Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

torstai 31. elokuuta 2017

Syksy tulee, oletko valmis?

Muutaman päivän on ollut kosteaa, mutta lämmintä, vähän ripsottanut vettäkin ja tuullutkin ihan kiitettävästi, elokuu vetelee viimeisiään ja pitäisi olla valmiina syksyn saapumisen ja valmiina myös vastaanottamaan se...oletko valmis? Rusketus on alkanut jo hävitä iholta, syysväsymys on jo kurkannut peiton alle aamuisin, kellon soidessa ja vitamiini purkit on ojossa pöydillä, joilla torjua alakuloa, syysflunssaa ja syysmörköä, jos se nyt ylipäätään mikään mörkö edes on?


On olemassa monia asioita joihin voi ihan itse vaikuttaa ja sitten myös niitä joille ei vain yksinkertaisesti voi mitään ja sää on yksi sellainen. On ihan uskomatonta miten isossa osassa säätilat elämässämme ovat. Suunnittelemme monia asioita sään mukaan; voiko tehdä sitä tai tätä, ja mitäs sitten jos sataakin? Vaikka Suomessa saadaankin nauttia eri vuodenajoista, useampaan  niistäkin sade eri olomuodoissaan kuuluu.


Kulunut kesä ei ollut mitenkään kovin erikoinen, oli viileää ja sateitakin saatiin. Nyt moni on laittanut toivonsa vuoden loppupuolen kuukausiin, toivotaan sateetonta, kuivaa ja kuulasta syksyä, pikku pakkasia ja sopivasti lunta ja aikaista kevättä ensi vuonna ja aurinkoista ja lämmintä seuraavaa kesää. Pistämme toivomme usein säähän ja jos se ei suosi, olemme pettyneitä. Ei liene yllätys, miksi me matkustelemme mieluusti etelän lämpöön:)


Koetko itse olevasti valmis sytyttelemään jo niitä kynttilöitä,  pukeutumaan lämpimämmin, vaihtamaan paksumpaa päälle ja jalkaan, juomaan kupillisen kuumaa lämmikkeeksi ja päästämään irti kuluneesta kesästä? Voisitko jopa oppia pitämään syksystä,  ellet sitten jo pidä. Tunnelmoisitko tuulen viuhinasta nurkissa, kuun pilkahdellessa pikimustalla taivaalla pilvien raoista, pysähtyisitkö kuuntelemaan sateen ropinaa?


Hyvää alkavaa syksyä:)

tiistai 29. elokuuta 2017

Ikä on vain numeroita, vai onko?

En tiedä kuinka moni teistä sattui katsomaan eilen tv:stä uutta ohjelmaa, jossa julkisuudesta tutut pariskunnat maskeerataan 30 ja 60 vuotta vanhemmiksi, kuin mitä he todellisuudessa ovat. Ikä jos mikä puhuttaa, pienenä moni toivoisi olevansa isompi; vanhempi,  nuorena sitten odotetaan jo kiihkeästi maagista täysi-ikäistymistä, nuorena aikuisena ollaan usein vähän kuin jossakin "välitilassa" ja/tai opiskellaan, sinkkuillaan , seurustellaan, perustetaan perhettä ja kymmenen - kaksikymmentä vuotta "hujahtaa" yllättävän nopeasti ja huomataankin, että omat lapset ovat kasvaneet jo teineiksi, itse räpistellään kenties uraputkessa, onpa joku ehtinyt jo toiselle tai jopa kolmannelle kierrokselle, ollaan keski-ikäisiä!!Vaihdevuodet kolkuttelevat ovella  tai viidenkympin villitys iskee.


Kymmenen viisitoista vuotta lisää ja aletaan haaveilemaan eläkepäivistä tai kauhun sekaisin tuntein taistellaan ikääntymistä, ryppyjä, harmaita hiuksia, vatsamakkaroita ja ties mitä vastaan ja päälle mietityttää sekin, että tässäkö tämä nyt sitten oli?? Ikään ja ikääntymiseen suhtaudutaan kovin eri tavoin ja jokainen tietysti kokee omankin ikääntymisensä omalla tavallaan. Joku on täysin sinut itsensä ja ikänsä kanssa, toinen taas ei. Usein kuulee myös sanottavan, että naisilta ei koskaan saa kysyä ikää?! Miesten sanotaa harmaantuvan ja olevan charmantteja,  jos ohimoilla on vivahde hopeaa, vaan entäpä, jos ruskeaverikön hiuspehkosta eräänä kauniina päivänä löytyykin harmaa hius...katastrofi on valmis ja kampaajalle on soitettu aika värjäykseen alta sekunnissa.


Miten itse kokisit oman tai puolisosi aikamatkalla, jossa näkisitte toisenne useita kymmeniä vuosia vanhentuneina?? Varmasti ajatus äkkiseltään herättäisi tunteita, jopa kauhun sekaisia mietteitä, aika jossa elämme on kuitenkin aika ulkonäkökeskeinen, kauneutta, nuoruutta ja vitaliteettia ihannoidaan ja tavoitellaan, vaan kun jokainen meistä vääjäämättä ikääntyy.


Ikä tuo meistä jokaiseen muutoksia se on selvä, millaisia, kuinka nopeasti ja miten isoja, saako elää terveenä vanhaksi asti vai tuleeko kremppoja jo varhain, millainen elämämme on, saavutammeko korkean iän? Vääjäämättä meistä jokainen kokee matkansa varrella myös menetyksiä, omien isovanhempiensa ja vanhempien ikääntymisen myötä usein ikäkysymykset saattaa alkaa mietityttämään ja toki myös omankin ja läheisten elämän rajallisuus.


Eilisessä ohjelmassa tunteet nousivat voimakkaasti pintaan ja oli jotenkin mielenkiintoista seurata pariskunnan tunnereaktioita ohjelman edetessä, samalla tuli miettineeksi miten itse olisi vastaavanlaisessa tilanteessa reagoinut. Miten koette ikääntymisen, koetteko olevanne sinut ikänne kanssa, vai huolettaako ikääntyminen??



maanantai 28. elokuuta 2017

Maaseudulla syksyä katselemassa

Vietin viikonloppuni maaseudulla, jonne matkustin jälleen kerran julkisilla, bussilla ja junalla.Valitsen kulkuneuvon aikataulujen ja/ tai hinnan ja saatavuuden mukaan. Mitä aiemmin on liikkeellä varaustensa kanssa, sen edullisemmin matkansa tietysti saa. Matkan varrella oli aikaa katsella maisemia, metsiä, peltoaukeita, viljelysmaita ja asuinalueita. Osa viljasta on jo puitu ja osa on vielä kypsymässä kullankeltaisena pelloilla. Osa lehtipuistakin jo saanut syksyistä väriä, mutta vielä myös vihertää ja kukkii, sävyt kuitenkin jo syksyisempiä, pehmeämpiä ja vaatimattomampia, kuin kesäisessä loistossaan.


Alkumatkalla lauantai näytti kauniilta ja vähän viileältä alkusyksyiseltä aamulta. Matkan edessä tummia pilviä alkoi kerääntymään ja vaeltelemaan taivaalla, Hämeenlinnasta kun bussi jatkoi matkaa alkoikin melkoinen sade, tässä kirjoitellessani toivon, että koko viikonloppu ei ole sateinen, sillä toivoisin pääseväni kuvailemaan syksyistä maaseutua. Kovin kauaa ei ravakka kuuro kuitenkaan kestänyt, vaan aurinko alkoi pilkistelemään pilvien raoista. Epävakainen  sää seurasi läpi viikonlopun, mutta onneksi mitään pitkäkestoisempaa yhtäjaksoista sadetta ei kuitenkaan ollut,  joten  pääsi ulkoilemaan ja kuvailemaan.



Maaseudun rauha on useimmiten  rikkoutumaton, varsinkin kun jättää / unohtaa puhelimensa kotiin ja tabletti on hyödytön mukana,  kun nettiyhteyttä ei ole! Vaikka en kiiremessä reissuun lähtenytkään, niin kun huomasin, että puhelin jäi kotiin...enkä sitä voinut enää reissuuni mukaani saada , niin alkoi harmittaa ja lopulta jopa huvittaa...nimittäin muistin juuri postaamani tekstin: selviämmekö ilman älylaitteitamme;) Voin vakuuttaa, että minä ainakin selvisin, vaikka onhan tämä paluumatkalla junassa tabletilla postauksen  kirjoitteleminen aika mukavaa:)



Syksyn aistii maalla, pimenevistä illoista, tuoksuista, sytytetyistä katuvaloista kylätiellä:) hienoisesta viileydestä ja kosteudesta aamuin ja illoin, sekä sumuista, vaikka aurinko vielä jaksaa lämmittää takin läpi , on ilmassa jo ripaus syksyistä moodia. Kuinkas teidän viikonloppunne sujui,  vietittekö Suomen luonnonpäivää?




Mukavaa alkanutta viikkoa!

lauantai 26. elokuuta 2017

Suomen luonnon päivä

Tänään vietetään Suomen luonnon päivää, hieno ja tärkeä päivä siis!! Kannattaa lähteä ulos ja katsella ympärilleen; havainnoida ja huomata se kaikki kauneus ympärillään. Suomen luonto  on kertakaikkisen hieno,  meillä  on monimuotoinen luonto ja  40. kansallispuistoa,  joista viimeisimpänä on avattu Hossa, Suomi 100 -juhlavuoden kansallispuisto.




Ota kamera mukaasi ja ikuista luontoa kuviisi ja nauti,  ahmi silmilläsi ja kaikilla aisteillasi, halaa puuta, jos siltä tuntuu, tunne tuuli  kasvoillasi ja sammalmätäs tossusi alla. Katsele kuuta ja tähtiä tai onnekkaana; jopa revontulia tai tähdenlentoa.




Huomaa se pieninkin tai sitten se isoin,  mitättömin tai komein/kaunein eläin, maisema tai kasvi...ihmettele lumituiskua, ukonilmaa tai hellepäivää. Luonnonvoimien edessä sitä tuntee itsensä niin kovin pieneksi,  myrsky voi näyttää voimansa ja jopa pelottaa...aiheuttaa hetkessä mittavia tuhoja...rankkasateet ja tulvat, sekä lumimyrskyt ja helteet tai paukkupakkaset kaikki nuokin kuuluvat luonnon monimuotoisuuteen. Meillä on järvet, meret, joet ja purot.
On siis hienoa, että luontoa juhlitaan ihan oman nimikkopäivän merkeissä.




Luonnosta saamme marjoja, sieniä, riistaa ja kalaa. Suomen luonto on monimuotoinen ja onneksemme vielä hyvinkin puhdas, lajikirjomme on runsas, mutta meilläkin on uhanalaisia lajeja, joita täytyy ja pitää suojella.




Hyvää ja kaunista Suomen luonnon päivää, Enjoy!!




perjantai 25. elokuuta 2017

Joko siihen on varauduttava?

Parina aamuna on jo tuntunut...niin no, kai se on todettava vaan ihan suoraan, että syksyiseltä! Onko nyt sitten jo tullut aika pakata kukkamekot, topit ja sortsit naftaliiniin odottelemaan ensi kesää?? Ellei sitten ole jo varannut talviloma reissua tai haaveile vielä tulevasta intiaanikesästä, jolloin vielä olisi mahdollisuus puketua kesävaatteisiin. Kuluneena kesänä ei ole ihan kovin monina päivinä tarvinnut kyllä helleasuja, useammin sai päällensä vetää pitkähihaista!




En minä mikään syksyn vihaaja ole, jos siltä alkoi tuntumaan, itseasiassa jopa tykkään sellaisesta vähäsateisesta, ruskan väreihin pukeutuvasta kuulaasta ja aurinkoiseta syksystä. Pimenevään iltaan sytytettävistä kynttilöistä ja joskus jopa pienestä sateen ropinasta, "kahlailusta" lehtien peittämällä nurmikolla, sienien tuoksusta syksyisessä metsässä ja kasteisesta nurmikosta. Pidättekös te syksystä? Onko mielekästä pukeutua ensimmäistä kertaa kesän jälkeen neuleeseen, kietoa huivi kaulaan ja laittaa sormikkaat käsiin ja takki päälle?




Syksy kuitenkin ihan väistämättä  on tullut tai on ainakin jo ihan ovella ja samettiset pimenevät illat ja yöt. Miten sitten torjua parhaiten syysmasennusta ja väsymystä jos sellainen meinaa ottaa vallan? Usein avuksi suositellaan liikuntaa,  ystävien kanssa ajan viettoa jonkun kivan tekemisen parissa, reissua, jos sellaiseen on mahdollisuutta tai sitten aloittamaan vaikkapa joku ihan uusi harrastus. Ihan yksinkertaisesti suuntaamaan huomio riitäviin yöuniin ja jättämään muutenkin riittävästi aikaa myös joutenoloon ja palautumiseen, sekä asioihin joista oikeasti pitää ja joista nauttii.




Pirtsakkaa viikonloppua!!

torstai 24. elokuuta 2017

Maistuisiko heinäsirkat tai jauhomadot?

Meillä on jo totuttu eksoottisiin ruokiin, matkailun myötä monet ovat maistelleet jos ja vaikka mitä, kulinaarisia yllätyksiä, joita ei ehkä heti kättelyssä lautaseltaan kuvittelisi löytävänsä. Vaan nytpä uudehko buumi on jo ovella, nimittäin hyönteiset ja niiden hyödyntäminen ravinnoksi, miltä kuulostaisi paahdetut heinäsirkat tai sushi jauhomatojen kera?!? Niin, ei ehkä ihan heti kolahda, vaan voi olla täyttä totta jo jonkin ajan kuluttua,  kunhan EU hyväksyy ne elintarvikkeiksi, voi olla, että meidänkin ruokapöytiimme ja kauppoihin saadaan näitä vielä erikoisuuksia yllätävänkin pikaisesti, jos EU lainsäädäntö myöntää luvan myydä esimerkiksi sirkkoja elintarvikkeeksi. Suomessakin on jo muutamia kasvattajia ja asiasta innostuneita yrittäjiä, tämä voi olla tulevaisuuden elinkeino joillekuille.


Kuten kaikki eläimet  sirkat ja madotkin vaativat huolenpitoa ja ravintoa, sekä oikeanlaiset kasvuolosuhteet. Ehkäpä jatkossa tulemme näkemään tiloja, joilla kasvatetaankin sirkkoja ja matoja, sekä toukkia ihmisten ravinnoksi? Hyönteisten kasvattaminen ruuaksi ei kuitenkaan vielä ole Suomessa laillista. Naudanlihan ja sirkkojen ravintoarvot ovat hyvin samanlaiset. Aluksi arvellan hyönteisitä valmistettujen jauheiden ilmestyvän kauppojen hyllyille ja kokonaisten hyönteisten olevan enemmänkin gasttonomista hifistelyä. Elintarvikemarkkinoilla hyönteistuotteista kärkituote olisi jauhe.


Suomen luonnostakin löytyy useita syötäviä hyönteisiä; muurahaisia, perhosen toukkia ja heinäsirkkoja, eivätkä ne pääsääntöisesti ole myrkyllisiä. Netin ihmeellisestä maailmasta muuten löytyy jo hyönteisreseptejä ja onpa kirjakaupoissa jo hyönteiskeittokirjojakin. Vaikka hyönteisravinto saattaa epäilyttää on se maailmalla monissa paikoissa ihan täyttä totta ja voihan se olla, että meilläkin alkaa EU lainsäädännön muutoksen siivittämänä löytymään jauhohyllystä sirkka/ -ja toukka jauheita,  joita voi hyödyntää ruuanlaitossa,  mene ja tiedä?


Olisitteko te valmiita hyönteisrsvintoon, maistuisiko vaikkapa paahdetut sirkat tai pulleat madot, korvaisitko vaikkapa pulla tai sämpylätaikinassasi osan jauhoista sirkka tai mato/toukka jauheella??? Maailman väkiluku kasvaa huimaa vauhtia ja maatalouden tuotanto ei jonakin päivänä kenties enää  pysty ruokkimaan meitä kaikkia; on pakko löytää vaihtoehtoisia ravinnon lähteitä tulevaisuudessa.


Näin äkkiseltään täytyy kyllä todeta,   että ei kiitos minulle:) Entäpäs teille, saisikos olla??

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Pärjäisitkö ilman älylaitettasi??

Seurasin eilen läheltä millaista on kun älypuhelimeen tulee joku vika ja sitä miten suuri merkitys tuolla "älylaitteella" on arkeen ja ihan jokaiseen päivään,  vähän hupaisaa,  kun miettii miten ilmankin on varsin hyvin pärjätty:) Tottahan se on , että olemme kiinni noissa laitteissa lähestulkoon 24/7. Älylaitteella pidetään yhteyksiä, ne herättävät aamuisin, ne ovat työkäytössä tänä päivänä monille, niiden uumenista löytyy kaikki tarvittavat yhteystiedot...kuka enää muistaa kenenkään numeroita ulkoa? Aika harva. Niillä maksellaan laskut ja ollaan yhteyksissä vaikka maapallon toiselle laidalle.


Vaan entäpä sitten, kun tuo maaginen toosa yhtenä kauniina päivänä lopettaakin yhteistyön kanssasi? No suruhan  siinä melkoisen nopeasti tulee kyllä puseroon...sinua ei tavoiteta,  etkä sinäkään tavoita ketään, et voi katsoa työmatkalla bussiaikataulua,  säätilaa, tai tarkistaa saldoa  tai esittää junassa konduktöörille lippuasi, jota et siis ollut mukaasi printannut...niinpä...olemme niin naimisissa älylaitteidemme kanssa, että vaikeaa niitä ilmankaan on olla, halusipa tai ei!!


Puhelimen muisti oli tässä tapauksessa tullut täyteen ja kun sitä sitten yritettiin tyhjentää, tyhjentyikin puhelimen tiedoista kaikki ja epäonneksi koko puhelin vielä lukkiutui, kun  samassa hässäkässä kirjoitti salasanankin epähuomiossa kahdesti väärin!!Katastrofin  ainekset olivat siinä ja ei muutenkaan ollut kovasti huumorille sijaa!! Joskus tosin tekisi pelkästään hyvää olla hetki ilman  noita laitteita, mutta moni asia sujuu kyllä varsin jouhevasti niiden ansiosta ja myönnän, että jos puhelimeni, kamerani tai tablettini rikkoontuisivat tai lukkiutuisivat tms. olisin ärtynyt ja pulassa.


Usein ja onneksi, kun hätä on suurin, on apukin lähellä, mutta ei tässä tapauksessa...palvelunumerot eivät hyväksyneet koodia, joka pyydettiin ja joka oli oikein ja palvelunumeron ohjeistus oli todella epäselvä!!!Luulisi tuon hintaluokan puhelimien tuen olevan ensiluokkaista palvelua, mutta parannettavaa olisi siinä kyllä kosolti ja lisäksi palveluneuvojat olivat pitkään varattuja, jonottaa sai melkoisesti. Kun palveluneuvojan lopulta tavoitti, alkoi apuakin saada:) ja lukitus saatiin auki ja luuri toimii jälleen:)


Tässä postauksessa olevat hienot graffitit ovat blockpartyjen satoa Espoosta.