Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Mikä ärsyttää, mistä iloita??

Paistaako aurinko myös joskus sinne risukasaan,  vai onko edessä vain synkkää, ankeaa ja epätoivoista? Vai katseletko sinä tätä maailmaa kenties hymy huulilla, läpi vaaleanpunaisten lasien, ruusuntuoksua ilmassa aistien??
Meistä luultavasti valtaosalle osuu kohdalle molempia lajeja elämän varrella. Riippuu paljolti meistä itsestämme, miten kohtaamme epäonnistumisia, vastoinkäymisiä ja surua, sekä murheita.


 Tai osaammeko olla tyytyväisiä, iloisia ja kiitollisia myös  kaikesta hyvästä, mielyttävästä ja ihanasta mitä tiellemme osuu. Usein sanotaan myös, että kukin saa kannettavakseen juuri sen verran  taakkaa, mitä kestää tai, että vahvoja persoonia koetellaan.Tiedän itsekkin ihmisiä, jotka tuntuvat kestävät vaikka mitä ja selviävät likipitäen mistä vain, toki myös heitä, joilta päivä menee pilalle, jos kynsi katkeaa tai lempivaate on pesussa juuri, kun haluaisi ehdottomasti käyttää sitä.


Erilaiset persoonallisuudet reagoivat asioihin eri tavoin; jos tiedät olevasi hillityn hallittu, ei juuri mikään sinussa paljasta vaikka olisitkin saanut huonoja uutisia, kohdannut epäonnistumisen tai löytänyt elämäsi ihmisen tai saanut unelmiesi työpaikan.Täysin toisenlainen persoona olisi kyseisissä tilanteissa reagoinut voimakkaasti, niin ettei keneltäkään vahingossakaan olisi jäänyt huomaamatta, että hänelle on tapahtunut jotakin merkittävää.


Me ihmiset iloitsemme tai ärsyynnymme myös kovin eri asioista. Hymyn sanotaan tarttuvan, kuten myös negatiivisuuden ja jokainen on varmasti kuullut myös sanonnan; Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa tai sitä saa, mitä tilaa.

Olen omasta mielestäni peruspositiivinen ihminen, mutta myös melkolailla" nollasta sataan" tyyppi,  niin hyvässä,  kuin pahassakin:) Ärsyynnyn ehkä helpoiten saamattomuudesta, yrittämättömyydestä ja sellaisesta asenteesta, että ei  olla valmiita panostamaan ja tekemään tavoitteiden eteen mitään konkreettista aivan itse.


Puhutaam myös Hannu hanhista, joilta kaikki tuntuu aina onnistuvan ja mikään ei ole ylitsepääsemätöntä, elämä sujuu. Ja luultavasti tiedämme myös henkilöitä, joille mikään ei ota onnistuakseen, elämä, ihmissuhteet ja aivan kaikki tuntuu aina menevän mönkään, tavalla tai toisella. Se, miten meistä kukin sitten suhtautuu asioihin on osin varmasti opittua, perittyä tai olosuhteista ja useista muista  eri osatekijöistä johtuvaa.


Voiko omaa tempperamenttiaan sitten kouluttaa ja kehittää, sanoisin että kyllä voi ja usein asennettaan muuttamalla tai analysoimalla omaa käytöstään ja muiden reaktioita, voi oppia itsestään jotakin ja sitä kautta kehittyä. Jos esimerkiksi on taipuvainen olemaan usein ongelmissa ihmissuhteissaan, kannattaa miettiä, mistä se johtuu, onko omalla käytöksellä asian kanssa jotakin tekemistä ja jos on, niin miksi? On helppo hakea syitä muualta, kuin itsestään,  mutta jos suostuu ajattelemaan avarakatseisesti, sekä kriittisesti myös itseään ja olemaan avoin ja halukas muutokseen, saavuttaa myös edistystä. Muiden syyttely on täysin turhaa.


Mikä sinut saa ärsyyntymään, vai saako mikään? Entä mistä olet tänään iloinnut tai tullut hyvälle mielelle?

Tänään ärsyynnyin toimimattomasta ohjelmasta töissä, mikä jumitti työskentelyäni ja iloitsin huikaisevan hienosta auringosta tänään, joka näytti isolta aniliininpunaiselta pallolta taivaalla, kiinititkö huomiota siihen?? Taas harmitti, etten päässyt kuvaamaan sitä, kun se vielä näkyi,  ennen kuin pilvet peittivät sen.



6 kommenttia:

  1. Kiva ja mielenkiintoinen postaus.
    Iloitaan nyt vielä ruskasta kun sitä on, vaikka aurinkoa ei näy missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä,paikoitellen ruskaa vielä on.Täällä oli taivaalla tänään aniliininpunainen aurinko osan aikaa päivästä, se oli jotenkin hyvin erikoinen.

      Poista
  2. Hienoja kuvia! Pidän hirveästi tuollaisesta vanhasta, vähän sammaloituneesta kivestä, kaunista!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, minustakin sammaloitunut vanha kivi on jotenkin kaunista ja kivi on liki ikuista.

    VastaaPoista
  4. Kuulostat jotenkin ihan samantyyppiseltä kuin itsekkin olen. Täysillä vaan ja läpi harmaankiven (vaikka muut tajuais sen kiertää)! Tänään iloitsin lasteni yhteisestä aamuhetkestä, Taikan kanssa heräilystä, valmiista kahvista ja siitä, että olen terve ja pääsen töihin ja ostamaan kukkasipuleita :D En ole vielä ehtinyt ärtyä mistään (huom VIELÄ) :D
    Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  5. Siinätapauksessa taidamme olla tahtonaisia:)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos