiin kyläkaupasta tai kauppa-autolta, uitiin järvessä, kunnes hampaat löivät loukkua ja huulet sinersivät, maito haettiin maitokannulla läheisestä navetasta ja oli ne lehmät pellolla, heinä tehtiin seipäille ja heinälatoon pääsi hyppimään ylisiltä pehmeisiin heiniin, oli ahomansikat heinänkorressa ja mansikka -mustikka maito, maja metsässä ja soutelut järvellä...oli ne lapsuuden huolettomat kesät.



Kerätään ihania kesämuistoja tänäkin kesänä !







3 kommenttia:

  1. Sulla on pionit jo kukassa, mulla nupuilla.
    Samoin keltainen lilja, sulla vähäsen edellä, mulla osa kukassa.
    Muitakin mahtavia kukkia sulla on.

    VastaaPoista
  2. Tällä kertaa kuvat on napattu naapurustosta, eli eivät valitettavasti ole minun:) Minulla on itselläni kesäkukkia ja yrttejä ja vähän kevään sipulikukkia.

    VastaaPoista
  3. Ihania lapsuusmuistoja! Lapsuuden kesät tosiaan tuntuivat paljon pidemmiltä kuin nykyään, se parin kuukauden kesäloma tuntui kestävän ikuisuuden. Hurmaavat pionit <3

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos