Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Haasteena: Kerro itsestäsi

Tänään onkin vuorossa haastepostaus, nimittäin Maatiaiskanasen elämää blogin, Hilu haastoi lukijansa kyseiseen haasteeseen ja minäpä otin siitä kopin. Tämä onkin blogissani ihka ensimmäinen postaus itse bloggarista kuvien takaa. Yritin vähän miettiä mitä itsestäni sitten kertoisin,  mikä olisi sellaista mikä olisi kertomisen arvoista ja auttaisi luomaan tarkemman käsityksen minusta?


Olen pääkaupunkiseudulla asuva keski-ikäinen( iiik...vaikkei minulla ikäkriisiä olekaan:) perheellinen, työssäkäyvä nainen. Olemme kaksikulttuurinen perhe, johon kuuluu lisäkseni mies ja 2 poikaa, toinen jo kotoakin poismuuttanut. Olen peruspositiivinen, sosiaalinen, eloisa, tarvittaessa "räiskyvä" , voimakastahtoinen ekstrovertti.

Pidän luonnosta, rannoista ja metsistä, valokuvaamisesta, puutarhan hoidosta; kasveista ja kukista, matkustelusta, lukemisesta, sekä näpertelystä ja askartelusta,  nuorena tyttönä pidin yli 10 vuotta askartelukerhoa. Olen silkki-ja posliinimaalannut ja käynyt savikurssin.


Haaveilen reppureissusta Aasiaan tai matkasta johonkin todella kauas, jossa olisi lämpöä, luontoa, näkemistä, kokemista ja katseltavaa. Kulttuurit ja matkustelu ovatkin kiinnostaneet jo nuoresta, ensimmäinen työpaikkanikin oli matkatoimisto liki kymmenen vuotta. Olen myös asunut hetken ulkomailla ja viihdyin oikein hyvin. Nuoruuden unelma ammattini oli argeologi.


Pidän eläimistä ja koira olisi kiva, mutta mahdottomuus, perheessä kun on allertikko. Lapsuudenkodissani oli aina koira. Tykkään muuten myös kitara ja säkkipillimusiikista. Bruce Springsteen, sekä Eva Dahlgren ovat olleet suosikkejani ja myös Bay City Rollers, muistaako teistä kukaan kyseistä bändiä enää? Pidän  myös tanssimisesta...nuorena tuli käytyä mökillämme perinteisissä lavatansseissa:) Pidän monista kotimaisiata artisteista ja bändeistä, bilemusa, vanhat klassikot, kunnon räminä rock kaikki sopii, kunhan tunnelma ja seura on oikea:)


Haaveilen luontoretkestä, melomaan ja suppaamaan opettelusta, pyöräretkestä Ahvenanmaalle, siitä reppureissusta Aasiaan, eläkkeellä lämmössä asumisesta osan vuodesta ja lämpimistä kesistä, sekä mahdollisuudesta kenties vielä joskus mökkeilystä järvi tai merimaisemissa.


Tärkeitä elämässä ovat myös ihanat ystäväni joista ihan jokaisesta olen huippu onnellinen. Kun ikää tulee itsellekin alkaa miettimään terveysasioita ja elämää yleisesti, pitäisi tehdä sitä ja tätä, satsata omaankin  hyvinvointiinsa, liikuntaan ja niin henkiseen kuin psyykkiseenkin hyvään oloon, tehdä asioita joista aidosti pitää, tavoitella unelmiaan.


Tässäpä ainakin joitakin asioita minusta, edes pienen pieni pintaraapaisu koko paketista:)

Mutta, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, joten heitänpä teille lukijoilleni tämän haasteen myös; Kerro itsestäsi,  toivottavasti mahdollisimman moni ottaa kopin haasteesta!


maanantai 30. lokakuuta 2017

Blogien kertomaa


Lokakuun toiseksi viimeinen päivä menossa, marraskuu kolkuttelee jo ja on ihan juuri täällä, aletaan elää vuoden viimeisiä kuukausia. Eilen oli ihan karmea keli, mutta ei siitä sen enempää...ulkona näytti kuitenkin postauksen kuvien kaltaiselta, napsin ne, kun pakotin itseni säästä piittaamatta kävelylle. Kuten aiemminkin olen todennut, vaikka luonto onkin jo vetäytymässä talven viettoon, löytyy  ulkoa aina silti vielä jotakin yllättävän kaunista linssiin, jopa vesisateessa.


Näillä leveysasteilla, ei ole ihan tavallista löytää viiniköynnöksiä, joissa on satoakin, eikä ainakaan ensiloskan ja pakkasten jälkeen enää, mutta näihinkin kuitenkin törmäsin eilen?!


Ihan kohtuullinen satokin näyttää kypsyneen, vaikka kesä ei kovin hyvä ollutkaan?!


Lueskelen muutamia blogeja suht säännöllisesti, joitakin niistä olen seurannut pidenpään ja jotkut ovat melko uusia tuttavuuksia. Lukulistalleni valikoituu blogeja, joissa on sisältönä jotakin minua kiinnostavaa,  inspiroivaa, mielenkiintoista pohdiskelua, koskettavuutta, valokuvia, jotka sykähdyttävät...syitä voi olla hyvin erilaisia, lisäksi saatan lukea satunnaisesti useita muitakin blogeja. Tänään kahdessa seuraamistani blogeista oli mielenkiintoista luettavaa, toisessa oli oikeastaan haaste kertoa itsestään ja toisessa käytiin keskustelua suvaitsevaisuudesta, joka oli heti alkuunsa saanut aikaan melkoisen mielenkiintoista luettavaa...


Meistä jokainen on omanlaisensa, omine  erityispiirteineen, ajatusmaailmoiltaan, mielipiteiltään ja hyvä niin, olemme siis yksilöitä. Meistä jokaista on muokannut perimä, opitut /omaksutut käyttäytymis - ja ajatusmallit ja elämä itse. Se miten suhtaudumme itseemme, muihin ja maailmaan ympärillämme,  on meidän kunkin oma ajatus ja käyttäytymismallimme. Aina ajatukset eivät mene yksiin muiden kanssa, tai olemme täysin eri mieltä, sekin on ihan luonnollista ja hyväksyttävääkin, kunhan emme sanoin tai teoin loukkaa muita.

Itseasiassa on aika mielenkiintoista tutustua ihmisiin vain lukemalla heidän kirjoittamaansa blogia, jonka kautta kuitenkin luo jonkinlaisen mielikuvan henkilöstä; persoonasta blogin takana. 

Oletko joskus miettinyt tätä? Joku kertoo blogissaan aivan kaiken itsestään, perheestään, kodistaan, työstään... avaa elämänsä koko kirjon vieraille ihmisille; lukijoilleen: ongelmansa, kipupisteensä, sairautensa, jopa synnytyksen, ilot, surut,  tai mitä nyt ikinä vaan voikaan avata blogin välityksellä, sanoin ja/ tai kuvin. Jokainen tekee päätöksen itse, paljonko haluaa elämäänsä ja ajatuksiaan avata. Tyyli on vapaa ja täysin kunkin bloggaajan itsensä valittavissa. Bloggaajan pitäisi varautua myös arvosteluun ja kritiikkiinkin bloginsa sisällön suhteen. Oletteko muuten saaneet kritiikkiä tai arvostelua blogistanne?


Lumet on sulaneet lähes kokonaan viikonlopun aikana vesisateiden myötä, mutta mahtaako tällä viikolla sataa taas uutta lunta, kun luvattiin jo viilenevää? Syksyiseltä näytti pääkaupunkiseudun yleisilme viikonlopulla. Tänään näytti iltapäivällä siltä, että alkaa satamaan, mietin itsekseni, että mitä mahtaa olla taivaalta tulossa, tuulikin oli navakoitunut. Mitä mahtaakaan marraskuu tarjoilla meille tänä vuonna?


Viikonalkuja!!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tunti lisäaikaa ja vajaa pari kuukautta jouluun

Viime yönä on taas siirrytty talviaikaan ja kellojen viisarit käännetty tunnilla taaksepäin. Aihe josta puhutaan ja joka puhuttaa...jospa tämä lopetettaisiin kokonaan, katsotaan poistuuko tämä jo lähitulevaisuudessa? Joulun lähestyminen alkaa pikkuhiljaa näkymään jo, vaikka jouluun onkin parisen kuukautta vielä. Nimittäin kauppojen hyllyillä näkyy joulukoristeita, kortteja,valoja, sekä kynttelikköjä. Olemmekin "hanakoita" piristämään tänä pimeänä vuodenaikana kotejamme, sekä pihapiirejämme...erilaiset valosarjat tekevät kyllä kauppansa jo loka-marraskuussa, useina vuosina suosituimpien nettikauppojen suosikkituotteet ovatkin loppuneet jo paljon  ennen varsinaista joulukoristeaikaa.


Jos siis mielii uudistaa tänä vuonna kodin  joulukoristeet tai hankkia jotakin  uutta joulukotiaan koristamaan, kannattaakin olla heti kuvastojen ilmestyttyä liikkeellä tilaustaan tekemässä.

Myös erilaiset jouluun liityyvät ohjeet, kuten  askartelu-ja ruoka aiheiset ovat monien  kiinnostuksen kohteina, kuin myös joulublogit...näistä voikin löytää kivaa puuhaa hyvissä ajoin jo ennen muiden joulukiireiden alkamista ja kun on  ajoissa liikkeellä voi toivottavasti välttyä joulustressiltä, mikäli sellaiseen on taipuvainen:) Itsekin  myönnän eilen  kaupoilla ollessani vilkuilleeneni joulukortti tarvikkeita ja joulukortteja, mutta maltoin vielä kuitenkin mieleni. Erilaiset lehdet näyttävät myös jo aloittaneen jouluaiheiset artikkelit, jutut ja ohjeet, onhan tämä loppusyksy tai kaiketi kohta jo alkutalvi juuri sopivaa aikaa hyggeilyyn ja kotoisaan  puuhasteluun.



Mitä mieltä te muuten olette tuosta kellojen siirrosta,  onko se mielestänne turhaa vai aiheellista? Entä olettekos ns. jouluihmisiä, vai tuntuuko, että kaupallisuus ja turha hössötys on vienyt jo aikoja sitten voiton koko joulusta? Moni on viisastunut tai ainakin järkeistänyt omia totuttuja tapojaan juhlapyhien suhteen. Itse olen sitä mieltä, että tähänkin  pätee suunnittelu: hyvin suunniteltu, on jo puoliksi tehty! Minun jouluun valmistautuminen alkaa oikeastaan pikkujoulusta,  silloin  viimeistään syttyy ensimmäiset joulunajan valot meillä  ja itsenäisyyspäivänä leivon perinteisesti piparit.


Joulu on ehkäpä se eniten perinteisiin nojautuva juhla, jolloin pyritään tekemään itse yhtä ja toista. Kukapa ei ilahtuisi itsetehdystä lahjasta tai maistelisi niinikään itsetehtyjä jouluherkkuja? Mutta on mielestäni täysin turhaa "raataa" yökausia ja saada itselleen ja siinä sivussa myös kanssaihmisilleen kunnon joulustressi. Vähemmälläkin saa valmistettua omannäköisensä joulun ja ei ole millään muotoa myöskään väärin ostaa jouluruokia ja leivonnaisia kaupasta, eikä ole pakko liioin nuohota jok'ikistä nurkkaa huushollista, niistä kaapeista nyt puhumattakaan!!


Jotkut ovat kaukaa viisaita ympäri vuoden ja kulkevat alennusmyynneissä silmät avoinna ja hankkivat joululahjoja pikkuhiljaa aina kun kohdalle osuu jotakin, joka sopisi jollekulle ketä jouluna haluaa muistaa. Moni haluaa myös välttää jouluruuhkat ja pysyä niistä mahdollisimman kaukana ja onkin siirtynyt tekemään  jouluostoksensa netissä.


Sunnuntait!!

lauantai 28. lokakuuta 2017

"Kahviaddiktin" sadepäivän ilonaiheet

Melkein annoin jo eilisen alavireyden tunteen hiipiä tähän lauantai aamuunikin, kunnes havahduin, että eheei, vaikka ulos vilkaisu todistikin lokakuun viimeisen viikonlopun ankeahkon yleisnäkymän. Päivän ilme näytti siis harmaan, kostealta plusasteiselta ja...no aika masentavaltakin! Ja jotta tämä ei olisi nyt liian normaali tähän vuodenaikaan liittyvä toteamus, niin kuorutetaanpas tämä vielä sillä, että paripäivää sitten kahvinkeittimemme sanoi ihan yks kaks yhteistyömme irti, ihan tuosta noin vaan!!


Jos satutte olemaan kahvinjuojia, niin ymmärtänette mitä tällainen saa aikaan, varsinkin viikonloppuaamuna...olen viimeisten vuosien aikana ostanut valehtelematta varmaan jo viisi keitintä ja aina sama juttu, vajaassa vuodessa, puolessa toista niille käy tämä sama sopimusrikkomus ja sekös ärsyttää, kyllä vaan! Eli edessä on jälleen kerran uuden aamujeni sulostuttajan hankinta ja vaikken nyt mitään kahvinkeitinten rolssia meinaa ostaakaan, niin en kyllä aijo sellaisesta useampaa satastakaan ryhtyä maksamaan!!


Joten eikun kahvinkeitintä ostamaan, jospa hakisinkin pinkin tai vaikkapa  limenvihreän rakkineen tällä kerralla, saisi huvin ja hyödyn samassa paketissa ja taatusti harmaaisiin aamuihin piristettä keittimen karkkiväristä?! Vai pitäisikö nyt ihan panostaa tällä kerralla ja kuitenkin ostaa sittenkin se rolssi, jospa se laatu tässä (kin) asiassa kuitenkin kannattaisi?? Mielessäni on ihan perus Moccamaster ja se ihan perusväri, tylsää, joo ehkäpä niin. En kuitenkaan toivoisi olevani jälleen alle vuoden päästä samoissa mietteissä ja uuden keittimen ostopuuhissa. Tuntuu siltä, että jopa kodin pienelektroniikka on tänä päivänä liki kertakäyttö tavaraa, niin huono laatuisia ne tänä päivänä tuntuvat olevan!

Tällaiset kuosit olivat tämänpäivän kirppari löydöissäni


Aijon todellakin mennä myös sinne kirpparille, juu mutta en ostamaan kahvinkeitintä kuitenkaan sieltä:)  Ostoslistalla tänään siis kynttilöitä, kenties jotakin sisustus/kaamos/jouluvaloja taitaa olla myös jo tullut kauppojen hyllyille, joten niitäkin vähän ainakin katselemaan...joku kiva naistenlehti saattaa päätyä myös ostosteni joukkoon, niin  ja se  kahvinkeitin pitäisi nyt myös löytää.

Tässä huushollissa on tänä viikonloppuna avattu glögikausi...


Kannatti taas (kin) sateessa lähteä kirpputorille, nimittäin löysin 3 tunikaa/mekkoa yhden klassikon sinivalkoraidallisen, Indiskan harmaa/mustakuvioisen neulemekon, sekä, kirjavan mangon mekon, jee näistä olen huippu iloinen:)
Seuraava kohde oli kauppakeskus, koska ihminen joka juo kahvia tarvitsee sen toimivan kahvinkeittimen.Joten eikun taas sadetta uhmaten ja edelliset ostokset kotiin purettuani, ja uudemman kerran matkaan...Moccamaster muutti meille ja ihan perus hopean värinen, ei siis pinkki,  eikä se limekään:) silmäni osuivat ostosreissulla myös kaamosvaloihin, joita myytiin puoleenhintaan, niitä kotiutui kahdet meille ja koska ensi viikolla alkas jo marraskuu on aika avata myös glögikausi ja niinpä ostin ekat glögitkin maisteltaviksi.



Kaupoilta palattuani aloinkin ruoanlaittoon ja moccamaster piti tietysti koeajaa, hyvät päiväkahvithan se keitti! Sadepäivän ilo on kyllä toimiva kahvinkeitin:)

Nämä tämän postaukseni ostokset ovat olleet tämän sadepäivän ilonaiheeni:)

Tunnelmallista sadepäivän lauantaiehtoota vaan itse kullekin!!


Näillä lähtee sadepäivän mökotys tiehensä...


perjantai 27. lokakuuta 2017

Alavireyttä ja kaamosvaloja

Viikonloppu on edessä, ilma on harmaa ja loskainen...ei oikein jaksa innostua mistään nyt...fiilis on alavireinen. Mielessä kävi, että lähtisinkö käymään kirppiksellä ja ostamassa kynttilöitä tai ottamaan muutaman kuvan ennen hämärän laskeutumista, mutta sensijaan kotiin töistä tultuani join kahvit, lysähdin makuuasentoon ja söin  lähes pari pussillista herkkuja! Että semmoinen viikonlopun aloitus täällä:) Kuinkas siellä? Nyt juuri ei tee kyllä hetkeen mitään makeaa mieleni...ajatuskin lähinnä ällöttää. Kauppoihin on ilmestynyt näemmä myös erilaisia halloween-aiheisia valoja, jotka kyllä kieltämättä valaisevat varmasti mukavasti pimeydessä tai pöytäkoristeina, jos halloween rekvisiittaa vaikkapa kattauksiin haluaa.


Huomenna lupaan ryhdistäytyä, käyn siellä kirpparilla, ostan niitä kynttilöitä piristämään ja otan edes muutaman kuvan. Ja eikös sitä työviikon päälle ihan oikeutetusti saakkin ottaa perjantai illan vähän löysemmin, kyllä minusta! Tänään näin naapurustossa ensimmäiset kaamosvalot tai miksi niitä nyt tähän aikaan vuodesta haluaakaan kutsua, kyseessä on lapsiperhe ja valot oli ripustettu ikkunoihin roikkumaan, kirkkaat led-valot näyttivät oikein kivoilta ankean harmaassa iltapäivässä.



Minulla on  pallovalot ja ns.erilaisia jouluvaloja, joita en ole todellakaan vielä ripustanut yhtään mihinkään,  mutta pallovalot ovat minusta lähinnä sisustuksellinen elementti, enkä  miellä niitä mitenkään jouluun. Marraskuun puolivälissä tai loppupuolella laitan ledvalot terassille ja siitä sitten pikkuhiljaa niitä varsinaisia jouluvalojakin. Kaupoissa näyttää olevan erilaisia halloween aiheisia valojakin, ja kieltämättä ne sopivat varmaan kivasti valaisemaan halloweenin juhlapöytää tai teemajuhlien huoneen katseenvangitsijoiksi tai pöytäkoristeiksi.


Mukavaa viikonloppua!

torstai 26. lokakuuta 2017

Ensiloska!

Koskaan ei voi tietää etukäteen mitä päivä tuo tullessaan? Voi tehdä suunnitelmia, meillä on myös  toistuvia rutiineja, jotka toistuvat määrättyinä päivinä määrätyssä syklissä, mutta joku yllättävä tilanne, tapahtuma tai sattuma voikin yllättäen saada päivän pyörähtämään päälaelleen! Eilen kymppiuutisten aikoihin se lumisade sitten täällä alkoi ja tuuli puuskittain ihan kohtuullisella voimalla. Aamuun mennessä lunta oli yön aikana ehtinyt sataa aika vähän ja sekin tosi märkää...olin jopa hitusen pettynyt...ei ollut mitään kinoksia, maa sentään valkea.Jostakin syystä minulla oli epäilykseni, että näinköhän sitä lunta nyt tulisi 15-20 senttiä yön aikana ja voihan se olla, että jossakin päin sitä todella on tullut niinkin paljon.


Täällä tuli siis koko päivän tänään ihan märkää räntää ja maan peitti sohjo, vähän sivummalla lunta oli jonkun verran. Ei käynyt mielessänikään, että lähdenpä ottamaan kivoja kuvia kauniista talvisesta luonnosta. No tällehän ei nyt voi mitään...eiköhän niitä lumikuviakin vielä tänä talvena saada:)


Kuinkas teilläpäin, tuliko lunta? Vai oliko teitäkin aamulla vastassa ensilumen sijaan lähinnä ensiloska? Tällaisina päivinä ajatukset lähtevät niin helposti harhailemaan kohti lämpöä ja aurinkoa...en kaipaisi mitään hirmu hellettä, mutta päivänvaloa ja T-paitakeliä,  ne kyllä kieltämättä kelpaisivat juuri tähän aikaan vuodesta minulle. Onko teillä joku "lääke" tähän loskakauteen, millä tämä rämmitään voittajina maaliin?


☆Torstai toivoa täynnä☆


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ensilunta odotellessa ja tonttuovi

Joko tänään tai ensi yön aikana tulee ensilumi ? Vähän ehkä jo toivoisin niin käyvän,  vaikka onkin ennustettu, että se sulaa toki vielä pois jo viikonlopulla. Jotenkin se vain aina sykähdyttää, kun maa ensikerran taas peittyy valkeaan. Odotan sitä hetkeä, kun pääsee kameran kanssa ulos ottamaan uudesta puhtaasta lumipeitteestä kuvat:) Sään muuttumisen aisti kyllä mielestäni jo tänään aamulla ja päivän kuluessa, nimittäin tuuli on yltynyt koko ajan ja taivas oli aamulla aikas jännän värinen...


Sanotaan, että eläimetkin aistivat säätilat ja luonnonkatastrofit etukäteen, en tiedä onko väitteessä totuuspohjaa, mutta tullessani töistä kotiin osui maassa silmiini isokokoinen koppakuoriainen. Sen matka oli syystä tai toisesta päättynyt kävelytielle. Vai olisikohan se ollut matkalla suojaan, mahdollisesti uhkaavalta lumimyräkältä, ja voimat uupuneet kesken matkanteon?


Komea kaveri!


Ja komea oli aamuinen taivaskin...tietääköhän tämä nyt sitten sitä lunta?


Joko te olette kuulleet tai törmänneet jossakin luultavasti tämän tulevan joulun "hittiin" meillä ja maailmalla; tonttuoveen?? Vaikka itse en oikein tykkää,  jos jouluhössötys alkaa liian aikaisin, minusta joulun fiilis vähän kärsii, mutta tämä hauska ja söpö juttu sopii  kuitenkin mielestäni jo jakaa blogissa. Kysymys on siis pienen pienestä ovesta, joka asetetaan  yleensä lattian rajaan tai vaikkapa porras askelmalle, jota tonttu pääsee omaan kotiinsa...rekvisiittaa löytyy joulukuusesta, ovimattoon,kranssiin ja ties mihin...näitä voi askarrella tietysti itsekin tai tilata maailmalta nettikaupoista. Inspiraatiota löytyy netin ihmeellisestä maailmasta ihan kuvahaulla. Joulukoristeita rakastavat sisustajat ovat tällaisia kenties jo viime joulun alla bonganneet ulkolaisista lehdistä tai netistä, mitäpä tykkäätte, onko söpö?


En yleensä koskaan kopio netin kuvia blogiini, vaan postausteni kuvat ovat aina omiani ja itse ottamiani,  mutta nyt tein poikkeuksen , sillä nämä ovikuvat kopioin.

Kai sitä on nyt sitten alettava kurkkimaan kohti taivasta, josko se lumisade jo alkuillasta alkaisi, vai vasta myöhemmin tai yön aikana?



Lumisadetta odotellessa...







tiistai 24. lokakuuta 2017

Vuoden luontokuva, sekä pohdittavaksi: Millainen valokuva puhuttelee sinua?


Blogit ovat täynnä mitä erilasempia valokuvia, millaiset kuvat puhuttelevat sinua ja miksi? Kun harrastaa valokuvausta on  itsestään selvää, että kuvat kiinnostavat. Minua puhuttelevat hyvin  erilaiset kuvat. Luontokuvat lähes aina. Onkin mielenkiintoista miten eri tavalla, eri kuvaajat näkevät kohteen. Jos montaa eri valokuvaajaa pyydettäisiin kuvaamaan muutamaa samaa kohdetta ja sitten vertailtaisiin näitä otoksia keskenään, saataisiin  varmasti joukko hyvin  erilaisia kuvia. Kuten sanotaan on kauneus katsojan silmässä, eikä kuvan kauneus toki ole ainoa asia mikä kuvassa pysäyttää tai puhuttelee.




Valokuvassa usein ajoitus on se tärkein juttu  ja se voi olla täysin sattumanvaraista tai sitten tarkoin etukäteen suunniteltua. Jos mietin  nyt itsekkäästi muutamia viime vuosina ottamiani kuvia ja arvioin niistä itselleni mieluisimpia ja onnistuneimpia, niin mieleeni tulee heti pari suosikkiani. Omissa kuvissani ei oikeastaan ole tarkoin suunniteltuja otoksia, vaan enemmänkin sattumalta kamerani linssiin osuneita kohteita.




Tarkoin harkittu, siloiteltu, aseteltu ja huolellisesti mietitty kuva, voi toki olla kaunis.
Puhuttelevassa kuvassa taas ei välttämättä ole mitään näistä elementeistä. Tämän vuoden luontokuva julkistettiin 21.10.2017 ja se oli jo 37.s kerta kun valinta on suoritettu ja tämän vuoden luontokuvaksi valittiin nuoren Kuhmolaisen  Ville Heikkisen "Talven odotus" niminen kuva kärpästä. Kaiken kaikkiaan kilpailuun lähetettiin yli 14 000 kuvaa, ihan huikea määrä, joten kyllä luontokuvaus tuntuu kiinnostavan. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kaikkien sarjojen voittajakuvan oli ottanut mies henkilö. Toki kilpailussa oli mukana naiskuvaajienkin otoksia.



Tässä analyysi voittaja kuvasta:
Kilpailun tuomaristoa viehättivät voittokuvassa piennisäkkään tasolle laskeutuva kuvakulma ja kuvaan saatu kärpän toiminnallinen olemus. ”Vähäeleinen värimaailma tukee kuvapinnan vahvoja, selkeitä muotoja. Kaikkinainen söpöily on kuvasta pidetty maukkaasti loitolla. Tässä on menoa ja meininkiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita!”, suitsuttaa kilpailun tuomaristo. Onnistuneen kuvakulman ja kauniin vähäeleisen värimaailman ohella Vuoden Luontokuva 2017 erottuu tekniseltä toteutukseltaan: voittokuva on otettu eläinkuville hieman epätyypillisesti 14 mm superlaajakulmalla, jolloin kärppä on ollut vain 20 cm päässä kamerasta.
Ville Heikkinen, 25, luonnehtii itse kuvanottotilannetta: ”Lämmin jakso sulatti jo sataneen lumipeitteen. Kärppää huoletti tulla avoimelle paikalle, ja se pysyikin visusti lähellä jotain koloa tai mätästä, jonne sujahtaa piiloon nopeasti tarvittaessa.” Voittoisa kärppäkuva ei syntynyt sattumankaupalla, sillä Ville Heikkinen on kuvannut kärppää kotipihallaan jo kahdeksana peräkkäisenä talvikautena.


Tästä voisi ehkäpä päätellä myös, että onnistuneeseen luontokuvaan saatetaan tarvita pitkäjännitteistä ja peräänantamatonta luonnetta, jotta jaksaa "kytätä" sopivaa hetkeä toteuttaakseen voittajaksi yltävään suoritukseen.
Jos aihe kiinnostaa kannattaa käydä vilkaisemassa linkistä:
http://www.vuodenluontokuva.fi/vlk/festivaali2017

Itse kävin katsomassa oheisesta linkistä palkitut kuvat ja onhan siellä huikeita kuvia!!



Kuinka moni teistä muuten kehtaa jo tunnustaa odottavansa ensilunta? Minä melkein voisin tunnustaa, olisi aika ihanaa päästä kuvaamaan neitseellisen puhdasta luontoa,  kun sen peittää kaunis valkea lumipeite. Saas nähdä koska niin käy tänä vuonna täällä pääkaupunkiseudulla? Tänään lumen tapaista tuli jo sen sen verran, että katolla oli ihan ohuen ohut kerros, kunnes se suli pois:)


Kivaa iltaa!!