Tämän päiväiseen postaukseeni tulee vähän sellaiset rappioromanttiset kuvat, jotka on otettu pääsiäisreissultani maaseudulta.
Suomesta löytyy maaseudulta pelloilta ränsistyneitä romahtamispisteessä olevia latoja pilvin pimein, vanhoja hylättyjä mummonmökkejä ja autioituneita pihapiirejä.
Toisaalta myös kunnostettuja hyvinkin vanhoja aivan ihania maalaispihoja, aittoineen, latoineen ja piharakennuksineen. Perinneremontoijat säilyttävät näin palan suomalaisuutta ennen kaupungistumista ja samalla koko maaseutu ei autioidu, vaan nuoret haluavat joko jatkaa sukunsa tilaa, tai kaupungista halutaan muuttaa maalle luonnon lähelle ja antaa lapsille puhdas ja turvallinen lapsuus maaseudun rauhassa.
Monet maalaiskylät ovat kuitenkin myös vakiasukkaiden toimesta varsin aktiivisia. Eri ikäisille on järjestetty kerhoja; on martta, maamies, kylätoimikunta, srk: n yms. toimintaa, metsästys porukoita ja paljon muuta. Talkoovoimin pidetään huolta tanssilavoista, maamies-seurojen ja työväentalojen kunnosta.Isoja maalaistaloja eläimineen ei liioin ole enää yhtä paljon, kuin vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten. Tuli Eu-direktiivit ja maidon sekä lihantuotanto ei enää pikkutiloilla riittänyt toimeentulonlähteeksi, piti joko laajentaa ja investoida automatisoituihin navettoihin, sikaloihin ja kanaloihin tai ryhtyä tilaviinintuottajaksi tai maatila matkailuyrittäjäksi. Maanviljely ei ole enää nykypäivänä ehkä se ihan ensimmäinen vaihtoehto uraputkeksi, ellei satu olemaan sukutilan perillinen.
Millainen suhde sinulla on maaseutuun tai onko minkäänlaista? Mikä mahtaa olla maaseudun tulevaisuus...miettii kaupunkilaisnainen täällä ruudun toisella puolella pääkaupunkiseudulla.
Minusta on surullista, jos maaseutu lakkaa olemasta. En ymmärrä tätä kaupunkilaistumisen ihannoimista. Kyllä maalle on erittäin tärkeää, että sillä on maata, jossa viljellään. Että liha ja maito tuotetaan omien rajojen sisäpuolella. Kyllä maalla on mukavaa, vaikka en itse tässä vaiheessa voikaan siellä asua.
VastaaPoista