My pics

Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin

Eilen illalla alkoi lumisade ja lunta ehti kertyä jo illalla melko paljon ja aamuun mennessä sitä olikin jo melkoisesti, tosin  melko märkäähän se oli. Luonto näytti taas hetkisen tosi kauniilta ja kamera oli otettava mukaan jopa työmatkalle, jotta ehdin napata tuosta kauneudesta edes pari kuvaa, ennenkuin se taas sulaa pois. Lumi tuo valoisuuden tähän marraskuiseen pimeyteen ja se kyllä kelpaisi minulle paremmin kuin hyvin.





Minä en ole niitä naisia jotka murehtivat ja märehtivät asioita Draama Queen tyyliin, mutta välillä sattuu ja tapahtuu itsestä riippumattomista syistä asioita, jotka pistävät suututtamaan, harmittamaan ja murehtimaan. Se saa ajatukset sekaviksi ja harhailemaan ja miettimään vaihtoehtoja ja ratkaisuja tilanteisiin, jotka eivät oikeastaan kosketa itseäni, vaikka toisaalta koskettavatkin. On olemassa huonoja ja vielä huonompia ratkaisuja ja ehkä myös muutamia hyviä... mene ja tiedä?


Tiedättehän,  elämällä on tapana yllättää, niin hyvässä, kuin pahassakin. Vaikeita asioita ei mielellään haluaisi miettiä, mutta kun sitten tapahtuu jotakin,  että on pakko;  ei anneta vaihtoehtoja. Ihmisen elämässä tulee väistämättä eteen vaikeita paikkoja ja aikoja. Silloin pitää vain yrittää toimia parhaalla mahdollisella tavalla ja se riittää ihan hyvin.


Millaisia keinoja teillä on vaikeista paikoista selviämiseen, miten päädytte ratkaisuihinne? Nukutteko yön yli,  keskusteletteko vaikeista asioista vai pidättekö ne itsellänne?

Mutta, kuten uskon, niin  asioilla on tapana aina järjestyä


maanantai 20. marraskuuta 2017

Viimeinkin valmis ja keskeneräinen

Nyt se on sitten koettu ja kokeiltu...nimittäin Espoon metro!! Tyypillinen marraskuinen maanantai aamuni käynnistyi siitä, että ulko-oven avattuani havaitsin, että ilmassa oli vesiräntää, taapersin pysäkille bussia odottelemaan...odotin tovin  jos toisenkin, pysäkille tuli jo joku muukin ja niin minä, kuin hänkin tuijottelimme pimeyteen ja välillä kännyköidemme kelloja, ei näkynyt, eikä kuulunut bussia?? Siinä sitten jo ääneenkin ihmettelimme missä se viipyy...lopulta tutut valot ilmestyivät verkkokalvoillemme kuitenkin. Bussi oli siis reiluhkosti normaalista aikatsulustaan myöhässä ja päätin, että hyppään muutaman pysäkin päästä ulos ja kokeilen Espoon uuden uutukaista, lauantaina nyt viimeinkin liikennöintinsä aloittanutta metroa!! Ruuhkaa ei asemalla ollut, mutta nopeasti olin työpaikkani läheisellä asemalla ja kipitin töihin, normi aikataulustani vain hitusen myöhässä:)




Luin Hyvä terveys lehdestä mielenkiintoisen jutun keskeneräisyydestä. Keski-ikäisenä sitä kaiketi miettii syntyjä syviä;  olleita, menneitä ja tulevia...tuumailee elämäänsä. Artikkelin perusajatuksena oli se, että ei sitä valmis tai  täydellinen tarvikkaan olla, eikä sellaiseksi tarvitse edes tulla, vaan muhia kaikessa rauhassa ihan vaan omanlaisekseen ja kehittyä matkan varrella.Kysyttiin artikkelissa sitäkin, että jos olisi valmis, niin mitä hyötyä silloin olisi tulevista vuosista? Kokemuksethan meitä koulivat ja viisastuttavat:) Lohdullista oli artikkelin toteamus myös siitä, että välillä on ihan OK olla pallo hukassa. Vastoinkäymiset avaavat silmämme myös näkemään vaihtoehtoja.


Ja eikös se vähän niinkin olisi, että valmiina olisi aika tylsää? Millaisia sinusta ovat itseään täydellisinä pitävät ihmiset? Itseriittoisia ja aika vaikeasti lähestyttäviä, eikös vaan? Elämähän on suuri tuntematon mysteeri.Kannattaa arvostaa itseään ihan sellaisena kuin on, vanhempana sitä näkee selkeämmin mitä elämä toi ja tuo tullessaan.


Päätin kokeilla myös kotimatkalla tänään metroa, säästäisinkö sitä käyttämällä aikaa työmatkalla? Olin puolivälissä normaalia aiemmin, mutta saavutettu hyöty suttaantui metrosta bussiin vaihdettaessa odottelluun, ennenkuin bussi tuli, olin kotona ihan samaan aikaan kuin koko kotimatkan bussimatkustamalla...empiirinen koehan tässä tuli puoli huolimattomasti työmatkan lomassa tehtyä:)?!


Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Joulunalus puuhia ja synkkä säätila

Harmaat pilvet vaeltavat pitkin taivasta, ilmassa on marraskuinen kosteus ja koko tienoon verhoaa harmaahko alakulo, istun bussissa maaseudulta matkalla kotiin päin. Eilen illalla virittelin tähän vuoden pimeimpään ajanjaksoon jouluvaloja äidilleni iloksi, joiden valot tuovat maaseudun pilkkopimeään iltaan kaunista valoa, kun muu "valosaaste"ei siellä himmennä niiden loistoa, mutta kyllä on pimeää, ei ole kuutamoa, ei tähtiä, eikä yhtään lunta...kylätie oli hiljainen sekä kurainen ja maisema synkeä, vain muutama varis ja naakka lehahtavat lentoon, kuin hiiskumattoman hiljaisuuden rikkoakseen. Ei puhettakaan, että olisi sanut kuvattua jotakin, valoa ei ollut riittävästi ja vettäkin tihkutti.



☆Valoa pimeyteen☆ 

Bussin ikkunasta maisema näyttää lähinnä syksyiseltä, tuntuu jopa vähän absurdilta miettiä, että jouluun on viisi viikkoa! Jossakin ruoho viheriöi, toisaalla peltoaukea on kellanruskea, bussin etuikkunassa viuhuvat pyyhkijät vinhaa vauhtia...tästäkö sitä jouluiloa pitäisi alkaa ammentamaan?? Mutta säätila on marraskuulle melko ominainen ja joulumieli löytyy kyllä, on se löytynyt aina ennenkin ulkona vallitsevasta säästä huolimatta. Kun otin esiin eilen äidilläni kyntteliköt, koristeita, jouluverhoja sekä liinoja ja puin hänelle kotiin jo jouluista tunnelmaa, sain esimakua siitä millaisia puuhia ja valmisteluja itsekin teen lähiviikkoina kotona.


Kyntteliköt luovat tunnelmaa


Tämä sää kyllä vauhdittaa omiakin jouluvalmistelujani, leipomuksia voi pakastimeen aloitella jo tekemään pikkuhiljaa ja ne valot terassille taitaa olla niitä ensimmäisiä puuhiani:) Jokos siellä on otettu ensiaskeleet valmisteluja kohti? Kaukaa viisaat tekevät jouluodtoksensa ajoissa, jopa pitkin vuotta alennusmyynneistä tai nettikaupoista ja kohtahan onkin jo black friday ; nettishoppailijoiden juhlat, jos mielii tehdä hyviä löytöjä edullisesti , niin kannattaa olla nopea!!


Jos olette käsistänne näppäriä, niin tässä kivat tonttuideat jakoon, ohjeita ei valitettavasti jaettavaksi ole, koska kuvasin nämä äidilläni, joka on saanut molemmat tontut itsekin lahjaksi, mutta idean näistä varmasti saa:)

Nämä joulunalus viikonloput tuppaa olemaan touhua ja erinäköistä hommaa täynnä. Itselläni on tulevan viikon perjantaille kalenteriin jo buukattu naistenilta, tällä kertaa tiedossa onkin jotakin mielenkiintoista, mutta siitä kuulette sitten viikonloppuna. Joulukuun puolella on ystävättäreni kanssa sovittu meno idylliseen Porvooseen, katsomaan kauniita joulukoteja, sekä aistimaan joulumyyjäisten ja joulutorien tunnelmaa. Ystäväporukan jouluglögit pitää käydä myös nauttimassa...onko teillä joitakin perinteisiä joulunodotus juttuja, jotka toistuvat vuosittain?



Hyvää sunnuntai Iltaa!!




keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Miten postaukset syntyvät?

Jokaisella bloggaajalla on varmasti oma tapansa valmistella omat postauksena, niin minullakin. Joskus aihe löytyy kuvan kautta, jostakin tietystä tapahtumasta, koetusta hetkestä, ajatuksesta, pohdinnasta tai  vaikkapa ajankohtaisesta uutisesta. Joku kirjoittaa useita postauksia varastoon, niiden päivien varalle, kun ei ole mistä ammentaa tai ei muiden kiireidensä vuoksi ehdi kirjoittaa. Moni tekee ajastuksia julkaisuilleen, vaikkapa, loma-ja/tai työmatkojensa ajaksi, jotta julkaisurytmi säilyy.


Minulla postaukset syntyvät viikolla tavallisimmin alkuillasta töiden jälkeen ja viikonloppuisin aamun hiljaisina hetkinä tai kuvien ottamisen jälkeen. En yleensä kirjoita varastoon, paitsi silloin kun ideoita uusiin postauksiin on useita mielessä. Kirjoitan toisinaan postausideoita myös muistiin, joista sitten myöhemmin syntyy postaus. Tapani on ensin kirjoittaa teksti ja sen jälkeen lisätä kuvat. Usein postauksen kuvat liittyvät itse postauksen sisältöön, mutta ei läheskään aina. Jos sää on ollut pidenpään kuvaamisen suhteen huono, eikä vanhojenkaan kuvien arkistoista löydy sopivia juuri kyseiseen tekstiin, päädyn kuviin, jotka mielyttävät itseäni ja toivon tietysti,  että ne tekevät sen myös lukijoilleni.


Postauksissa pyrin kirjoittamaan eri aiheista, ajankohtaisista asioista ja ainakin valokuvaamisesta ja siihen liittyvistä teemoista, mutta voi kulua pidempikin aika, ettei kuvaaminen ole julkaisuissa esillä mitenkään muuten, kuin kuvieni kautta. Minun blogini on harrastus, siinä missä kuntosali, neulominen tai näytelmäkerho jollekulle toiselle,  en tee blogiani ryppyotsaisesti, enkä liioin ota paineita vertailemalla omaaa tekemistäni muihin, on ammatikseen bloggaavia ja täysin harrastuksekseen sitä tekeviä ja minusta molemmille on oikein hyvin tilaa blogimaailmassa.


Seuraatteko muuten bloginne tilastoja,  mietittekö postauksiinne julkaisuajat? Oletteko kiinnittäneet  huomiota millaiset postaukset on eniten luettuja tai kommentoituja? On bloggareita jotka tarkoituksellisesti julkaisevat tekstejä joiden olettavat saavan aikaan kommentti ja/tai lukijamyrskyn ja tekevät sen täysin tarkoituksellisesti. Voi olla hyvin tarkoitushakuista ottaa postausaiheeksi sellainen teema, josta jo muutenkin eri medioissa kohistaan.


Miten postauksesi sitten lopulta päätyy julkaistavaksi? Itse käyn tekstiä läpi useamman kerran ja mietin kuvien sijoittelua ja asetteluja tekstin lomaan. Kun teksti ja kuvat ovat mielestäni julkaisukunnossa, lähtee postaus julkaisuun. Toki joskus huomaa tekstiin jääneen kirjoitusvirheitä tai kuvien resoluutio näyttääkin postauksessa pikselimössöltä ja se toki jälkikäteen harmittaa. Minä en juurikaan käsittele postausteni kuvia, toisinaan rajaan kyllä kuvia. Hyvin harvoin postauksissani on myöskään "lainattuja" /netistä kopioituja kuvia, vain silloin saatan niin tehdä, jos itselläni ei ole postauksen aiheeseen sopivia kuvia ja mainitsen asian myös aina postauksen yhteydessä.


Mukavaa viikon puoltaväliä!

tiistai 14. marraskuuta 2017

Välittämistä liikaa vai liian vähän?

