Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Kipinän löytyminen

Minulla on liikunnallisia ystäviä ja kavereita joiden tarmoa ja innostusta aina ihailen. Pohdin usein nähdessäni jonkun olevan aamubussissa menossa liikkumaan, että miten ihmeessä joku jaksaa heti aamusta mennä liikkumaan ja siitä sitten joko töiden tai opiskelujen pariin?? Kysehän on elämäntavasta, totutusta rutiinista, elämäntaparemontista, terveyteen liittyvistä syistä tai ihan vaan oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä. Itse soisin tällähetkellä olevani liikunnallisempi ja toivon löytäväni jonkinlaisen liikunnanilon ja innostuksen,  sillä kyllä asia minua kiinnostaa.



En ole täysin "sohvaperunakaan" ainakaan omasta mielestäni:) Mutta paljon olisi liikunnan saralla kyllä parannettavaa ja aijonkin haastaa itseni ensi kuun alusta ryhdistätymään asian suhteen. Minun liikuntani on tällähetkellä kävelyyn liittyvää ulkoilemista, joka sekin mielestäni on tyhjää parempi, mutta tiedostan toki, että lihaskunto-ja kestävyys kaipaisivat myös haasteita. Minulla olisi tai siis on, mahdollisuus käyttää ilmaiseksi kuntosalia, joten treenaamaan pääsisi ihan ilmaiseksi.


Tiedän, että ihan ilman liikuntaa harrastavakin voi lajiin hurahtaa oikein toden teolla ja sehän on hieno juttu, myöskään koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, vaikkapa elämäntaparemonttia! Kaikki on ihan itsestä kiinni, ja sen motivaation löytymisestä. Liikuntamuotoja ja lajeja on valtava kirjo, niiden joukosta voi varmasti löytää joitakin lajeja tai tapoja liikkua.



Moni valittaa ja selittelee liikkumattomuuttaan aikapulalla, mutta se ei kuitenkaan ole mitä luultavimminkaan se todellinen syy, vaan mukavuusalueelta poistuminen. On tietysti totta, että ellei ole koskaan tai pitkään aikaan harrastanut mitään liikuntaa voi alku olla haasteellista...lihakset kipeytyvät, motivaatio vaihtelee ja tekosyitä löytyy aina olla lähtemättä. Jos haluaisi tai on edes miettinyt, että pitäisi aloittaa, niin ellei pidä yksin liikkumisesta, kannattaa innosta joku mukaan, yhdessä vaikkapa kävely tai juoksulenkki taittuu jutellen puoli huomaamatta.


Jos haluat liikkua tavoitteellisesti, kannattaa miettiä tarvitseeko apua, olisiko järkevää keskustella pt:n kanssa, ravintoterapeuttikin olisi varmasti paikallaan, pitäisikö laatia suunnitelma miten tavoitteeseen pääsisi ja mikä tärkeintä selvittää oma terveydentila, eli mikä on järkevää liikuntaa ja millaiset määrät, kuinka usein ja kuinka kovaa. Mielestäni kannattaa olla liikunnan suhteen myös realisti, eli olla asettamatta liian kovia ja epärealistisia tavoitteita itselleen tai kanssaliikkujille. Sillä liikunnan tulisi tietysti myös olla mieluisaa ja tuottaa mielihyvää!!


Jos olet aktiiviliikkuja tai löytänyt liikunnanilon, kuulisin tosi mielelläni vinkkisi; Miten löytää liikunta omaan elämäänsä ja miten motivoit itseäsi ns.laiskana päivänä:)

Reipasta viikonalkua!

4 kommenttia:

  1. Olen totaalinen antisportti ja muuksi nyt tuskin muutun enää tässä iässä! Nuorena kaverini suorastaan pakotti harrastamaan karatea kolme vuotta, harjoitukset pari kertaa viikossa. Inhosin niistä jokaista suuresti! 10 vuotta sitten yritin käydä kävelemässä sellaisia 5-6 km:n lenkkejä pari kertaa viikossa. Tulin niiltä niin aggressiivisena, että tuskin oli kenellekkään hyväksi. Mielessäni haukuin kaikki näkemäni. Suloinen koirakin oli yllättäen ärsyttävän ruma hurtta! :) Minulla on useita rajoiteita liikuntaan. Kloorista saan astmakohtauksen, että uiminen ei käy! Kaikki pomppiminen myös pois laskuista, koska G-kupin rinnat! Joo, ostin urheiluliivit! Ne eivät tue oikeasti, vaan litistävät! Erittäin epämiellyttävää ja aiheuttaa kipua! No, sitten keksin valokuvauksen! Se sai minut liikkumaan, koska en huomaa kävelleeni kohteita etsiessä yllättäen 2-3 tuntia kerrallaan. No, sitten iski huonot kelit! Kamera ei ole vedenkestävä, joten liikkuminen on jäänyt aika minimiin. Odottelen innolla kaunista kevättalvea ja kevättä. Jos sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauroin melkein ääneen:) Onneksi keksit valokuvauksen...niin minäkin, johtuukohan se minullakin antisporttiudesta, se varmaan selkiää ensi kuussa, kun taas etsin kadonnutta liikunnan iloa?!?

      Poista
  2. Pohdin usein samoja juttuja. Jotenkin tuo liikunta ei vaan jaksa inspiroida, huoh. Vaikka kuinka tietää, että se olisi hyväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän keksiä miten innostuisin siitä!?!

      Poista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos