

Pitäisikö sitä sitten olla aina kaikkeen tekemäänsä täysin tyytyväinen? Itse ajattelen niin, että niistä epäonnistumisistaan ja haparoinneistaan oppii ja toivottavasti kehittyy. Onneksi aina ei mene ihan putkeen, niin on mahdollisuus ja ihan lupakin välillä olla epämukavuusalueellaan ja huomata, että toisella kertaa menee jo vähän edellistä paremmin ja sitä seuraavilla kerroilla taas hieman paremmin, kunnes lopulta kokee onnistumisen tunteen, hienoa, eikö vaan?



Minusta kuvissa olisi aina kiva tuoda jotenkin esiin oma näkökulma kohteseen. Puhutaan elämyksellisistä kuvista, siinäpä kuvaajille haastetta kerrakseen, kun lehdet ja netti on pullollaan kuvia!! Pitäisi pystyä tarjoamaan kuvillaan elämyksiä ja kiinostavaa katsottavaa, kuvasarjoissa tämän merkitys varsinkin korostuu tai jos katsojakunta on kuvillasi usein sama. Mielenkiinto kuviasi kohtaa lopahtaa nopeasti, jos kuvien kohde on aina samanlainen. Kuvaajan tulisi pystyä tarjoamaan lähiotoksia, panoraamaa, yksityiskohtia, eri kuvakulmia tai tehdä rohkeitakin valintoja kohteiden suhteen, säilyttää innostus kokeilemiseen ja olla eri aiheista innostunut, haastaa itseään kuvaajana, luopua välillä tutusta ja turvallisesta.



Tällaista pohdintaa siis täältäpäin tänään, millainen kuvaaja sinä olet, annatko hetken viedä kuvaajaa, vai mietitkö tarkasti mitä ja miten kuvaat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit blogissani, jätä toki myös kommenttisi, kiitos