Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

torstai 21. syyskuuta 2017

Workshoppia työyhteisön eduksi

Työmatkalle sentään päästiin, vaikka yöllä alkoikin bussilakko, joten piti miettiä millä pääsee aamu varhain työpaikalle mistä lähti yhteiskuljetus kohti Turkua. Onneksi vain Nobinan linjat  olivat lakon piirissä, sillä muut  yhteydet toimivat normaalisti:) Joten takana workshop päivä ja mitä siitä jäikään käteen? Päivän parasta antia tietysti oli tavata skandinaavisia kolleegoita ja etsiä ja löytää uusia ideoita ja pohtia eri asioita yhdessä, sekä jakaa ajatuksia.


Järjestetäänkö teillä työpaikoillanne workshoppeja tai vastaavan tyyppisiä "ideariihiä" ? Usein tämäntyyppiset työhön liityyvät jutut saattavat etukäteen vähän mietityttää ja kaikki eivät välttämättä tällaisista pidä, mutta monen mieli saattaa päivän edetessä muuttua tai viimeistään sen lopussa jo ollakin asiasta melkoisen innoissaan ja kokeneeneensa saaneensakin päivästä paljon työkaluja siihen omaan työhönsäkin ja uusia ideoita ja oivalluksia, että asioita voi kyseenalaistaa tai tehdä hieman toisinkin.


Tällaisten päivien tarkoitus lienee saada työntekijöiden mielipiteet, ajatukset ja kehitysideat kuuluville ja työstää ja miettiä niitä kaikkien eduksi jatkossa ja luovathan nämä myös hyvät puitteet tutustua vaikkapa uusiin kolleegoihin paremmin ja luoda yhteishenkeä. Parhaimmillaan tällaisista päivistä voi syntyä joitakin hyviä ja toteutuskelpoisia ideoita koko työyhteisön iloksi.


Mukavaa torstai-iltaa!




































keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mikä avuksi jos syksy uuvuttaa, eikä innosta?

Huomenna on jälleen aikainen herätys, no sehän ei minua aamuihmisenä haittaa...lähdemme  nimittäin työmatkalle päiväksi Turkuun, tiedossa workshoppia pohjoismaalaisten kollegoiden kanssa. Tuntuu, että syksy on hiipinyt arkeen, työpäivän päälle tarvii "lepohetken" ja tv on kiva kaveri,  energitasot tuntuvat huvenneen päivään toimistolla, eikä jäljellä paljoa ole enää illalla. Varsinkin tällä viikolla minusta on tuntunut tältä, ehkä juuri sen vuoksi odotan kovasti  viikonlopuksi luvattua "lämpöpiikkiä", jospa siitä saisi täydennystä huvenneisiin energiavarastoihinsakin??



Oletteko te puuhakkaita vielä työpäivän jälkeen, riittääkö virtaa harrastuksiin ja puuhasteluihin, vai vetääkö sohva kutsuvasti puoleensa? Pitäisikö koko ajan sitten olla niin kauhean toimelias? Meistä jokainen on yksilö ja viettää vapaa-aikaansa miten parhaakseen näkee. Joku saa energiaa lenkkeilystä, kuntosalilta, ruuan laitosta uimahallilta, ulkoilusta, lukemisesta tai vaikka mielihyvän tunteen kodin siivoamisesta puhtaan pyykin viikkaamisesta kaappiin tai leipomisesta.




Jos tuntuu epämääräisen levottomalta tai syksy jotenkin ei sytytä, niin mitä suosittelisi lääkkeeksi? Mitä aineetonta tai maksutonta piristystä voisi löytää syysankeuteen? Itse suosittelisin kävelyä syksyisessä luonnossa ja tapaamisia ystävien kanssa. Moni on ehtinyt sairastua jo syysflunssaankin, mikä tuntuukin jylläävän nyt todenteolla, yksi jos toinen köhii ja niiskuttaa ja kuume kaataa sängyn pohjalle päiväkotilaisia, koululaisia, työikäisiä ja ikäihmisiä. Ei siitä käsihygieniasta turhaan puhuta...kannattaa pitää mielessä.Ja jäädä sairaana kotiin ja levätä kunnolla, ettei tartuta kanssaihmisiään.


Viikonlopun inkkarikesää odotetellen...

maanantai 18. syyskuuta 2017

Aamujen aamu

Olipas upea aamu tänään!! Tiedän, että tässä kohtaa moni teistä miettii, että mitenköhän?!? Tänäänhän on siis todellakin maanantai, mikä ei tiettävästi ole kaikkien lemppari päivä:)  Heräsin  tähän maanantaiaamuun jo ennen kellon soittoa, ja kurkkasin sälekahtimien raosta pilkkopimeään aamuun...vaan mitäpä huomasinkaan; upea kirkas ohuen ohut kuunsirppi ja kirkastakin kirkkaampi tähti loistivat kilvan aamutaivaalla ja mittarin lämpötila näytti enää +5-astetta!!


Joko kohta on tällaisia aamujen aamuja...kuuraa??



Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti saada ikuistettua tuo lumoava aamunhetki kameralla,  mutta sehän ei tietenkään ollut helppoa, kuten huomasin. Sysipimeä aamutaivas ja siellä mollottavat kirkkaat kuvauskohteet oli vaikeata saada minun kalustollani ikuistettua, onneksi ne piirtyivät aamun ensimmäiseksi edes verkkokalvoilleni.




Bussipysäkille kävellessäni aamu oli ehtinyt jo hieman valaistua ja aurinkokin alkoi kivuta taivaanrannasta ja värjätä sitä kauniin vaaleanpunaiseksi, oli oikea aamujen aamu. Katselin myös merta bussin ikkunasta, tänä aamuna sekin oli tyyni ja kaunis...ajattelin päivästäkin tulevan upean syyspäivän, melko syksyinen siitä kuitenkin kehkeytyi, ei surkea, mutta ei mikään huippu kauniskaan, sellainen aika normaali syyspäivä siis.


Millainen aamu sinulla oli tänä maanantaina? Oletko sinä onnistunut kuvaamaan perusjärkkärillä kuuta ja tähtiä, ilman jalustaa, ja jos olet, niin millaisilla asetuksilla?



☆Mukavaa viikkoa☆

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Ulkoilu hyvän olon eliksiiriä

Monille meistä tulee syksyisin mieleen uusia uudistumis/muutos toiveita tai ehkäpä enemmänkin  tarpeita,  mutta miksi se aloittaminen on usein niin kauhean vaikeaa?? Jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että omaan hyvinvointiin satsaaminen muodossa tai toisessa on hyvä juttu ja niin kovin trendikästäkin nykyisin...lähes kaiken ikäiset harrastavat jotakin ja lajikirjokin on ihan valtava, olipa kyse sitten yksilö tai ryhmä/joukkue liikuntamuodosta.



Syksy on sienien aikaa!!



En voi kehua olevani aktiiviliikkuja, mutta olen kyllä kiinnostunut hyvinvoinnista ja koen kuitenkin liikkuvani suhteellisen aktiivisesti. Minulla tulee jo ihan hyötyliikuntaakin viikottain ja käyn varsinkin viikonloppuisin yleensä kuvaamassa ja siinä tulee käveltyä useita kilometrejä ihan huomaamattakin. Töissä käytän päivittäin portaita, mikä on ihan tietoinen valinta, sillä käymme lounaalla työpaikkamme ylimmässä kerroksessa. Lisäksi yritän muistaa taukojumpata työpäivän aikana, jotta säästyisin ikäviltä niska-ja hartiaseudun säryiltä, sekä rasitusperäisiltä kivuilta.



Syksyn pimetessä jää usein ulkoilut työpäivän jälkeen ihan minimiin, senkin vuoksi pitää yrittää satsata ulkoiluun edes valoisaan aikaan viikonloppuisin. Onko sinun tullut muuten liikuttua tänä viikonloppuna? Minä olen tänään käynyt kävely/kuvauslenkillä, kilometrejä ihanassa syyssäässä tuli noin 7, olen ihan tyytyväinen:) Ruska on paikoitellen saanut jo luonnon syksyiseksi,  ja vaikka aurinkoisella säällä lämpömittari vielä kolkuttelee mukavia lämpötiloja, on ilmassa syksyinen tvisti.



Minä pidän syksyn väreistä,  kuulaista päivistä ja myöhemmin tulevista pikkupakkasista. Tänään  kävelyreittini varrella katselin merelle, missä oli meneillään joku purjehduskisa, sillä ulapalla näkyi useita veneitä ja sää oli todella kaunis ja yllättävän lämmin. Ilmassa oli ripaus vielä sitä mennyttä kesää, ampiaisia ja perhosiakin näkyi vielä!? Olin hyvällä tuulella kivan syksyisen merenranta kävelylenkkini jälkeen, joten kyllä vaan taaskin kannatti lähteä ulkoilemaan, niin hyvä fiilis siitä tulee.



Ulos syksyiseen luontoon ulkoilemaan, jos sää vain suosii & mukavaa viikonalkua!!



lauantai 16. syyskuuta 2017

Mietteitä viikonloppuun

Eilinen perjantai "valui" jotenkin niin, etten saanut edes postausta aikaiseksi? Odotin viikonlopun alkamista ja olin eilen jotenkin "ihan puhki"...lojuin illan telkkaa tuijotellen ja torkkuen. Tänään toivoakseni saan jotakin hyödyllistäkin aikaiseksi. Ainakin tapaan pitkästä aikaa ystävääni, kivaa! Kuten jo viikolla kirjoittelin, niin tarkoitus olisi ainakin siistiä kesän jäänteitä; ruukkuja ja muuta kesäistä pois terassilta. Ja istuttaa nyt viikonlopun kuluessa ne kukkasipulit, sekä tehdä loppuun ne syysistutukset, joihin kukat ostinkin jo viikolla.


Tänään on todellakin ollut jo ihan aamusta tekemisen meininki päällä, nimittäin terassia on laitettu syyskuntoon ja kukkasipulit on istutettu!! Kyllä ne hommat saa tehtyä, kunhan vaan ryhtyy puuhastelemaan ja inspiraatio iskee. Sääkin onnekseni suosi, joten mikäs oli touhutessa. On paljon mukavampaa tehdä ulkohommia kun ei sada vettä. Miten sinä olet viettänyt päivääsi? Kovasti tekisi mieleni myös lähteä ulkoilemaan ja kuvailemaan syksyä, tänään en kuitenkaan taida ehtiä, joten se jääköön huomiselle ja toivottavasti sää pysyy samanlaisena kuin mitä se nyt on.


Joutilaisuus on joskus ihan paikallaan, mutta on myös tosi mielekästä saada asioita tehtyä. Meistä jokaisella on vähän erilainen vireystaso, johon toki vaikuttavst myös monet eri osatekijät. Jokaisella meistä on varmasti tuttuja, jotka ovat mielestämme huippu tarmokkaita, aktiivisia ja aikaansaavia ja vastaavasti sellaisiakin tiedämme , jotka eivät saa ryhdyttyä toimeen, ja asioiden aloittaminen, sekä niiden loppuun saattaminen tuntuvat tällaisista henkilöistä ihan ylitsepääsemättömiltä haasteilta. Mistä tämä sitten johtuu? Tuntuu, että joidenkin vuorokaudessa vaan täytyy olla enemmän tunteja, kuin meillä muilla.


Usein jostakusta saatetaan jopa sanoa, että hän on laiska tai haluton tekemään mitään, eikä halua poistua omalta mukavuusalueeltaan, vaikka juuri niin jokaisen meistä toisinaan tulisi tehdä. Saatetaan myös pelätä epäonnistumista. Faktahan kuitenkin on , että ei kukaan aina onnistu, eikä meistä kukaan osaa kaikkea. Itse kullekin tekisi hyvää tarttua joskus asioihin, jotka eivät tunnu kaikkein helpoimmilta tai mielekkäämmiltä. Itselleen ja muille tulisi osata olla myös armollinen, ei haittaa vaikka aina suoritus ei olisikaan ihan nappiin. Lohdullista on myös se, että olemme oppivaisia, seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla homma hoituu jo vähän paremmin:)


Viikonloppuja!!






torstai 14. syyskuuta 2017

Syyspihan piristykseksi

Vaikka eilen olikin kaunis ja lämmin päivä, ei vaan tullut lähdettyä töiden jälkeen ulos,  sen sijaan tein pellillisen pizzaa ja otin päikkärit:) Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut vaan olla reipas ja lähteä kauniiseen iltaan ottamaan muutamia kuvia. Täytyy toivoa, että vikkonlopulla taas olisi tilaisuus ulkoilla. Nyt kun lomistakin on jo ehtinyt kulua hetki aikaa, huomaa miten  normaali työviikot vilistävät eteenpäin ja syyskuukin on kohta jo ohi!



Jos sää suosii, niin tulevana viikonloppuna voisi siivoilla vähän terassia ja istuttaa kukkasipulit maahan, ja laittaa erikoita, callunoita tai kanervia, ehkä koristekaaleja ja hopealankaa ja tehdä vähän syysistutuksia, kerätä vaikkapa männynkäpyjä, pihlajan-ja ruusunmarjoja niitä koristamaan. Joissakin blogeissa on vilahdellut kivoja syyskransseja, sellainen olisi kiva väsätä itselleenkin.


Monet sisustavat kotiaankin syksyisin vähän uudelleen,  vaikkapa vain vaihtamalla kesäiset tekstiilien sävyt syksyisemmiksi, se piristääkin kodin ilmettä kummasti. Eräs tuttuni kertoi seuraavaansa fb-kirppiksien tarjontaa ja näyttipä hän minullekin osiota,  jossa ihmiset lahjoittavat mm.itselleen tarpeetonta tavaraa muille ja sieltä silmiini osuivat kaksi vitriinikaappia jollaisille melkein jo menetin sydämeni:) Toki olisi pitänyt heti ilmoittaa olevansa niistä kiinnostunut, jotta ne olisi itselleen saanut ja sehän tarkoittaisi sitä, että olisi pitänyt olla riittävän iso auto tai peräkärry, jotta ne olisi saanut haettua! Uskomstonta miten hyvääkin tavaraa jotkut ovat valmiita antamaan pois uusien tieltä tai muuton yhteydessä!?



Tänään töistä tullessani kävin jo ostamassa nuo syysistutuksiini tarvittavat kukat, eihän sitä malta mieltään, kun on jonkun idean päähänsä saanut, niin heti tekisi mieli ryhtyä tuumasta jo toimeen. Olisinkin varmasti alkanut tekemään istutuksia, mutta alkoi vähän ripsotella vettä, joten maltoin vielä mieleni ja tyydyin ottamaan muutamia kuvia ostamistani kasveista.



Onko teistä jollakulla hyviä vinkkejä miten koristekaalin ja hopealangat saa kestämään ulkoistutuksissa mahdollisimman pitkään hyväkuntoisina?

tiistai 12. syyskuuta 2017

Väreistä voimaa

Tiedätkö sinä oman voimavärisi? Voimavärisi määräytyy syntymäpäiväsi mukaan. Kaikille meille on tuttu sanonta,  että näkee punaista kun on oikein vihainen. Punainen on myös energiaväri. Meistä useimmilla on sekä lempiväri, ja väri josta emme pidä. Minkä värisiä vaatteita vaatekaapistasi löytyy eniten, minkä värisistä kukista pidät?


Miten värit sitten vaikuttavat meihin,  väreillä voidaan vaikuttaa ja eri väreillä on eri kulttuureissa eri merkityksiä. Tiesitkö muuten, että useimmilla maailman ihmisistä on sama lempiväri tai lempinumero?  Miltä maailmamme näyttäisi  jos se olisi vain musta-valkoinen? Miten värisokea henkilö kokee värit? Punavihersokeus on yleisin värisokeuden muoto,   jolloin ihminen ei siis erota kyseisiä värejä tai niiden sävyjä.


Syksyllä ruskan aikaan luonto värjääntyy värien ilotulitukseksi, jo nyt luonnossa on alkanut tiettyjen kasvien valmistautuminen tulevaan talveen. Töistä tullessani katselin pihlajia, joiden oksat suorastaan roikkuvat punaisien ja oranssien marjojen painosta. Viime syksynä oli ilo seurata pihlajissa ruokailevia punatulkkuja, joita en ollut nähnyt moniin vuosiin. Saa nähdä ilmestyvätkö ne tänä vuonna, olisi kiva jos myös tilhiä näkyisi.


Syyssienet on aika hauskan näköisiä


Ihanat punaiset puolukat


Luonnosta saa väriterapiaa:)


maanantai 11. syyskuuta 2017

Meikin voima

Kävimme työpaikkamme lounastauolla kollegoiden kanssa mielenkiintoisen keskustelun ehostamisesta. Monet naiset ehostavat tavalla tai toisella itseään. Meillä tuli juttua siitä, että voisiko kuvitella tulevansa töihin ilman ehostusta, käyvänsä lähikaupassa tai menevänsä vaikkapa ostoskeskukseen? Arvatkaapa millaisia vastauksia tuli?...meitä oli kovin erilaisia naisia tuon lounaspöydän ääressä aiheesta keskustelemassa. Moni kertoi, että esimerkiksi ilman hiusten laittoa ei kotoa voisi lähteä, tai ettei tulisi töihin ilman mitään meikkiä!! Aika yllättävää, vai oliko sittenkään?


Meikkaatko itse, laitatko joka ikisenä työaamuna hiuksiasi? Entäpä viikonloppuisin, lomilla tai vapaapäivisin? Usein kuulee sanottavan, että luonnonkaunis nainen on kaunein, tai ettei "maalipytty" viehätä. Miksi me naiset sitten käytämme aikaa ja rahaa melkoisen paljon ehostamiseen ja samoin kampaamoihin, kauneushoitoloihin tai ripsi -ja kynsistudioihin? Teemmekö ihan oikeasti tuon kaiken vain omaksi iloksemme? Vai onko kysymys kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että näytämme muiden mielestä huolitelluilta, viehättäviltä, itsestään huolta pitäviltä?


Jo aikojen alusta naiset ovat laittautuneet ja käyttäneet myös tuoksuja, ilmiö ei siis ole vain meidän nykysiskojen tapa. Milloin itse muistat alkaneesi meikata tai vaikkapa värjätä hiuksiasi tai käyttämään kynsilakkaa? Itse taisin alkaa varsinaisen meikkaamisen yläasteikäisenä ja kyllä se tapa on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Itse voin aivan hyvin käydä lähikaupassa meikkaamattomana, lomallakin voi helposti mennä useita päiviä ettei tule meikattua. Mutta kyllä minä töihin meikkaan päivittäin. Kosmetiikkaa käytän, tekokynsiä-tai ripsiä minulla ei ole.


Tänä päivänä yhä nuoremmat tytöt aloittavat kosmetiikan käytön ja ulkonäkönsä korjailemisen kosmetiikan avulla, mainostajat ovat ymmärtänert, että nuorillakin on halua ja rahaa kosmetiikkaan, mainonta luo mielikuvia millaisilta meidän tulisi näyttää, vai tulisiko? Onko jotenkin outo, ellei ehosta itseään tai laittaudu edes vähän?


Tunnemmeko itsemme itsevarmemmiksi kun olemme laittautuneeet, verrattuna siihen, ettemme olisi sitä tehneet? Olemmeko laittautuneina esimerkiksi työelämässä itsevarmempia, luommeko itsestämme ammattimaisemman kuvan, olemmeko meikkeinemme vain pelkkä kuori, pakenemmeko totuutta itsestämme ehostuksen taakse?


Mielenkiintoisia ajatuksia herättävä kysymys meikin voimasta,  eikö? Miten itse suhtaudut meikkaamiseen ja millaisia ajatuksia se sinulle tuo mieleen?


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Pari vinkkiä kuvaamiseen sadesäällä

Käykö teille niin, että kun syksy saapuu innostus kuvaamiseen alkaa hiipumaan? Jääkö kamerasi hyllyn reunalle pölyyntymään tai kameralaukun kätköihin odottelemaan lämpöä, valoa ja aurinkoa? Myönnettäköön, että on toki mieluisampaa käydä kuvailemassa kivalla säällä, kuin syyssateissa ja tuulissa, mutta muuten kovan kirkkaan kesävalon vastapainoksi harmaa kuvausvalo ja syksyinen sääkään ei haittaa, ja syksyssä on oma taikansa, värinsä ja tunnelmansa, ehkä jopa ripaus jotakin haikeutta menneestä kesästä? Ja eihän syksyisin koko ajan sada, valoisan ajan määrä tosin vähenee.



Milloin sitten syksyisin kannattaa lähteä kuvailemaan? Käytännössä toki silloin, kun vettä ei tule ihan kaatamalla,  ihan jo kuvauskalustonkin kannalta se on järkevintä. On olemassa kameroiden sadesuojia, mutta linssit höyrystyvät helposti ja sade ja kosteus kylmettää sormet viileässä syyskelissä nopeasti, eikä kuvaaminen välttämättä jaksa innostaa, eikä tunnu mielekkäältä. Kun syksyllä lähtee kuvailemaan kannattaa kerrata vähän oman tutun kameransakin säätöjä ja asetuksia, jotta saa onnistuneita kuvia, huomioida ainakin se valonnpuute, jottei kuvista tule liian pimeitä. Kokeilemalla eri asetuksia löytää itselleen juuri ne, joita käyttämällä saa kuvistaan mieluisia.




Valo on luontokuvauksessa vähintäänkin yhtä tärkeä elementti, kuin se varsinainen kuvauskohdekkin.Ohessa pari vinkkiä digi-kuva.fi sivustolta, pisaroiden ja sateen kuvaamiseen:

Hyödynnä sivuvaloa

Vaikka sateella on yleensä harmaata, käy silti joskus niin, että aurinko näyttäytyy sateessa hetkittäin.
Jos kuvaaja kuvaa selin aurinkoon eli myötävaloon, hän saattaa saada vangittua sateenkaaren.
Mutta jos hän kääntyy 90 asteen kulmaan aurinkoon nähden eli kuvaa sivuvaloon, joka korostaa pintarakenteita ja kuvioita, toistuu myös sade upeana kuvissa – kenties parhaan puolensa näyttäen.

Pysäytä pisarat ilmaan

Valitse kamerasta manuaalitarkennus ja tarkenna (käsin) haluamallesi etäisyydelle niin, että sade erottuu kuvassa hyvin – mieluusti tummaa taustaa vasten.
Valitse tarkennuspiste kuitenkin niin, että se on huomattavasti lähempänä kameraa kuin taustaa. Käytä suurta himmenninaukkoa, jopa F1,8:aa, sekä riittävän suurta ISO-herkkyyttä, jotta voisit kuvata vähintään 1/1000 sekunnin suljinajalla tai mieluummin lyhemmällä.
Sadepisarat, jotka osuvat juuri tarkennuspisteen kohdalle, näkyvät kuvassa ilmaan pysähtyneinä ja tarkkoina taustaansa vasten.

Odotan itse oikeastaan innolla luonnon värimaailman muuttumista, mikäli saamme tänä syksynä upean ruskan. Blogeissa on vilahdellut jo upeita kuvia erikoisista syyssienistä, kiva seurailla mitä kaikkea kaunista kuvattavaa syksyisin löytyy...