Tänään onkin astetta "hevimpi"postausaihe, puhutaan nimittäin välittämisestä. Lähdetäänpä liikkeelle ihan siitä perusolettamuksesta, että ihmisten tarkoitusperät ovat yleisesti ottaen hyviä, eikö niin? Niin minä ainakin olen aina ajatellut. On olemassa ihan aitoa ja pyyteetöntä välittämistä, tarjotaan apua, jos oletetaan sitä tarvittavan, kysellään miten menee ja käydään vaikka silloin tällöin katsomassa miten pärjäillään, vanhanajan naapuriapua/ huolenpitoa parhaimmillaan.


Moni osaa arvostaa tällaista naapuriapua ihan aidosti ja ottaa sen kiitollisuudella vastaan, hädässä ystävä tunnetaan sanoo jo vanha sananlaskukin. Näinä kovina aikoina voi toki käydä toisinkin, kukaan ei kiinnitä toisen avuntarpeeseen, jopa suoranaiseen hätään mitään huomiota...näitä surullisia tarinoita on varmasti jokainen meistä lukenut tai kuullut.


On lapsiperheitä, ikäihmisiä, yksinäisiä ja monia erilaisia avuntarvitsijoita, joista osa toivoisi apua ja osa ehkä ei sitä syystä tai toisesta halua tai koe tarvitsevansa. Tarvitaan huolenpitoa, vaikkapa juttuseuraa, kaupassakäynti, lumityö tai siivousapua tai ulkoiluseuraa, nuori perhe, yksinhuoltaja vaikka pienen hengähdytauon lapsenhoidosta. On erilaisia järjestöjä ja kaupungin tai kunnan tarjoamia palveluita ja yksityisten ylläpitämiä avustuspalveluita mistä apua voi saada tai ostaa, niin halutessaan. Kaikkia avuntarvitsijoita eivät kuitenkaan nämäkään tavoita.


Yleensä ensimmäiseksi avuntarvitsijoille se oma lähipiiri ojentaa auttavan kätensä tai hankkii tatvittavaa apua tilanteen vaatimalla tavalla. Joskus tilanne voi olla sellainenkin, että täysin ulkopuoliset huomaavat tai olettavat apua tarvittavan. On aina kuitenkin ensin pyrittävä selvittämään onko siihen ihan oikeasti tarvetta ja halukkuutta. Asiat voivat ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, että niihin tuntuu tarpeelliselta puuttua, mutta tosiasiallisesti asioita hoidetaan ja niistä huolehditaan ja ei ole mitään syytä huoleen, mutta valitettavasti aina näin ei ole.




Ihmiset ja perheet ovat kovin erilaisia, hienotunteisuus ja asioiden selvittäminen on aina paikallaan ja on toki hienotunteista ja huomaavaista jo ennen asioihin puuttumista selvittää tilanne, ennen kuin tekee liian hätäisiä johtopäätöksiä, toki asioihin on puututtava, jos sille on selkeä tarve.


Välittäminen on kaunis ja ihana asia, kunhan se tehdään oikeista lähtökohdista ja faktat on tiedossa. Joskus välittävätkin ihmiset toimivat ajattelemattomasti ja liian hätäisesti ja voivat tarkoittamattaan saada aikaan enemmän haittaa, kuin hyötyä. Jopa loukata, arvostella aiheetta ja saada aikaan pahaa mieltä. Maltti on valttia siinäkin miten puuttua muiden henkilökohtaisiin asioihin.


♡Pidetään huolta toisistamme♡

maanantai 13. marraskuuta 2017

Luonnonmateriaalit askartelussa & syötävät lahjat

Eilisellä ulkoilu/kuvausreissullani tuli poikettua metsään ja metsästä löytyykin kaikkea kivaa vaikkapa jouluaskarteluihin. Mustikan -ja puolukanvarpuja on  helppo kerätä, kun lunta ei ole, samoin männyn ja kuusenkäpyjä. Monissa ruusupensaissa, pihlajissa ja orapihlajissa on vielä paljon punaisia marjoja, jotka sopivat hyvin askartelumateriaaleiksi myös. Tervalepän pikkukävyt ovat myös kivoja jouluisissa asetelmissa. Käpyjä on kuivumisen jälkeen helppo spraymaalata, kullalla, hopealla, valkoisella tai ihan millä värillä tahansa halutessaan. Sammaleet ja jäkälät sopivat myös oivallisesti kukka asetelmien somisteeksi, mutta muistathan, että siihen tarvitaan maanomistajan lupa jos niitä kerää.




Olen jo joitakin vuosia sitten ensimmäisen kerran ihastellut ns. Lumipallo kynttilöitä ja kun niitä taas näytti olevan kaupan, olihan niitä ostettava. Yhden kynttilän paloajaksi on ilmoitettu 20h, pakkauksesta ei selviä kynttilöiden valmistusmaa, suojakääreessä on tarra,  josta tuo paloaika selviää ja tarran taustapuolelta ilmeisesti pitäisi löytyä lisäinformaatiota, mutta kun tarran varovasti irroitti, en kyllä pystynyt kunnolla lukemaan enää tekstiä, koska osa siitä oli tarttunut tarraan kiinni.  Ruotsia tekstin kieli ilmeisesti kuitenkin oli?



Minulla ei siis ole näistä kynttilöistä kokemuksia aiemmilta kerroilta, onko teistä jollakulla ollut näitä ja miten paloivat? Minun on kyllä tunnustettava,  että ikävöin Tiimarin kynttilöitä,  niitä ihan tavallisia ohuita kruunukynttilöitä tai pöytäkynttilöitä...miksi ikinä niitä nyt kutsutaankaan? Ne paloivat todella hyvin, tasaisesti savuttamatta ja valumatta, tuntikausia,  todella laadukkaita ja erinomainen hinta-lastusuhde. Olen joskus tehnyt myös joulukarkkeja, nekkuja, suklaata ja marmeladia, kaikki kivoja lahjaideoita  vaikkapa itsekoristeltuihin lasipurkkeihin pakattuina.Marmeladeihin tarvittiin apteekista myytävää agar agaria ja vaikkapa itsetehtyjä marjamehuja; mustasviinimarjaa, mansikkaa, vadelmaa tai ihan mistä nyt sattuu pitämään:)


Oletteko te tehneet joulukarkkeja, joululeipää tai muita syötäviä lahjoja?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Se päivä vuodesta

Onnittelut ihan jokaiselle isälle! Tänään on teidän päivänne ja monissa perheissä lapset ovat askarrelleet isänpäiväkortin ja lahjan isälle, päiväkoti ikäisten isät kenties käyneet jo viikolla isänpäiväkahveilla lapsensa päiväkodilla. Kakku, hyvä ruoka ja isän kanssa yhteinen ajanvietto lienevät niitä tyypillisimpiä juttuja, joita isäpäivään monissa perheissä kuulu, ja pappoja ei toki sovi unohtaa, heitä juhlitaan saman kaavan mukaisesti vierailemalla isovanhemmilla.


 Ihan marraskuulta ei luonnossa kyllä näytä?!



Säätila ei ollut häävi edelleenkään...tosin juuri aamupäivällä ei näyttänyt satavan, joten ulkoilukin onnistui. Täytyy nyt kyllä rehellisesti todeta, että teki kovasti mieli päästä jo ulkoiluttamaan itseään, sekä kameraansa. Toki ulkoilla voi sateellakin, pukeutumalla vaan sään mukaisesti ja voi sitä kuvaillakkin, vaikka sataisikin, tosin ei se samanlaista tietenkään ole, kuin poutasäässä.


Närhi pysähtyi edes hetkiseksi kuvattavaksi


Tämä kuva vähän pistää naurattamaan, kovin on apea kaverin ilme:)

Päätin sitten, että kyllä ulos on lähdettävä ja edes muutama kuva napattava...ja kuten monesti aiemminkin, kannatti lähteä...metsän reunalla korviini kantautui kovaa "rääkynää"...ajattelin, että jotkin linnut siellä elämöivät ja poikkesin kävelytieltä metsän puolelle. Ensin en nähnyt linnun lintua, mutta ääni kuului jo lähempää ja yllätyksekseni närhi/t siellä elämöivät...melko säikkyjä olivat ja pienikin liikkeeni sai ne liikkeelle. Metsästä löytää aina kuvattavaa, niin nytkin, tein reilu tunnin happihyppelyn marraskuisessa metsässä ja se teki niin hyvää.



Isänpäiväkakku oli valmisteltu eilen muuten valmiiksi, mutta koristelut kakun päältä uupuivat vielä. Ne ehti tehdä hetki ennen kahvihetkeä:) Isänpäivä lounaan jälkeen oli sen vuoro.

Mukavaa isänpäivän iltaa!!