Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Tunteet

Tämä viikko aloitetaankin diipilä aiheella, nimittäin puhutaan tunteista,  kyllä! Tässä kohtaa moni alkaa jo miettiä, että onko tuo nyt ihan tosissaan? Kuten tiedetään joillekuille omista tunteista puhuminen on äärettömän vaikeaa ja toisille aivan helppoa. Joissakin perheissä eletään suuresti ja tunteella, huudetaan kovaa ja rakastetaan lujaa ja joissakin taas ei ole soveliasta mennä äärirajoille tai reagoida tunteellisesti mitenkään huomiota herättäen, vaan arvostetaan hillittyä ja hallittua käytöstä. Ainakin vanhemman polven edustajat saattavat muistella esimerkiksi etteivät  koskaan nähneet omien vanhempiensa julkisesti näyttävän tunteita toisilleen.


Nykyään ollaan sitä mieltä, että ihmisen tulee voida avoimesti tuoda julki tunteensa; itkeä, nauraa, suuttua, menettää malttinsa, iloita, surra  ja tuoda koko tunteiden kirjo avoimesti esiin, kunhan ei loukkaa käytöksellään muita. Meitä jopa kannustetaan keskustelemaan, tuomaan reilusti mielipiteitä ja tunnetilojamme esiin, meitä koulutetaan, kurssitetaan ja terapioidaan erilaisilla tunnekoulutuksilla. Meidät on opetettu tuomaan esiin ja puhumaan myös niistä kielteisistä tunteistamme ja toissaalta vanha sanonta kel onni on, se onnen kätkeköön sanonta joutaa jo romukoppaan, sensijaan iloitse, näytä onnesi, hehkuta onneasi!!


Millaisia tunnetilojen tulkkeja koette itse olevanne? Onko helppoa pukea tunnetilat sanoiksi?

Usein rajut tunnekuohut hämmentävät, joko tunnekuohun kourissa olevaa itseään tai muita. Suruun voi olla vaikeata reagoida, koetaan vaikeaksi lähestyä,  eikä osata oikein sanoa mitään surua kohdanneelle, huomattavasti helpompaa on yhtyä toisen iloon ja onneen. No entäpä se katala kateus,sitten? Miksi tuolla, mutta ei minulla, miten tuo aina, enkä minä ikinä? Joskus tuollaisetkin aatokset saattavat käväistä mielessä. Eikä toisen alakuloonkaan ole välttämättä helppoa asettua.Tunteiden kirjossa löytyy, on heiveröisiä, maailmaa järisyttäviä ja kaikkea siltä väliltä olevia tunnekokemuksia.


Osaisiko sitä edes ajatella elämää ilman tunteita, millaisen mielikuvan luomme tunteettomasta henkilöstä, joka ei tunne yhtään mitään? Ovatko tunteet sitten ns.sisäänrakennettuja, vai voiko niitä opetella? Jos ei ole koskaan esimerkiksi kokenut läheisyyttä, turvaa ja rakkautta, voiko kyseisiä tunteita opetella, tai jos on kovin pidättyväiseksi, kiltiksi ja araksi kasvatettu, voiko oppia huutamaan, menettämään itsehillintänsä ja raivoamaan..hmm...mielenkiintoista, eikö vaan?


Tunnerikasta viikkoa meistä jokaiselle! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti