Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Miksi olen sellainen kuin olen, eli minä?

Lokakuu mielletään usein vuoden ikävimmäksi kuukaudeksi,  pimeys, sumu, tuulet sateet ja viileys imaisevat jokaisen mustaan aukkoonsa, vai imaiseeko, ei välttämättä tietenkään! En tiedä mistä johtuu, mutta kovasti on tullut mietittyä omia ajatuksiaan ja varsinkin niiden sisältöä ja omia kehitys tai parannuskohteitaan, tai miten niitä nyt haluaakaan kuvata. Miten olla parempi minä? Siinäpä naisen kokoinen kysymys!


Millainen ihminen minä olen ja mitä minusta ollaan mieltä...olen omasta mielestäni jo tähän ikään päästyäni ja elämääkin monelta kantilta nähneenä aikuinen nainen, mutta toisinaan tuntuu, että kasvunpaikkoja on useita, olen siis keskeneräinen, kuin teinivuosinani:) Toiveikasta on kuitenkin se, että aina voi kehittyä ja varsinkin, jos niin itse haluaa, kenenkään muun on sangen turhaa yrittää ketään muttaa, muutos lähtee aina pääsääntöisesti itsestä, näin ainakin minä sen näen.


Omakuva syntyy vuosien kuluessa ja tokkopa meistä kukaan kypsyy ihan valmiiksi koskaan, mutta jos pääsisi edes sellaiseen tyydyttävään lopputulokseen. Moniin itseään askarruttaviin kysymyksiin löytyy vastaus vain oman pään sisältä. Varsinkin omia kipupisteitään; keskeneräisyyttään, heikouttaan tai kyvyttömyyttään ei ole helppoa lähteä penkomaan mohjamutia myöden. Kehitystä tapahtuu, kun tiedostaa omia heikkoja kohtiaan ja pyrkii keskittymään tietoisesti niiden kehittämiseen.


Kun pyrkii tietyissä tilanteissa toimimaan toisin, kuin aiemmin, huomaa oman käytöksensä  muuttumisen; kehittymisen ja ajatusmallinsa muutoksen hyvin selvästi, myös sen miksi muutos entiseen verrattuna on tuonut omaan olemiseen ja käyttäytymiseen etuja-kehitystä. On toisaalta aika kiehtovaa vertailla erilaisten ja eri ikäisten, sekä eri sukupuolta olevien ihmisten käytöstä erilaisissa tilanteissa ja miten käytösmallit eroavat toisistaan.


Toiset meistä ovat hyvin itsevarmoja, vahvoja, seisovat omien sanomistensa ja tekemistensä takana, ovat peräänantamattomia ja hyvin tietoisia itsestään, ovat isosti omia itsejään. Joku toinen on hiljainen, syrjäänvetäytyvä, epävarma, arka, ei tee itsestään numeroa, ei ota tilaa, eikä tuo itseään millään tavalla tykö. Joku taas seurailee muiden mielipiteitä, nyökkäilee myöntymisen merkiksi, mukailee muita ja seuraa muita, kuin puudeli isäntäänsä. Ja löytyy lukemattomia variaatioita,  muunnelmia, sekoituksia ja kaikkea siltä väliltä.


Omat kokemuksemme, taustamme, elämäntilanteemme ja lukuisat tunnistamamme, sekä tunnistamattomammekin asiat tekevät meistä kustakin yksilön, ja juuri sellaisen kuin olemme, halusimmepa, taikka emme. Rikkaus on sekin, että toista täysin samanlaista, kuin sinä, ei ole, samankaltaisia sielunkumppaneita kylläkin:)


Mitenkäs sinä, viihdytkö nahoissasi, vai löytyykö kehitettävää tai kenties pohdittavaa? Ota tänä viikonloppuna hetki aikaa itsellesi ja mieti näitä asioita, se saattaa kannattaa. Pohdintaan saa apua miettimällä vaikkapa tällaisia asioita: Olenko riittävän hyvä, olenko hyvä työkaveri, ystävä, puoliso, naapuri,  sukulainen, nainen, mies, sisko, veli, isä, äiti tai ihminen, kanssakulkija, siis minä; yksilö?



Tästä on hyvä aloittaa kohti parempaa tai uutta minää, jos niin haluaa. Olisi kiva, jos kommentoisit juuri tätä postaustani ja kertoisit mitä tuntemuksia ja mietteitä se sinussa sai aikaan, kaunis kiitos sinulle , jos niin teet♡

 ☆Huikean mukavaa viikonloppua itsekullekkin☆


2 kommenttia:

  1. Mä huomasin sen kun täytin 50 vuotta, että lopetin sen itseni alituisen arvioinnin oikeastaan kokonaan. Mä oon millainen oon ja ihan turha yrittää enää itseään mitenkään muuttaa tai kehittää. Olen aika tyytyväinen siihen millainen minusta tuli! Itserakkaan kuuloista, mutta olkoon! Tällaisiakin ihmisiä tarvitaan, mitään yhtä ja oikeaa ei ole olemassa. Oikeastaan isoin ongelma on se, että muut ihmiset vaativat minulta jotain sellaista, mitä en tahtoisi. Esimerkiksi kyläily ja kaikki sosiaalinen työn ulkopuolella on tervanjuontia! Aina muiden mieliksi oleminen...plääh! Kaksi vierailua edessä ja toivon, että tulisin kipeäksi tai jotain, ettei tarvisi mennä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienohan se vaan on jos on itseensä tyytyväinen ja vielä ihan reilusti sen myöntää:)Ikä tuo itsevarmuutta ja hyväksymään itsensä ja muutkin helpommin.Olen tasan samaa mieltä, että onneksi emme kaikki ole samasta muotista, ja muiden mielipiteiden ei pitäisi antaa muokata omaa minuutta, ellei siihen syystä tai toisesta ole erityistä tarvetta!Muiden mieliksi ei tarvi, eikä pidä luopua omasta persoonadtasn tai toimia omien periaatteidensa vastaisesti.

      Poista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos