Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

torstai 25. tammikuuta 2018

Elämän pohdintaa

Ei päivää ilman kommentteja vallitsevasta säätilasta, tänään siis todellakin satoi sitä vettä melkoisesti, kun aamulla lähdin töihin ja tietysti tuuli puuskittain kovaa...yöllisen kovan vesisateen aikana kävelytiet oli ehtineet onneksi jo lähes sulaa, mutta ei tämän enempää säästä, lupaan:)


Eilinen postaukseni mietitytti minua vielä tänäänkin ja oikeastaan sen kaveriksi päädyin tähän tämänpäiväiseen pohdiskeluuni. Tällaisessa" kypsässä"iässä (kuulostaapas pahalta:) sitä pyörittelee erilaisia dilemmoja päässään, on toki niitäkin, jotka ovat harmoniassa itsensä ja koko universumin kanssa,  tyyniä kuin viili purkissa ja kaikki on seesteistä ja tuiki...mitä...? No,  tavallista, arkista, tuttua ja turvallista ja aikuismaista, kaikki balanssissa. Kiva ja ihan OK, mutta minä ainakin mietin pienessä päässäni menneitä, olevia ja tulevia. Kuinkas siellä tuntuuko, että kyllä tässä aikuinen ollaan ja mieli on seesteinen, vai onko se paljon puhuttu keski-iänkriisi tai mihin ikäjakaumaan nyt satuttekaan kuulumaan,  niin elättekö sitä "toista murrosikäänne"??


Kun ruuhkavuodet ovat taaksejäänyttä elämää ja lapset kasvaneet isoiksi, on monella vihdoinkin aikaa miettiä mennyttä ja toisaalta myös nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Onko haaveet ja toiveet elämässä toteutuneet? Millaisena näet tulevaisuutesi, onko haaveita ja toiveita vielä tavoiteltaviksi, millaisen työelämän jälkeisen elämän toivoisit? Millä tolalla ovat ihmissuhteesi; parisuhteesi ja ystävyyssuhteesi? Oletko unohtanut itsesi tai kadottanut minuutesi muiden haasteiden ja suorittamisen jalkoihin? Tunnistatko itsesi vai katsooko peilistä väsynyt, kyllästyneen näköinen vieras hahmo?


Moni pohtii elämäänsä;  nuoret hakevat itseään, lapsiperhearki on toisinaan uuvuttavaa, joskin myös ihanaa, kuten teinienkin kanssa, joku saa traumoja kun ikää karttuu, on kolmen, neljän ja viidenkympinkriiseissä eronneita, karanneita ja villiintyneitä!!Joku taas kokee elävänsä parasta periodiaan,  toinen pelästyy ensimmäistä juonnetta kasvoissaan, mielialan heilahteluja tai tuskailee vaihdevuosioireidensa tai lisäkilojensa kanssa. Joku ei meinaa millään hyväksyä lastensa aikuistumista ja pesästä lähtöä, omaa tai vanhempiensa ikääntymistä,sairastumista tai vanhemmistaan luopumaan joutumista.


Luultavasti meistä jokainen kokee elämänsä varrella myös haasteita, miten selvitä niistä? Oletko sinä joutunut tilanteisiin joissa olet joutunut miettimään miten tämän handlaan? Oletko "Härkää sarvista, kissa pöydälle" tyyppi, vai vältteletkö mieluummin vaikeita ja haastavia tilanteita ja lakaiset ne mieluummin maton alle tai kieltäydyt kohtaamasta hankalia tilanteita ja suljet ne mielestäsi?


Oletko sinä tyytyväinen elämääsi?

4 kommenttia:

  1. Kyllähän elämä ajoittain on heittänyt eteen kysymyksiä: miten hitossa tästä mennään eteenpäin. Eikä siinä auta, kuin ottaa härkää sarvista ja miettiä asiat uudelleen. Nyt kuitenkin olen tyytyväinen elämääni ja oikein onnellinen siitä, miten hyvin asiat ovat :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista pohdintaa! Kaikkiin elämänvaiheisiin ja ikäkausiin liittyy omat kriisinsä ja kipukohtansa, ne ovat vain eri elämänvaiheissa erilaisia :)

    VastaaPoista
  3. Olen tyytyväinen. Vaikka parannusideoitakin on rutkasti:).

    VastaaPoista
  4. Tuo viime vuosi oli kyllä sellaista "kasvun" vuotta ettei olekkaan tässä aikuisiällä vastaavaa vuotta ollut..Lasten kasvu ja kotoa lähtö oli kyllä ajatuksissa useinkin ollut, mutta enpä olisi arvannut että se aiheuttaa niin paljon tunteen purkauksia laidasta laitaan, iloa, surua, huolta, jännitystä, ihastusta ja vaikka mitä:) Olen kuitenkin aina ollut vähän sellainen "Härkää sarvista" tyyppi..jos on huolia/murheita/haasteita on ne vaan kohdattava ja otettava vastaan mitä tulee.. Tyytyväinen olen♥ Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos