My pics

Harrastelija valokuvaajan valokuvaus aiheinen blogi, jossa jaan kuviani ja bloggailen muistakin minua innostavista asioista.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Superpäiviä

 Millainen on hyvä päivä tai millaiseksi sen miellämme, mitä kuuluu hyvään päivään ja miten sellaisen itselleen saa tai voi tehdä? Siinäpä mietittävää, aamulla on iso merkitys päivän onnistumiselle, eikö vaan? Jos herää levänneenä ja riittävän pitkien yöunien jälkeen ovat lähtökohdat hyvälle päivälle jo olemassa, eikös vaan? Rauhassa nautittu aamiainen ja siitä päivä käyntiin, mutta miten? Jokaisella meistä on omia ns.rutiineja,  joita toistamme tietoisesti tai tiedostamattamme lähes päivittäin, riippuen hieman toki viikonpäivästä ja vuodenajastakin mitä niihin kenelläkin kuuluu.

 
Hyvän päivän ainekset voisivat koostua vaikkapa mielekkäästä tekemisestä, yksin tai yhdessä ihmisten kanssa joiden seurassa viihtyy ja keksitte aina jotakin kaikkia osapuolia tyydyttävää yhteistä tekemistä. Innostus ja läsnäolo ovat tärkeitä elementtejä yhdessä puuhailussa. Mitä enemmän ikää tulee olen ainakin itse huomannut, että kaipaan ympärilleni samoista asioista ainakin osittain kiinnostuneita ihmisiä, toki minulla ja lähipiirilläni on myös paljon eroavaisuuksia, mikä mielestäni on vain rikkaus, mutta vaikka en itse olisikaan aina ihan samoista asioita heidän kanssaan kiinnostunut konkreettisesti, niin olen ainakin innokas oppimaan ja keskustelemaan heidän kanssaan niistä ja ennakkoluulottomasti osallistumaankin.


Ikä varmasti tuo myös sen, että pohtii ja tiedostaa paljon asioita ja punnitsee ja vertaileekin eri vaihtoehtoja. Monet  viettävät kaiken liikenevän aikansa yhdessä perheen, ystävien, harrastusporukoiden, sukulaisten tai jonkun muun tiiviin ja kiinteästi yhdessä viivhtyvän porukan kanssa. Aina ei kuitenkaan välttämättä näinkään ole. Jos kiinnostuksen kohteet ja innostumisen taso ovat aivan eri leveleillä asioiden suhteen, saattaa käydä niin, ettei yhteistä tekemistä juurikaan ole.


Osapuolet saattavat kokea, ettei toista kiinnosta tai se mitä toinen pitää mielekkäänä, innostavana ja itselleen tärkeänä, ei toisesta ole lainkaan sitä mitä hän haluaisi tehdä. Toinen voi jopa kokea, että häntä "painostetaan" tai yllytetään mukaan aina johonkin mikä ei ole hänen mukavuusaluettaan, mutta eikö voisi edes kokeilla ja olla avoimin mielin mukana ja toki vastaavasti silloin itsekin tulee olla valmis, osallistumaan asioihin,  joista toinen pitää ja kokee ne taas itselleen mielekkäiksi ja joista innostuu ja saa mielihyvää.


Jotkut kaipaavat omaa aikaa, rauhaa ja itsekseen olemista, toiset taas eivät,  tai sitten sopivassa suhteessa molempia. Jos lähipiiristä ei saa milloinkaan tai hyvin harvoin seuraa omiin puuhiinsa , saattaa se turhauttaa ja ärsyttääkin, sillä yhteinen tekeminen hitsaa yhteen ja sen puute vie kauemmas. Itsekseen tekemisestä ja menemisestä tulee nopeasti myös tapa ja tavoilleen tuppaa olemaan uskollinen. Toisaalta ei ketään voi pakottaa innostumaankaan ja silloin jossain kohtaa ikään kuin luovuttaa, kun riittävän usein kokee ettei saa vastakaikua,  menettää halunsa enää edes kysyä, koska osaa jo aavistaa vastauksen ja reaktiot.



Jokainen voi ja saa luoda itselleen juuri sellaisia päiviä kuin kukin haluaa, aina ei voi tai täydy "uhrautua" muiden mieliksi, terveellä tavalla itsekkyys ei ole pahasta. Hyvää oloa voi opetella ja pyrkiä siihen ihan joka päivä välillä onnistuu, välillä kompuroi tai jopa kaatuu, mutta sellaista elämä on. Millainen olisi sinun Superpäiväsi ja kuinka usein koet sellaisia saavuttavasi?




Tuntuu, että viime aikoina on tullut paljon mietittyä mielekkäitä asioita tai siis sellaisia joiden olemassa olo omassa elämässä olisi/on tärkeää ja joihin haluaa panostaa ja joita tavoitella.Voisiko tänään olla sinun, minun  ja ihan jokaisen superpäivä? Ihan varmasti voisi ja siihen voi ihan itse kuulkaas vaikuttaa!!


Mukavaa superpäivää ihan jokaiselle meistä!!
 
 

lauantai 19. tammikuuta 2019

Milloin olet onnellinen?

Onnellisuus

Milloin sinä olet kokenut olevasi onnellinen, mitä onni on ? Minä koin tänään ulkoillessani onnellisuutta, pysähdyin oikein miettimään sanaa onnellisuus ja sitä tunnetilaa ja mikä tekee onnellisen olon. Onnellisuutta voi tuottaa niin monet erilaiset asiat, onni on monimuotoista ja se voi olla olotila, hetkellinen tuntemus tai kokonaisvaltainen tunneryöppy.


Onnea voi kokea, aistia sekä tuottaa. Useimmat meistä tai toivottavasti ihan jokainen,  on edes joskus kokenut olevansa onnellinen. Olisihan se mukavaa jos kokisi olevansa ihan onnellinen useimmiten. Jokainen on oman onnensa seppä, niinhän sitä sanotaan ja onhan tuossa vanhassa sanonnassa ihan totuuden siemen mukana, sillä kyllä se niin taitaa olla, että viimekädessä kukin määrää itse omasta onnellisuudestaan, ei voi olettaa että meidän onnellisuutemme voisi jotenkin olla muiden varassa. Onnekas se jos vielä plussana saa kokea muidenkin taholta onnea. Onnea  varmasti jokainen mielellään myös jakaisi.


Toivotammehan me onnea syntymäpäiväsankareillekin, suorituksista ja saavutuksistakin onnitellaan, uuteen kotiin toivotetaan onnea, kuten lapsen syntymästä, naimisiin menosta, kihloista ja monissa monissa muissa yhteyksissä. Mistä se onni sitten oikeastaan syntyy ja voiko onnea tavoitella tai rakentaa? ja toisaalta voihan sitä olla myös onneton ja taatusti jokainen on senkin tunnetilan joskus elämässään kokenut. Onnellisuus on ihan varmasti tunnetila, onnellinen ihminen on positiivinen, luo ympärilleen hyvää fiilistä ja huokuu elämänmyönteisyyttä.


Onnellisuus on jonkun mukaan sitä, että elämä on hyvä, omien tekojen lisäksi onneen vaikuttaa myös se miten muut sinua kohtelevat, osata olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on ja kaikki varmasti ovat kuulleet myös sen, ettei raha tuo onnellisuutta. Me pidämme monia asioita ihan liian itsestään selvyyksinä ja unohdamme sen tosiasian, että onnikin voi olla katoavaista ja voin vakuuttaa, että jos niin käy,  sitä tuskin voi olla huomaamatta.



Minun onnellisuuteeni vaikutin osittain ihan itse tänään; olin vakaasti päättänyt ulkoilla tänä viikonloppuna ja lähdin toteuttamaan päätöstäni, hyppäsin bussiin ja huristelin kohti kohdetta josta olin päättänyt lähteä kävelylle, ilma oli aika pilvinen, mutta luotin siihen, että aurinkokin tulisi esiin ja pakkasen oli ennustettu laskevan aamun lukemista päivän mittaan. Puhkuin suorastaan intoa, kun hyppäsin pois bussista ja kaivoin kameran repusta valmiina kuvailemaan...Talvinen luonto on kaunis ja kuvauskohteita löytyy vaivatta. Etenin pitkin rantaa, välillä upeaa taivasta  ja meren jäätä ihaillen ja kuvia napsien. Oli minulla takaraivossa tietysti suunnitelmakin...reittini lopussa on kiva kahvila joka joulutauon jälkeen on jälleen avoinna.


Päästyäni perille ja istuuduttuani kahvilan pöytään kahvikupposeni ja täytetyn croisanttini kanssa alkoi aurinko ulkona paistaa pilvien lomasta ja minä olin onnellinen siinä istuessani, aurinko lämmitti mukavasti ja kahvilan takassa loimusi tuli. Täydellinen onnellinen hetki, kahvilan täytti iloinen puheensorina ja kukin ulkoilija nautti kahvilan antimista ja pikku lepohetkestään ulkoilun lomassa, olipa avannossakin joku jo aamutuimaan käynyt uiskentelemassa ja hakenut sieltä itselleen onnen ja hyvänolon tunnetta.



Minä jatkoin paluumatkalleni mukavan kahvihetkeni jälkeen ja ihmisiä alkoikin olla ulkoilemassa jo melkoisesti, aurinko ja laskeneet pakkaslukemat houkuttelivat ihmiset nauttimaan  kauniista talvisesta päivästä ulos.

Onni oli tänään ihana ulkoilu talvisessa luonnossa!!



perjantai 18. tammikuuta 2019

Hyväksytkö itsesi ja kroppasi, etkä hairahdu hömppään!!

Oletko sinut itsesi kanssa?

Papua pikana, helppo kotitreeni lihaksille, kunto nousuun, jumppa rapakuntoisille ja helppo ja tehokas kotikuntopiiri ja body positive! Ihan joka kerta vuoden alussa ja mitä lähemmäksi lomakaudet alkavat hiipiä, niin takuuvarmasti jok`ikisessä naistenlehdessä on joku ihmedieetti, jumppa tai elämäntapamuutos juttu, jotta jokainen voi aloittaa uuden elämän ja iän ikuisen laihduttamisen ja saavuttaa kesään mennessä upen rantabodyn. Kyse ei kuitenkaan taida olla siitä, ettemmekö tiedostaisi hyvien ja terveellisten elämäntapojen olevan tärkeitä tai, että huomattava ylipaino voi olla terveysriski, tai siitä, että kuvittelisimme isojen ihmisten aiheuttaneen ongelmansa aivan itse ja laiskuuttaan, kyllä aikuinen ihminen ymmärtää, että ihminen voi olla ihan onnellinen omassa kropassaan, vaikka se ei välttämättä muistuttaisikaan niitä naistenlehtien kuvausmallien kehoja. Älä lankea hömppään, vaan usko itseesi ja siihen mikä itsestäsi tuntuu hyvältä ja saavutat luultavasti mielenrauhan omaa kroppaasi kohtaan varmemmin.


Ei yhtään sen helpompaa ole kyllä laihoillakaan, jos olet hoikka ja painosi on alle suositusten pituuteesi nähden, epäillään hyvin helposti, että kärsitkö syömishäiriöstä, bulimiasta tai  onko laihduttaminen mennyt överiksi, ei ole helppoa olla kroppansa tyytyväinen ja vaikka itse olisikin, niin voi olla että muut eivät voi ymmärtää sitä ja katsovat asiakseen keksiä mitä kummallisimpia selityksiä sille miksi joku on sellainen kuin on ja vieläpä saatetaan ihan asianosaisellekin kauhistella, että ai kun sä oot laiha, kylkiluut ihan törröttää, ootko sä jotenkin sairas?


Eikä yhtään sen terveellisempää välttämättä ole sekään, että vuodesta toiseen jojoilee painonsa kanssa ja voi huonosti, kun ei sitten ehkä päässytkään tavoitteisiinsa ja pettyy/masentuu siitä, että taas epäonnistui. Jonkinlainen trendisana tuo bodypositive taitaa tätä nykyä olla, se vilahtelee yhtä useasti lehdissä, mainoksissa ja ties missä, aivan kuten toinenkin trendisana,  jota mainostoimistot heittävät vähän joka paikkaa on ketterä, siihen törmää nykyään mitä omituisemmissa yhteyksissä ja kuulostaa erikoisissa yhteyksissä tosi hassulta. Mutta suuri yleisöhän nielee melkein mitä tahansa,  kunhan se vaan on kunnolla paketoitu ja markkinoitu, vai mitä mieltä olette? Ketterästä laihdutuksesta tai toisaalta,  ketterästi lihaa luiden ympärille?!?

 
Voiko/saako siitä puhua?

Mielestäni on hyvä, että painosta voi ja saa puhua, tosin aina riippuu toki ihmisestä ja siitä miten itsensä kukin kokee ja miten sinut itsensä kanssa on. Henkilöt,  jotka ovat omassa kropassaan tyytyväisiä olipa se sitten millainen tahansa, usein heille on ihan luontevaa keskustella ja kertovat oman tarinansa ihan mielellään, voivat ja näyttävät omassa kropassaan ihan onnellisilta ja terveiltä tai sitten eivät todellakaan halua kuulla sanallakaan puhuttavan painosta/taan, vaan kokevat sen välittömästi loukkaavana, arvosteluna, jopa suorastaan haukkumisena ja yksityisasiana, mitä se tietysti jokaiselle onkin. Olen jonkun verran seurannut keskustelua siitä miten ihmisten pitäisi aina miettiä ennen kuin arvostelevat, katsovan hieman liian pitkään tai hihittelevät vaikkapa kuntosalilla tai uimahallissa ja tuijottelevat sanotaanko nyt sitten isokokoista ihmistä.


Voi olla , että joku miettii tätäkin postausta lukiessaan, että mitäköhän tuokin kuvittelee tietävänsä bodypositivesta, todellisesta ylipaino-ongelmasta tai liika laihuudesta tai toisaalta siitä miksi jokainen voi ja saa olla sinut kroppaansa, huolimatta siitä miltä se oma kroppa nyt sitten sattuukaan näyttämään.

Älä tuomitse, sillä et voi tietää...

Totta on sekin, että koskaan ei voi tietää mitä kunkin ihmisen taustalta löytyy ja mikä on johtanut isoon ulkomuotoon tai suoranaiseen laihuuteen, mutta aina syy ei todellakaan ole, epäterveellisessä elämäntavassa, sairaudessa, laiskuudessa, geeneissä, liikkumattomuudessa, syömättömyydessä tai missään edellä mainituissa tekijöissä. Mutta aika harva myöskään on saavuttanut pysyviä muutoksia vain naistenlehtien vinkeillä ja muuttunut mallivartaloiseksi ja ketteräksi, vaikka lehdissä niin kovasti sellaista annetaankin ymmärtää vain jumppaamalla vartti päivässä kyseisten ohjeiden avulla ja juomalla pari smoothieta päivän mittaan tai syömällä ruokaympyrän mukaisesti usean aterian, kolmen tunnin välein... niinpä niin. Joskus varmasti tarvitaan paljon ymmärrystä, kenties terapiaa, omia oivalluksia tai se elämäntapa muutos,  jotta saavutetaan se oma bodypositive ajatusmalli.



Mukavaa viikonlopun alkua...ulkoilukelit pitäisi olla viikonlopulla oivalliset ja rapsakka pakkanen kaupan päälle, jotta ulkoilemaan nyt sitten vaan ketterästi!!

torstai 17. tammikuuta 2019

Kadehditko muita ja miksi?

Sanotaan, että kateus vie kalatkin järvestä, myönnätkö joskus kadehtineesi?? Pysähdyin tänään pohtimaan kateutta ja sitä, että miksi kadehdimme, vai kadehdimmeko? Jos mietitään kateutta ja mikä sitä aiheuttaa, niin onko kateuden kohde aina materiaa...tuskinpa,  voi kadehtia niin monia eri asioita, toisen poikkeuksellista taitoa, kauneutta, onnea (kauheaa, jos sellaista tapahtuu, mutta aivan varmasti niinkin tapahtuu) varallisuutta, tai ihan vaan ylipäätään toisen menestystä, elämän hyvin sujumista, vaurastumista tai lähestulkoon mitä tahansa mistä itse ei mielestään ole päässyt nauttimaan tai osalliseksi.



Sanotaanhan sitä niinkin, että joku on syntynyt kultalusikka suussaan ja kaikki me ollaan kuultu sanont; että hänhän nyt on varsinainen Hannu Hanhi, eikös vaan? Kateus ei ole kovin haluttu taipumus/ominaisuus ja jos joku vilpittömästi myöntää kadehtivansa toista, ei sitäkään oikein hyvällä katsota. Tuntuu jotenkin kovin absurdilta, että jo aivan pieninä lapset melko nopeasti oppivat jo  kadehtimaan, vaikkapa toisen lapsen leluja, teininä vaatteita tai ulkonäköä, aikuisina, menestystä työelämässä, urakehitystä, onnea rakkaudessa, lapsia, terveyttä,,,iik tämäkin tuntuu pahalta...ja sitä onnea, mutta uskokaa tai älkää myös toisen valokuvia kadehditaan myös, kyllä!! Luin tänään nimeltä mainitsemattomasta julkaisusta tunnetun bloggaajan  Instagram kuvista, että ne ovat suositussa lomakohteessa ohjatulla/opastetulla kuvausretkellä otettuja ja tarkan ohjeistuksen tuloksena  saatuja!!!


Siis mitä??? Onko joku todella keksinyt, että ihmiset matkustavat suosittuihin kohteisiin "vain" saadakseen ikuistettua itsensä jonkun tietyn maiseman, raunion  tai luonnonoikun kohdalla ja he räätälöivät tällaisia kuvausretkiä, ohjeistavat kuvausasennot, asujen vaihdot yms, jotta maksava turisti saa haluamansa kuvat julkaistavikseen omissa somekanavissaan, siis todellako??No liikeideanahan tämä on tietysti varmasti melko oiva, turistithan haluavat niitä kuvia ja ovat valmiita jopa menemään äärimmäisyyksiin asti saadakseen juuri parhaan mahdollisen otoksen...mitä tästä kaikesta oikein pitäisi ajatella?? Oletko itse nähnyt jonkun Instassa huikeita lomakuvia paratiisirannoilta tai sieltä missä pippuri kasvaa?? Luultavasti olet,  no... tunsitko kateudenpiston sydänalassasi, haaveilitko itsesi kyseiseen kuvaan?? Nyt käsi sydämellä;)


Eikö ole kumma juttu, kuinka jopa mitättömistä asioista syntyy kateutta, puhuttamattakaan sitten niistä isoista, jos joku voittaa Eurojackpotissa, Lotossa tai missä tahansa isoooooon potin!!

 
Hyvää illan jatkoa, eikä kadehdita, vaan iloitaan jos jollakulla kaikki tähdet on hyvässä asennossa!!

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Mistä puhtia iltoihin?

Lokoilua vai täyttä höyryä?

Useimmat meistä  ovat päivän ajan ihan tehokkaita, aikaansaavia ja aktiivisia, mutta illan tullen iskee helposti joku kummallinen löhövaihde päälle. Enkä tietenkään nyt tarkoita, että pitäisikään aina jaksaa aamuvarhaisesta iltamyöhään paahtaa täysi höyry päällä, vaan lähinnä sitä,  miten jotenkin varsinkin talvikaudella lamaantuu aktiivisen päivän jälkeen ihan totaalisesti, eikä meinaa viitsiä edes pieniä askareitaan hoitaa, kuulostaako tutulta? Omasta mielestäni olen ihan aikaansaava ja reipas, mutta viime aikoina on itseäni alkanut jopa vähän ärsyttää se, etten töiden jälkeen iltaisin oikein saa itseeni puhtia, vaan valitsen mukavaa ja  vähän sellaista "hyödytöntä" vai pitäisikö sanoa; ei niin hyödyllistä tekemistä, kuten telkan tuijottelua, bloggailua, blogien lukua (jotka kyllä itse miellän hyödyllisiksi!!) ja siinä sivussa tulee sitten myös naposteltua, ei hyvä lainkaan.



Onneksi ihan itse tiedostan tämän joutilaisuuden iltaisin, eikä siinä tietenkään sinänsä mitään pahaakaan ole, mutta kun itseäni nyt tämä kuitenkin vähän tuntuu häiritsevän?! Minä olen jopa vähän pähkäillyt itsekseni tätä asiaa...on helppo patistaa  myös muita ja esittää omia mielipiteitään mitä lähipiirin minun mielestäni tulisi milloinkin joutoajallaan tehdä, olen varmasti aika ärsyttäväkin, kun saatan toisinaan ihan ääneen mainita asioista, senkin tiedostan, että se ei varmastikaan tunnu kivalta,  mutta silti teen toisinaan niin. Ja voin vakuuttaa, etten itsekään pitäisi siitä,  jos minulle alettaisiin huomautella vaikkapa, että voisin käydä useammin iltaisin  kävelyllä, valmistaa huomiselle valmiiksi ruokaa, silittää tai vaikkapa imuroida, tiedättehän mitä tuollaisista huomautuksista työpäivän päälle olisi mieltä;)


Muita on helppo ohjeistaa, arvostella ja patistaa, heidän oman etunsa nimissä toimimaan tietyllä tavalla ja jos niin ei tapahdu, alkaa muistuttelemaan, kertomaan kauhuskenaarioita mitä voi tapahtua, jos ei paranna tapojaan, ei kovin hedelmällisiä keskustelunaiheita, eihän? Mietin, että olisinko tyytyväisempi valintoihini miten iltojani käytän, jos vaikkapa tekisin käsitöitä, lukisin kirjaa tai jumppaisin?? Voi olla tai sitten en...ehkä juuri tämän takia olenkin päättänyt sisällyttää iltoihini hieman myös ns.hyödyllistä puuhastelua, mitä ikinä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.


Tänään minä olen töiden jälkeen käynyt kauppareissulla, valmistanut ruokaa ja niin,  nyt minä löhöilen ja kirjoitan blogia ja toisella silmällä katselen tv:tä, aion vielä valmistaa aamuksi eväät valmiiksi töihin mukaan otettavaksi. Voisihan sitä ottaa tavaksi kotijumppaamisen, olen tehnyt sitä aiemminkin, miksipä en aloittaisi taas? Olen miettinyt myös ties kuinka monennen kerran, harjoittelevani neulomista tai virkkaamista, poropeukalokin voi kuulemma oppia, netistä kun löytyy havainnolliset ohjeet, joiden avulla pitäisi onnistua...ehkä? Tuleekohan minusta nyt sitten tosi reipas iltapuuhastelija jatkossa??


Miten sinä vietät iltasi, vieläkö virtaa riittää ja olet reipas ja aikaansaava? Tietysti kunkin oma elämäntilannekin vaikuttaa siihen miten paljon ns.omaa aikaa on. On ihan eri asia elää pikkulapsi perheen arkea, kuin perheessä missä ei enää ole pieniä lapsia, vaan oman aikansa voi käyttää kuten itse parhaakseen näkee.

 
Mukavaa iltaa puhdilla tai ilman;)

tiistai 15. tammikuuta 2019

Alkuviikon mietteitä

Ja kuten ennustettu olikin, oli eilen aamulla lumisateista ja luonto tietysti näytti jälleen uuden lumen myötä, niin kauniilta...kuvaamaan ei arkena valoisaan aikaan vielä näin tammikuussa ennätä. Täytyi siis tyytyä ihailemaan vain näkemäänsä. Toisaalta sen verran valoisaa alkaa jo olla kun töistä lähtee, että ennätin tänään nähdä kauniin taivaan, kun aurinko oli laskemassa, taivas oli oranssi ja lopulta hennon vaaleanpunainen ja kaunis kuin mikä. Onhan nämä vuodenajat vaan hienot, vaikka vesisade, tuuli ja loska pistää välillä ihan vihaksi, niin tylsää se ilman näitäkin olisi. Kovasti ennustetaan torstaille pitkäkestoista ja runsasta lumisadetta, katsotaan nyt millaisen torstain sitten saamme?

 
Sunnuntaina ei juuri paistellut, mutta hetken aurinko näyttäytyi

 
Erilaisia sinisen ja harmaan sävyjä oli sen sijaan tarjolla runsaasti

 
Tänään pakkanen paukkui aamutuimaan täällä -10 asteessa ja lumi narskui mukavasti jalkineiden alla kävellessä, tuntui ihan kunnon talvelta jo. Moni on sitä mieltä, että talvella on kuvattavana "vain" harmaan eri sävyjä, sinisiä hetkiä ja sitä lunta, mutta voi miten paljon muutakin, kunhan vaan huomaa ja pysähtyy, löytää talvisesta luonnostakin lähes rajattomasti kuvausaiheita. Sairaana ollessani kaipasin kuvaamaan ja ulos liikkumaan, nyt kun on jo toipunut toivoo viikonlopuiksi aurinkoa ja sopivasti pakkasta, jotta saisi vangittua linssin läpi ne talven kauneimmat hetket taas. Eikä yhtään haittaa, että kuvaa samoja aiheita useamman kerran, aina sitä löytyy eri kuvakulmia, uusia ideoita, kohteita ja uusia paikkoja, eivätkä talvikuvatkaan ole vuodesta toiseen samanlaisia.
 

 
Jäät ovat vielä hyvin heikkoja!! Parasta vaan pysyä rannalla, eikä uhkarohkeasti lähteä jäälle, on se kumma juttu,  kun joka ikinen vuosi alkutalvesta ja loppukeväästä hukkuu ihmisiä, että mikä ihmeen hinku on heikoille jäille, ei pysty ymmärtämään, ei!! Hyvä kun riite on meren tai jään päällä niin ei kun sinne vaan, hiihtäen, kävellen, kelkalla tai luistimilla, eikä tietenkään edes niitä naskaleita kaulassa!!
 
 
 
Sinisen eri sävyjä
 
 
 
Vaikka ollaan jo tai vasta, ihan miten vaan tammikuulla, niin kovasti mieli karkailee jo keväälle, ja kesään...niin ne matkamessut, en ole menossa messuille, mutta matkamessujen ajan matkatarjoukset kyllä kiinnostavat ja  ne saavat miettimään ensi kesän kesälomaa ja mahdollista sinne ajoittuvaa reissua. Kiva seurata millaisia tarjouksia tänä vuonna on.
 

 
Minulla ei ole tänä vuonna talvilomaa, mutta pääsiäisenä olisi kyllä mahdollisuus vaikkapa kaupunkilomaan jonnekin ...sellainenkin voisi olla tosi kiva, pidennetty viikonloppu, oletteko olleet viikonloppumatkoilla ja minne reissunne suuntautui, kuulisin mielelläni kivoista kaupunkikohteista(kin) vinkkejä. Lissabon, Krakova, Nizza, Budapest ??? Onko kokemuksia, mitä piditte? Toisaalta jos kevät on tänä vuonna ajoissa, niin mökkielämäkin kutsuu jo kummasti pääsiäisenä...no katsotaan ja se kesäloma kohdekin pitäisi miettiä, joko sinulla on lomasuunnitelmia talvi, kevät tai kesälomaa ajatellen??



Maailma on täynnä mielenkiintoisia kohteita, joissakin riittäisi hyvin pieni pyrähdys, toisaalla taas useampi viikko olisi tarpeen ja joskus jo risteily tai viikonloppumatka on ihan riittävästi ja piristää ihan kummasti ja usein matkalta palattuaan alkaakin jo miettiä heti seuraava kohdetta minne olisi kiva päästä.


Kesäisiissä mietteissä talviseen iltaan;)