Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Tyttö/nainen joka juoksi

Ei, se en todellakaan ole minä...siis tuo aamuvarhaisella lenkillä oleva henkilö, jota ihailen ja jopa vähän kateellisena tiirailen, kävellessäni bussille kuuden jälkeen aamutuimaan. Olen nyt nähnyt hänet muutaman kerran, hän ei juokse kovaa, ennemminkin askeltaa rivakasti tai kävelee nopeasti kiirehtien, jotenkin näin hänen liikkumistasn kai parhaiten voi kuvata. Nostan hattua ja ihailen, että hän on ottanut askeleen kohti painon pudotusta, terveellisempää elämäntapaa tai mikä ikinä hänen motivaattorinsa sitten onkaan. Juokseminen ei varmastikaan ole hänelle mitenkään kovin helppoa, koska kehon kiertoliike ylävartalossa vie osan juoksun energiasta ja  kiloja tuntuu olevan melkoisesti,  mutta hän juoksee hyvin määrätietoisen oloisena ja niin pitkälle, kuin mitä, minä häntä ehdin nähdä kävellessäni itse bussipysäkilleni.



Joskus tavoite voi tuntua olevan todella kaukana...lähes saavuttamattomissa!


Voin rehellisesti vain todeta, että minusta ei moiseen ihan tältä istumalta olisi! Jos itse ryhtyisin vetämään aerobista treeniä aamulla ennen töihin lähtöäni, se tietäisi sitä, että minun pitäisi nousta ennen viittä, jotta ehtisin käydä lenkillä, peseytyä ja puketua uudelleen työpäivää varten ja rientää normaali aikaani pysäkille.En muutenkaan ole mikään juoksijatyyppi, kokeiltu on...ei silti, ettenkö hyvinkin voisi asiasta myös innostua, ja varsinkin kunhan kevät vähän tästä vielä etenee, lämpötila kohoaa ja luonto herää. Uskon kyllä, että aamulenkki ihanassa kevätaamussa olisi loistava aamun aloitus.


Mikä tahansa elämänmuutos tarvitsee vain vakaan päätöksen, joka on täysin oma ja omasta ideasta päätetty saavuttaa ja toteuttaa. Hyvä motivaattori voi toki olla myös kanssatoteuttaja, mutta on myös ihmisiä jotka haluavat olla yksin ja toteuttaa tavoitettaan henkilökohtaisen suunnitelmansa ja aikataulunsa mukaisesti, ja eiväthän kaikki todellakaan ole parhaimmillaan aamuisin saati kaivata seuraa.


Zenmäisellä tyyneydellä kohti haasteita

Olisihan se mukavaa jos liikuntakärpänen puraisi itseänikin, olisin luullakseni ihan potentiaalinen kohde, mutta se purema vaan nyt toistaiseksi edelleenkin puuttuu:) ja tosiasiahan on, että minun pitäisi nyt vaan päättää haluta aloittaa. Onhan meistä monilla niitä asioita joihin tietää kaipaavansa muutosta ja ryhdistäytymistä. Miten se aloittaminen onkin niin vaikeaa?? Toisia on helposti kannustamassa, innostamassa ja ihailemassa ja olemaan heidän saavutuksistasn ylpeä. Omia suorituksiaan sitä moni helposti vähättelee tai ei oikein osaa tai kehtaa niistä olla aidosti ylpeä ja tyytyväinen, vaikka pitäisi. Muita on helppo ojentaa, jakaa neuvojaan ja yrittää saada ymmärtämään mikä heille olisi parasta,  mutta ei itsekään ole valmis näkemään vaivaa tai ryhtymään vähän vaativampiin toimiin, vaikka kuinka tietää, että pitäisi.

Pienin askelin kohti päämäärää



Tuo aamulla näkemäni tyttö/nainen oli kuitenkin päättänyt ja ryhtynyt muutokseen-respect!


2 kommenttia:

  1. Minulla on nyt menossa henkilökohtainen testi, että voiko liikunnasta tulla tapa. Aloitin tammikuussa kävelemällä kahdesti viikossa 10 km. Nyt olen helmikuun lopulla lisännyt vielä kolmannen lenkin. Kävely sujuu helposti ja on mukavaa. Juosta en osaa, mutta olen tästäkin tyytyväinen.

    VastaaPoista
  2. Kyllä pitää tosiaan myssykkää nostaa niille aamukuntoilijoille, jotka ennen kukonlaulua ovat jo liikkeellä tuolla liukkailla-kylmillä-hyrrrr teillä..itseltä tuo ei kyllä onnistuisi, hatun noston arvoista on myös se että on valmis tekemään/hakemaan muutosta jos kokee sen tarpeelliseksi..Suurin pudottaja on minun lempiohjelmia, kun siinä todellakin näkee sen motivaation ja halun merkityksen niin konkreettisesti,huimia muutoksia! Kauniina lämpöisinä kesäaamuina juoksu onkin ihan eri kivaa:) Mukavaa pääsiäisviikkoa❤

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos