Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Valkoinen "järkytys"

Onneksi on perjantai,  nimittäin tuntuu ihan siltä, että tarvitsen nyt tämän viikonlopun, vaikka viikko onkin mennyt nopeasti. Otsikko tässä postauksessani kertoo aamuni tunnelmista...nimittäin yön aikana oli pääkaupunkiseutu peittynyt melko paksuun  lumipeitteeseen,  kyllä!! Lunta oli viitisen senttiä, ehkä enemmänkin ja lisää tuprutteli. Pidän kyllä lumesta,  mutta en tähän aikaan vuodesta! Minä odotan jo kevättä, lämpöä ja aurknkoisia päiviä, en mitään takatalvea.


Ei sitten tainnut onnistua se minun kameran puhdistukseni...täytyy viedä se näytille ammattilaiselle,  jotta saan tietää olenko tuhonnut kamerani.Toivon  totisesti, että en, nimittäin ellen pääse kuvaamaan, saan vieroitusoireita aivan varmasti. Kuvaaminen on  minulle todella tärkeä harrastus. Tähän kohtaan,  en liioin pysty ostamaan uutta kameraa, en mitenkään. Joskus on vaan parasta jättää asiat ammattilaisten hoidettaviksi ja tässä kohtaa minun olisi pitänyt tajuta tehdä juuri niin. Harmittaa oma tyhmyyteni ihan vietävästi!!


Kevät on jännää aikaa, sinivuokot kukki juuri päivä pari sitten ja tänä aamuna oli sitten se "valkoinen järkytys" vastassa...no, uusi lumi vanhan surma, niinhän sitä sanotaan. Huomenna on tarkoitus käydä kuvaamassa sen verran edes, että selviää millaisia kuvia saan otettua tuolla kamerallani. Oletteko jo kuulleet muuten peilittömästä järjestelmäkamerasta, jotka ovat kuulemma kovassa nosteessa?
Näitä on kuitenkin ollut jo muutamia vuosia, oletko tutustunut jo tai onko sinulla jo mahdollisesti sellainen , olisi kiva kuulla kokemuksianne.

Peilitön järjestelmäkamera


Sony NEX-5

Olympus OM-D E-M1
Peilitön järjestelmäkamera on vaihdettavillaobjektiiveilla varustettu järjestelmäkameraluokkajossa etsimeen tuleva kuva muodostetaan sähköisesti valokuvan muodostavalta kennollta tulevasta kuvasignaalista. Ero yleisimpään järjestelmäkameraluokkaan, yksisilmäisiin peiliheijastuskameroihin, on siis objektiivin ja kennon (filmin) välissä olevan peilin puuttuminen. 








keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Luottamuksella kuultua ja toimisto konna

Jos eilinen postaukseni kirjoitus meni ilta myöhäiseksi, niin  nyt ollan sitten aamu aikaisessa aloittelemassa tämän päiväistä postausta, nimittäin uni ei sitten riittänyt kovin pitkään ja heräsin tosi aikaisin. Eilen iltapäivällä minulle uskouduttiin hyvin henkilökohtaisesta asiasta, olin asiasta jopa yllättynyt, mutta hienoa  että tämä henkilö sai avauduttua,  koska varmasti asia hänestä tavalla tai toisella on aistittavista. On myös kiva huomata olevansa toisen luottamuksen arvoinen:) Ajattelin eilen paljon asiaa ja sitä miten koskaan, ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, pitäisi vaan osata elää hetkessä, eikä elää "sitku" elämää.


Tätä postausta naputellessani ulkoa kuuluu jo lintujen sirkutus, viime yö on ollut täällä pakkasella, mittari näytti yli neljää miinusastetta! Vielä pitää odottaa, että voi vaihtaa kevät takkiin,  niin kovasti sitä jo odottaa. Tosin tänään kun olin katselemassa ulkoiluvaatteita ja kaikki joista tykkäsin olivat väärän hintaisia ja monet myös tosi ohuita, joissa ei kyllä ihan vielä tarkenisi ulkosalla tai sitten talvimalleja, joita en myöskään halunnut, vaikka hyvässä alennuksessa olivatkin, en siis  löytänyt etsimääni.

Tänään meillä oli ilo tutustua työkaverimme lemmikki kilpikonnaan, joka oli päässyt käymään meille töihin. Hiljainen kaverihan se oli ja vielä melkoisen pienikin, kuitenkin kuulemma kasvanut ostohetkestä jo melkoisedti. Mutta hän vaikutti kyllä meistä häneen tutustujistaan kiinnostuneelta. Hän oli terraarion tapaisessa kodissaa, lämpö/uv-lampun loisteessa, herkkua kuulemma mini luumutomaatit, kuivattu heinä kuuluu myös ruokavalioon.


Tämä on konnan ns.lomakoti, koska hän oli menossa hoitoon perheen loman ajaksi.


Minun pitäisi nyt ryhtyä sitten uudelleen kameran puhdistusoperaatioon, joka jäi eilen kesken...toivottakaa onnea yritykselleni...


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Huoltohommia ja sinivuokkoja

Iltaa vaan, oho mihinkäs tämä ilta oikein on mennyt?  Nyt vasta ehdin koneelle naputtelemaa postausta! Tai tiedän kyllä, mihin iltani on huvennut...kävin nyt vihdoin ostamassa kameraani ns.puhdistussetin,  joka oli kyllä vähän liian hätäinen ostospäätös...ehkä? Vähän jopa hirvittää, että mitäköhän  sitä tuli tehtyä. Kävin  Claes Ohlsonilla ostamassa procaren Camera/optics cleaning setin, johon  kuuluu, mikrokuitupuhdistusliina,  harja, puhalluspalkeet ja linssikynä  johon myös muutama vaihdettava puhdistustyyny, pakkauksen hinta n.18 €  eli edullinen...mutta ainakaan minä en saanut kamerani peiliä puhdistettua, sen sijaan se näyttää hangatulta...lisäksi tuosta puhdistus setistä puuttui kokonaan se mielestäni tärkein eli alkoholiton puhdistusneste, jonka kävin vielä erikseen ostamassa. Täytyy huomenna jatkaa kameran huoltotoimia.


Tämän kevään ensimmäiset sinivuokot♡


Kevät etenee nyt huimaa vauhtia, päivittäin huomaa uusia keväänmerkkejä ja tänään tosiaan näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot, aina ne sykähdyttää, niin kauniita ne on. Tänään tuli sitten ostettua myös ne ensinmmäiset siemenpussit:) kesäkukkien, ohran ja vihannesten siemeniä lähti kaupasta mukaani ja tiedän jo nyt, että jatkoa seuraa. Ensimmäisinä multaan pääsee ohransiemenet, haluan niistä pääsiäisruohot!




Sen verran vielä tuosta puhdistuspaketista, että itse koen lähinnä hyötyneeni siinä olleista palkeista, sekä pikku harjasta, niillä saa pölyt puhdistettua kamerasta. Kerron huomenna miten kamerani sisäpuhdistuksen kanssa sitten lopulta kävi!?



Tästä se multasormen kevät puuhastelu lähtee alkuun...

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kaikkeen ei tarvitse tyytyä

Kenenkään ei nyt pidä pahoittaa tästä postauksestani sitten mieltään,  sillä nämä ovat vain minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä. Jokainen on  varmasti kuitenkin samaa mieltä siitä, että asioille joihin ei syystä tai toisesta ole tyytyväinen pitää ryhtyä tekemään jotakin tai sitten tyytyä olemassa olevaan, ellei tee mitään! Usein vallitseviin olosuhteisiin on totuttu pidemmän ajan kuluessa, että niitä on alettu pitää jo itsestäänselvyyksinä, kunnes joku esittää niistä eriävän mielipiteensä. Ja se on sitten se hetki, jolloin joko tapahtuu muutoksia tai syntyy edes keskustelua.


On ihan jokaisen  itsensä päätettävissa mihin suostuu, joutuu tai haluaa tyytyä. Sanotaanhan sitä niinkin, että se joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapshtaa:) Meistä kukin on yksilö ja toimii omien taustojensa ja mielipiteidensä mukaisesti eri tilanteissa. Nykyään perinteiset arvot, tavat ja käytännöt ovat kovassa pyörityksessä...tyttäret toimivat toisin kuin  äitinsä ja isoäitinsä ja pojat eri tavoin kuin  isänsä tai vaarinsa. Aika on muuttanut vallitsevia käytäntöjä ja ihmiset toimintatapojaan, osataan vaatia, ei suostuta kyseenalaistamatta. Nyky-yhteiskunnassa, sekä naiset että miehet hyvin usein ovat työelämässä.


Miehet tekevät ruokaa, ovat mukana synnytyksessä, hoitavat jälkikasvuaan, siivoavat ja tiskaavat, saattavatpa jäädä kotiin jopa hoitamaan lasta tai lapsia. Naiset vaihtavat autonrenkaita, remontoivat, käyvät armeijan tai ovat yhteiskunnassa merkittävissä tehtävissä...maailma muuttuu Eskoseni, vai muuttuuko? No ollaanhan me melko pitkälle päästy luolamies/nais ajoista. Useimmissa kehittyneissä maissa kaikilla on mahdollisuus käydä koulua, valitettavasti näin ei edelleenkään ole kaikkialla, naiset eivät voi kaikkialla ajaa autoa tai liikkua itsenäisesti tai edes pukeutua kuten itse haluavat, vaan joku muu päättää ja määrää kaikesta mikä koskee naisten elämää, se on surullista, mutta totta vielä tänäkin päivänä.


Joidenkin asioiden muuttamiseen voi mennä jopa useampi sukupolvi, muutos pitäisi kuitenkin nähdä mahdollisuutena, eikä uhkana. Liian moni tyytyy osaansa, eikä edes yritä muuttaa tilannetta, jos yksin ei pysty tai jaksa, pitäisi jostakin saada uskoa paremmasta huomisesta, että antaisi sen mahdollisuuden muutokselle ja pyytäisi apua jos omat resurssit tai uskallus ei riitä.


Jokaisella pitäisi olla oikeus ihmisarvoiseen ja  turvalliseen elämään, sekä itsemääräämisoikeuteen ilman, että siitä koituu ongelmia. Kenenkään toisen tahtoon ei tarvitse, eikä tule vastentahtoisesti alistua. Aina voi olla tyytymättä epäoikeudenmukaisuuteen, riistoon ja alistamiseen.

Hyvää viikonalkua!!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Elämää lorvipäivän jälkeen

No niin...Earth hour on vietetty eilen illalla kynttilöiden lempeässä valossa ja kesäaika alkanut. Eilisen velttoiluni vastapainoksi olen sitten tänään ehkä vähän aikaansaavempi ja reippaampi:) Tosin jälleen sää ei ole ihan sitä mitä kuvaamisen kannalta toivoisi joten, ellei iltapäivään mennessä yhtään kirkastu, ei taida kuvaamisesta tulla mitään. Sää sinänsä ei estä kuvaamista, mutta ei ole kauhean mielekästä tehdä pitkää kävelylenkkiä räntä/ vesisateisessa säässä...juu ja tiedetään pukeutumis - ja asennekysymyshän se toki on:) Minulla onkin itseasiassa ostoslistalla tuulen- ja vedenpitävän, sekä hengittävän ulkoilupuvun hankinta, sillä sellaiselle minulla on käyttöä ympärivuoden, niin paljon tulee kuitenkin ulkoiltua.





Olen tässä viikonlopun aikana miettinyt, että pitäisiköhän sitä laittaa jotakin multaan itämään , kun ihan kohta on jo huhtikuu? Yleensä keväisin suunnittelen jo hyvissä ajoin mitä olisi kiva istuttaa ja kasvattaa, valitettava tosiasia on vaan se, että esikasvatetut kasvit kyllä melkein vaatisivat sen kasvihuoneen, jonne ne voisi sitten aikanaan siirtää. Olen monena vuotena kasvihuoneettomana siltikin esikasvattanut yhtä Ja toista, niin että keittiön ruokapöydästä iso osa on ollut täynnä esikasvatuspurnukoita, vaan nytpä ei ole, ei purnukan purnukkaa...ja harvalukuiset kukatkin odottelevat vielä keväistä multien vaihtoaan.





Voihan se olla, että keväthurahdus saa minutkin hetkenä minä hyvänsä pauloihinsa ja sitten minua jo viedäänkin puutarhamyymälään siemenpussi ja taimi ostoksille, johan joku asiantuntija antoi ihan luvankin laittaa ulos narsisseja ja helmililjoja ja jopa orvokkeja...olen kyllä monena vuotena itsekkin pääsiäisenä ostanut niitä ja laittanut ulos, nehän kestävät pikkupakkastakin. Puutarhamyymälässä käyminen herättää viimeistään sen uinuvan multasormeni ja voihan sen kevätistuttamisen aloittaa niistä rairuohoista tai ohrasta, mitä nyt pääsiäisruohokseen sitten valitseekaan.


Pääsiäinen on se toinen juhlapyhä jolloin on kiva vähän koristella kotia, tuoreet kukat maljakkoon, ne rairuhot tipuineen pöydille ja muutamia koristeita ja heti on koti keväinen:)
Mikä kaunis auringonpaiste ilmestyikään iltapäivällä tuulen kera?! Ja eikun kameran kanssa pienelle kävelylle ja kevään merkkejä bongaamaan ja löytyihän niitä.



No kovin pitkään  siitä auringonpaisteesta ei saanut nauttia, alle tunnin taisi kaikenkaikkiaan paistella,ja sitten alkoikin taas pilvitellä, onneksi ehdin ottaa kuvia edes vähän. Postauksen kaikki kuvat on otettu tänään.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Räntäsadetta, lupaus keväästä!

Keväästä ei voi puhua tämän aamuisen sään puolesta mitään, tai itseasiassa juuri siitä voi puhua...nimittäin;  tämä aamu, on juuri tyypillinen kevätaamu! Näinhän se kevät juurikin etenee, vaikka muuta toivoisikin. Väliin mahtuu niitä huikean kuulaan kauniita auringonnousun värjäämiä aamuruskoaamuja, sitten näitä hyytävän kylmiä, sumuisen kosteita aamuja räntäsadekuuroineen väliin aurinkoa, pilvistä ja kaikkea mahdollista muuta säätyyppiä, se on niin tyypillistä kevättä yöpakkasineen.
Tähän kuuluu myös lintujen aamukonsertit, ensimmäiset havainnot muuttolintujen kevätmuutosta, sekä jäätyneet lammikot ja auringossa höyryävä maanpinta-kevät♡


Tällaiseen törmää kevätaamuisin  maalis-huhtikuussa useasti☆

Vuodesta toiseen keväät ovat hieman  erilaisia, vaikka usein samaa kaavaa noudattelevatkin. Pitkäperjantaisin on hyvin usein ollut räntäsateisen harmaa päivä. Pääsiäisen ajankohtakin toki vaihtelee vuosittain, mutta niin  tekee myös kevät etenemisensä suhteen. Toukokuulle osuu usein  viikon hyvinkin lämmin jakso, minkä jälkeen tulee taas se notkahdus ja tuntuu ettei loppukevät etene lainkaan.


Räntäsade loppui ja keli ei olekkaan, niin huono kuin mitä aamu antoi uskoa:) Täällä vaan tuntuu olevan ilmassa sellainen fiilis , ettei nyt jaksa, eikä viitsi...kummallista, perin kummallista, sillä usein lauantaisin olen täynnä tarmoa ja saan aikaiseksi yhtä ja toista. Olen tässä aamupäivän pohtinut pitäisikö lähteä vaikkapa kirjastossa käymään, mutta en edes sitä ole saanut päätettyä. Ei kai vaan ilmassa olisi kevätväsymystä? No ei,  paremminkin laiskotusta:)


Minä ihan tietoisesti päätin, että voin aivan  hyvällä omallatunnolla olla yhden lauantain sen kummemmin tekemättä mitään ja vaikka olo aluksi tuntui jopa vähän levottomalta ja mietin erilaisia tekemisen vaihtoehtoja, lopulta minulle riitti ihan hyvin,  kun valmistin ruuan ja suunnittelin hieman jo huhtikuuta. Asioiden, tehtävien ja suunnitelmien ylös kirjaaminen selvittää ajatuksia ja auttaa hahmottamaan tulevia asioita paremmin.


Mukavaa lauantaita!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hyvää mieltä luonnosta

Päätin postata tänään itselleni tärkeästä asiasta, nimittäin luonnosta. Vaikka olen asunut koko ikäni kaupungissa, uskon,  että olen kasvanut "luontoihmiseksi" jo hyvin varhain. Luontosuhteeseeni on  iso osuus aivan varmasti myös sillä, että vietin kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni vapaa-ajat mökillämme pirkanmaalla. Luonto oli läsnä siellä maaseudulla ja kun olin pikkutyttö, maitokin haettiin silloin vielä tonkalla naapurin maatilan navetasta ja vasikat sai rapsuttaa siinä samalla:) oli kasvimaat, mustikkametsät uimaranta, pyöräretket ja kasvit, sekä eläimet tuli tutuiksi ja säätä oppi seuraamaan kuin huomaamattaan.


Tänä päivänä on lapsia, jotka eivät ole käyneet ikinä maaseudulla, eivät erota lanttua punajuuresta, eivät istuneet ongella rannassa tai  käyneet soutelemassa. Heinälato, sikala tai navetta ovat aivan outoja paikkoja. Saunominen rantasaunassa ja siellä vihdalla vihtominen tai metsäpolun varrelta timoteihin poimitut metsämansikat. Kuulostaa melko oudolta, mutta on  kuitenkin  ihan totta?!


Majan rakentaminen metsään tai kaarnalaivan uittaminen, voi olla se juttu,  jonka ihminen muistaa ikänsä. Pääskysten pesiminen räystäslaudan alla voi innostaa kenties joskus myöhemminen tutkimaan ja kiinostumaan linnuista, ja siitä voi tulla elinikäinen harrastus.


Minä rakastan luontoa, olen kiinnostanut luonnon valokuvaamisesta. Lintujen seuraaminen on antoisaa, tykkään liikkua luonnossa ja se saa aikaan voimakkaita tunnetiloja ja se rauhoittaa. Luontoa voi seurata ympäri vuoden, se on niin monimuotoinen , että se yllättää sinut yhä uudelleen ja uudelleen.


Jos luonto koskettaa, etkä vielä ole pitänyt luontopäiväkirjaa, aloita se juuri tänä keväänä...kirjaa tapahtumia,  havaintoja, ihmeitä ja päivää tapahtumat. Muutaman vuoden aikana omistat hienon luonnoseuranta kirjan, jonka olet tehnyt aivan  itse. Lisäksi voit vertailla luonnon monimuotoisuutta ja vaihteluita eri vuosien kesken.


Ihanaa viikonloppua, kerää luontohavaintoja ja kirjaa niitä ylös;)

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ihana aamu

Tänään oli kertakaikkisen upea aamu, yöllisen pakkasen jälkeen taivaanranta suorastaan "räjähti" oranssin-ja aniliinin eri sävyihin auringon noustessa. Minuun tuollainen luonnon tarjoama ilotulitus tekee aina vaikutuksen ja ajattelen,  että on etuoikeutettua saada nähdä jotakin niin lumoavan kaunista. Kamera oli ihan pakko ottaa esiin  ja ikuistettava se ihanuus, otin kameran laukkuun lähtiessäni töihin koska päätin, että uhraan hetken työpaikkani rannassa kuvaamiseen aamustani!





Suomen kansallislintuhan on laulujoutsen, joka vielä 1900-luvun puolivälissä oli vaarassa kuolla sukupuuttoon. Tänään pääsin siis myös nauttimaan aamulla joutsenten kuvaamisesta ennen töihin menoani ja voin vakuuttaa, että aika mielyttävä tapa aloitella aamua ihanassa auringonpaisteessa:) Rannassa oli kaksi joutsen pariskuntaa vieläpä sulassa sovussa, ei ollut mitään reviiritaistelua havaittavissa. Laulujoutsenet ovat muuttolintuja,  mutta nykyisten talvien takia ilmeisesti osa joutsenista ei enää lähde muuttamaan. Itse taisin nähdä ensimmäiset tämän kevään joutsenet kolme-neljä viikkoa sitten.





Meillä esiintyy kolmea lajia joutsenia; laulu, kyhmy ja pikkujoutsenia. Joutsenista sanotaan, että kumppanin  löydettyään ne ovat yhdessä koko elämänsä ja pesivät samalla reviirillä vuodesta toiseen. Alkukesästä kuoriutuvat poikaset, jotka uiskentelevat vanhempiensa kanssa itsenäistymiseensä asti, mikä tapahtuu noin vuoden iässä.




Vaikka sää oli tänä aamuna todella hieno,  oli se kuitenkin vielä viileä, rannat riitteessä/jäässä ja viileähkö tuulenvire. Kevätaurinko kuitenkin lämmittää jo tuulensuojaisessa paikassa mukavasti:)


Millainen sinun aamusi oli? Aamuilla on iso merkitys siihen millainen päivästä tulee.




Kivaa loppuviikkoa!!