Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

torstai 29. syyskuuta 2016

Sumuinen syysaamu ja sateinen ilta

Tänään oli aamutuimaan sumuista, niinpä päätin pakata kameran mukaani, kun lähdin töihin. Pienen pieni kuunsirppi tervehti aamun varhaisia kulkijoita itäisellä taivaalla, ja pikku hiljaa alkoi varhaisaamun hämärä kirkastumaan.




Aamu sarasti, mutta sumu vain sakeni, kävelin ennen töihin menoa hetkeksi rantaan nappaamaan muutaman kuvan, sumu leijui meren yllä.





Päivällä ei vielä satanut, vaikka raskaat pilvet ja tuulenpuuskat sitä jo enteilivätkin, mutta illalla sade sitten alkoi; selkeä syysmyrskyn alku, kovan tuulen saatteleana, lehtiä leijailee maahan ja tuuli lennättää niitä sinne tänne. Säätiedotus kertoo yöllä myrskyävän.




Sateiden ennustettiin kuitenkin yön jälkeen loppuvan ja viikonloppuna ei pitäisi sataa, eli ulkoilusäätä hyvällä tuurilla tiedossa.





Huomenna koittaa perjantai ja iltaan kuuluu naistenilta; kivaa seuraa, vaatteiden, korujen,  kenkien ja kosmetiikan kierrätystä naisten kesken ja vähän intialaista ruokaa.









keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksy kiristää otettaan!

Nytkö se sitten alkaa? Aamuhämärissä kun kävelin pysäkille tuuli pudotteli keltaisia koivun lehtiä ympärilleni, ilma oli selvästi muuttumassa ja oli alkanut tuulla. Päivän edetessä sateen  ennusteet kävivät toteen ja alkoikin sataa iltapäivällä. Pohdin iltapäivällä,  että nytköhän ne syyssateet sitten alkoivat? Tähän mennessähän syksy onkin näyttänyt lähinnä parastaan. Nyt tuuli viuhuu nurkissa ja hanat ovat auki.




Kun syksy alkaa kiristää otettaan, alkaa luonto reakoida...valmistua pikkuhiljaa tulevaan talveen,  puut ja pensaathat ovat jo alkaneet  valmistautumisen,  ruskahan on merkki siitä. Nyt on ollut yllättävänkin  lämpimiä päiviä, milloinkohan maa on ensimmäisen kerran kuurassa ja kirpeä ilma saa miettimään lämpimämpiä vaatteita? Joinakin vuosina ensilumikin on satanut jo lokakuulla.




Kohta on ihan oikeasti jo se lokakuu, ihan outoa miten syksy jotenkin aina etenee ihan varkain ja sitten...niin mitäs sitten,  no tulee talvi, mutta millainen? Keski-eurooppalainen,  luminen, kova pakkasinen tai pitkäkestoinen...kukaan ei tiedä, nähtäväksi jää. Antaa syksyn nyt sitten tehdä tehtävänsä ja kiristää otettaan.


Nautitaan nyt syksyyn kuuluvista tuulista ja sateen ropinasta, kun niitä kerran tarjoillaan!

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kun kameraa ei ole mukana!

On tilanteita kun todella harmittaa ettei kamera ole mukana ja yksi sellainen hetki oli tänä aamuna! Kun lähdin aamulla töihin, ovesta astuessani aivan aluksi kiinnitin huomioni todella lämpimään ilmaan ja toisekseen kosteuteen,  maa, kasvien lehdet ja ilma olivat tosi kosteita. Bussipysäkille kävellessäni huomasin salaperäisen sumun verhoavan maiseman syleilyynsä.

Vaihtaessani bussia näin meren tyynen pinnan, taivaanrannan vaaleanpunaisen kajon, vielä oli hämärää ja taivaalla oli sinisen eri sävyjä, näky oli upea ja minä olin ilman kameraa! Ahmin näkyä verkkokalvoilleni ja sumu teki maisemasta mystisen kauniin, matka jatkui bussilla kohti työpaikkaani ja hypätessäni bussista katseeni kiinnittyi taas mereen ja aamun sävyihin rannan tuntumassa, työpaikan ikkunasta huomasin vain hetkeä myöhemmin lähes hernerokkasumun levinneen maiseman ylle ja sitä puuttuvaa kameraa olisin tarvinnut tosi kipeästi juuri tänä aamuna!



Olen tosi monta kertaa aamuisin arponut, että otanko kameran käsilaukkuuni,  vaiko en, ja toivoin todella, että olisin tänä nimenomaisena aamuna ottanut, vaan enpä ottanut! No,  pettymys on nyt vaan nieltävä ja toivottava, että tämän aamun kaltainen aamu osuu kohdalleni joku kerta kun kamerakin on mukanani.




Onko teille koskaan käynyt vastaavaa, joku tilanne,  jonka olisitte halunneet tallentaa, mutta juuri tuolloin ei ollut kameraa saatavilla? Viikonloppu aamuisin olen valmis heräämään mieluusti aikaisin jos kuvasaaliikseni saisin tämän aamun hetket tallennettua,  any time!




Huomiseksi on lupailtu sateita, mutta eihän sitä koskaan tiedä...
Pitäisiköhän sitä ottaa tai ei...niin se kamera?

maanantai 26. syyskuuta 2016

Eilinen sunnuntai ja tulevan viikon suunnittelua

Viikonlopun vietto tapoja on kovin monenlaisia, arjen viikonloppu katkaisee ihanasti; kaksi kokonaista päivää jotka voi käyttää juuri miten mieli tekee. Itse pidän viikonloppu aamuista, kun herättyään omaan tahtiinsa ilman kellon soittoa ei ole kiire minnekkään. Minulla on tapana keittää kahvit ja sitten lukea tabletilta lehdet ja blogit. Sunnuntaina olin varannut pesutuvan heti aamusta ja hoidin sen alta pois. Olin miettinyt tekeväni pellisen pizzaa sunnuntaina ja innostuin samalla tekemään myös pullataikinan, siinä pizzan teossa ja korva-ja pikkupullien leivonnassa
vierähtikin mukavissa puuhissa tovi, viikonlopuissa ihan parasta on kiireettömyys.











Ollaankos siellä kovia leipomaan tai kokkailemaan? Minä tykkään kyllä tehdä molempia ja varsinkin juuri viikonloppuisin kun voi täysin rauhassa puuhailla, eikä ole työpäivää takana, silloin leivonta tai vähän aikaa vievempi kokkaileminenkin on vain mukavaa.




Onko teillä tapana suunnitella esimerkiksi aina tuleva viikko ja sitä seuraava viikonloppu etukäteen tai viikon ruokalistat, vai toimitteko inspiraation ja eteen tulevien juttujen pohjalta? Minä teen vähän molempia, toisinaan, jos edessä on viikko jolloin tiedän olevan paljon muuta tehtävää, jaottelen tehtäviä eri päiville, ostokset määräytyvät vähän senkin mukaan tietysti mitä tarvitaan ja olen saattanut kyllä miettiä viikolla tehtäviä ruokia etukäteen, suunittelu hahmottaa minulle jotenkin arkea paremmin, teen myös ostoslistan etukäteen.



Mukavaa viikonalkua!!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Luonnon väri-iloittelua

Kävin eilen parin tunnin  kävelylenkillä kameran kanssa, reissullani en saanut omasta kuvamateriaaleistani paljonkaan poikkeavaa, luonnossa kun nyt vaan on niin hienot värit,  ettei vaan malta olla kuvaamatta niitä. Vaikka olikin aika pilvistä, niin ilma oli kyllä ihan OK ulkoiluun ja sain taas paljon uusia kuvia.



Kastanja



Vaikka syksy mielletään usein ankeaksi, harmaaksi, pimeäksi ja jotenkin  ikäväksi, niin luonnossa liikkuessaan tulee kyllä helposti toisiin aatoksiin ja kuvatessaan huomaa asioita, jotka muuten saattaisivat jäädä kokonaan huomaamatta. Matka tuntuu usein myös lyhyemmältä ja myös vievän vähemmän aikaa, kuin mitä siihen todellisuudessa on kulunut, niin keskittynyt sitä kuvaamiseen yksin ollessaan varsinkin on.




Ihan omien kotinurkkiensa läheltäkin voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista kuvattavaa, kunhan vaan kulkee silmät avoinna, itse olin eilen ihan vaan muutaman kilometrin päässä kotoani ottamassa nämä tämän postaukseni kuvat.





Kävelyreitin varrelta löytyi myös pieni puro, jonka pinnalla oli kaunis tähtimäinen kasvusto ja puista varisseita lehtiä-kaunista!




Jostakin kumman syystä "törmäsin" myös muutamiin lintuihin, jotka ikuistin, nämä eivät olleetkaan ihan tavallisia böödejä, vaan sekeästi kapunkiböödejä.Nimittäin yksi istui kaverinsa kanssa aidalla ja tarkkaili ympäristöään, toinen  pelasi ilmeisesti maasta löytämänsä pullon kanssa futista ja kolmas oli melkoisen kaveriporukan kanssa lounaalla pensaikossa!?




Eilen illalla minusta alkoi tuntua siltä, että kaamos/syksyvalot oli aika ottaa käyttöön, minulla on ollut nämä jo pari vuotta ja aina pimeän vuodenajan jälkeen pakkaan ne kaappiin ja taas syyspimeillä kaivan ne sieltä ja otan käyttöön.



Jokos siellä on otettu näitä syysvaloja käyttöön?

Kuulisin myös tosi mielelläni kommenttejanne kuvistani, varsinkin teiltä jotka itsekkin ihan harrastukseksenne kuvaatte, toinen näkee usein kuvattavan kohteen toisin kuin itse ja otos saattaa herättää katsojassa eri fiiliksiä kuin kuvan ottajassa, nyt vaan rohkeasti kommentoimaan, kiitos kaikille jotka jätätte kommenttinne.

Tunnelmallista sunnuntaita!